Lue keskustelun säännöt.
Muuten mukava ihminen, vailla ystäviä, mutta täysin huumorintajuton, mitä tekisin?
23.07.2024 |
Olen jo jonkin aikaa asunut uudella paikkakunnalla, mutta minun on arkuuteni takia vaikea ystävystyä ihmisten kanssa. Työni on miesvaltaisella alalla ja työssä näen enimmäkseen miehiä, mutta viihdyn ihan hyvin tavallisten naisten seurassa. Olen lähtenyt mukaan harrastustoimintaa ja hyväntekeväisyyteen, että tutuistuihin ihmisiin. Olen tutustunut ihmiseen, joka on hyvin samankaltaisessa tilanteessa ja meillä käy ajatukset ja arvot monessa asiassa yksiin. Hänkin vaikuttaa yksinäiseltä, on ujohko ja usein hakeutuukin juttelemaan kanssani. Olen tuossa toiminnassa mm. rohkaissut häntä esim. ottamaan enemmän toimintaan osaa koska näyttää haluavan mutta ei uskalla sanoa ja se on onnistunut. Minä olen tällaisissa toiminta-asioissa hyvinkin oma-alotteinen ja uskalias, esim. sanon minä voin tehdä asian X ja Y ja sitten teen. Mutta en niinkään ihmissuhteissa.
Nyt tämän ihmisen kanssa on kiva jutella muuten ja olen ajatellut että pyytäisin tuon toiminnan ulkopuolella vaikka lenkille tms. mutta ongelma on tuo huumorintajuttomuus. Mä saatan ex-tempore lohkaista jotain ihan älytöntä ja hän ei ymmärrä asiaa. Esimerkkinä kun häslään jotain ja sanon tyyliin että mä olen toheloimisen maailmanmestari, hän saattaa vastata täysin vakavalla naamalla "no eihän siinä asiassa taideta kuitenkaan kilpailuja järjestää" ihan vakavalla naamalla. Tai jos joku kertoo jonkin ihan yksinkertaisen, vähän typerän vitsin, hän ei ymmärrä sitä. Joku vaikka sanoo jostain lahosta röttelöstä "jospa salama iskisi siihen niin päästäisiin siitäkin" niin hän vastaa "no en minä sitä sentää toivo, siinähän voi joku loukkaantua". Nämä nyt vähän huonoja esimerkkejä, mutta kuitenkin tämän kaltaista, että koko ajan pitää varoa että mitä sanoo koska hän ottaa kaiken kirjaimellisesti ja tosissaan. Jonkinlaista aspergeria lienee taustalla, ehkä, mutta toisaalta tunnen kyllä yhden asperger-diagnoosin saaneen ja hänellä taas on loistava huumorintaju, mutta oireet näkyy mm. siinä että sanoo ääneen asioita mitkä pitäisi pitää omana tietonaan, ja muutakin näkyvää on.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän on deadpan-huumorin maailmanmestari. Et vain ole tajunnut sitä.
Ai minäkö se tässä olen tyhmä?!
Siltä se nyt vähän vaikuttaa.
Ja eikös ne viisaat sano, että kaksi samanlaista ei viihdy yhdessä? Erilaisuudet täydentävät taas toisiaan. Kai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit pyytää lenkille ja muihinkin menoihin.
Yritä tutustua samalla muihin ihmisiin. Sen jälkeen voitte repiä ystävällistä huumoria huumorintajuttomasta ystävästäkin. Saahan hänkin seuraa.
Iltaelämässäkin on usein parempi mennä kaksin kuin yksinäisenä naisena h'oran mainetta saamaan.
Maineelle voi olla parempi liikkua ensin vakavan seurassa kuin tosiaan yksinäisenä naisena miesvaltaisissa piireissä.
Tutustu häneen lisää ja opettele ymmärtämään myös hänen tapojansa, huumoria myöskin. Jotkut vastaavat hyvin kuivallakin sarkastisella tavalla ihan vakavana joten voi olla että asiassa ei välttämättä olekaan suurempia ongelmia kuitenkaan? Ainakin tuli sellainen fiilis. Monet ovat rohkeita lohkaisuissaan. Ehkä enemmänkin epäilet ettei hän ymmärrä? Jatka vain tutustumista jos vaikuttaa mukavalta tyypiltä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä kuulostat todella ylimieliseltä ja alentuvalta. Alkaen siitä että nimität tuota henkilöä huumorintajuttomaksi, kun oikeasti teillä on _erilainen huumorintaju_. Alitajuisesti pidät vain omaa huumoriasi oikeana, ja siksi jos joku ei siihen mätsää, on hän mielestäsi täysin vailla (oikeanlaista) huumorintajua.
Toisekseen otat asiaksesi holhota ja järjestellä henkilön tekemisiä, ihan kuin hän olisi sun pieni lapsi jota pitää kannustaa leikkimään muiden kanssa.
Vastenmielinen asenne, ja olisi vähän itsetutkiskelun paikka sulla miksi koet että sinun tapasi on ainoa oikea, ja sinun työtäsi holhota toista aikuista.
On sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ikinä vitsaile tai edes naura millekään.
Onko sun määritelmä "huumorintajulle" vitsailu ja nauraminen? ? Mot, ymmärryksesi huumorintajusta on todella rajoittunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ap:n jutut ei oikein ole huumoria. Nehän kuvaavat laiskaa ajattelua. Tuo toinen ihminen on tarkka kielen suhteen, mikä on älykkyyden merkki.
Ehkä, pitäisi olla live- esimerkkejä, mutta enemmänkin tuntuu että kaveri ottaa asiat kirjaimellisesti ja konkreettisesti, ei ymmärrä abstraktia ajattelua. Mä oon välillä samanlainen ja ÄO on vähän tavallista matalampi.
Tai sitten ymmärtää, mutta pitää noita "vitsejä" niin lapsellisina ja huonoina, että uhallaan vastaa niihin kirjaimellisesti. Tämä olisi esim. mun kaltaista huumorintajua, ja hihittelisin mielessäni muiden hämmennykselle naamani pysyessä 😐.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea ap tässä. Täällä taas joku haluaa välillä esiintyä ap:na.
Ehkä vähän huonosti ilmaistu aloitus. Hän siis jotenkin tuntuu loukkaantuvan, kun joku heittää jotain tyhmää.
Myös siitä että häntä ei ole pyydetty enemmän mukaan sanoi ihan näillä sanoin "kyllä minäkn voisin, mutta ei ole pyydetty". En itse tuupannut häntä vaan sanoin päättäville ihmisille kun he huokailivat että tarvittaisiin asiaan X lisää porukkaa, niin sanoin heille että oletteko kysyneet joutaisiko "Mirkku" ja näin he kysyvät ilman että "Mirkku" edes tietää minun välikädessä olemisestani. Minua pyydetään suoraan mutta Mirkun kohdalla ajatellaan että hän ei halua kun ei ilmaise kiinnostutaan, vaikka kahden kesken sen ilmaisee. Toivottavasti tämä nyt vähän selvensi asiaa.
Oikea ap vielä. Ihan tässä muutama päivä sitten oli tilanne, mistä hän tuli sanomaan minulle kahden kesken "X sanoi asian Y", ja oli aika tuohtunut. Minä jouduin toppuuttelemaan että ei se nyt tosissaan ollut. Hän on jopa ihan itse sanonut, että ei oikein tiedä milloin ihmiset on tosissaan ja millon eivät.
Mutta kysymys oli siis, että kun muuten synkkaa ja toisella tuntuu olevan mielenkiintoa hakeutua usein juuri minun seuraani, kannattaako pitää tämä tuttavuus vain siellä harrastustasolla vai pyytää mukaan johonkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ap:n jutut ei oikein ole huumoria. Nehän kuvaavat laiskaa ajattelua. Tuo toinen ihminen on tarkka kielen suhteen, mikä on älykkyyden merkki.
Ehkä, pitäisi olla live- esimerkkejä, mutta enemmänkin tuntuu että kaveri ottaa asiat kirjaimellisesti ja konkreettisesti, ei ymmärrä abstraktia ajattelua. Mä oon välillä samanlainen ja ÄO on vähän tavallista matalampi.
Tai sitten ymmärtää, mutta pitää noita "vitsejä" niin lapsellisina ja huonoina, että uhallaan vastaa niihin kirjaimellisesti. Tämä olisi esim. mun kaltaista huumorintajua, ja hihittelisin mielessäni muiden hämmennykselle naamani pysyessä 😐.
No eipä tuokaan nyt kovin älykästä huumoria ole.
Vierailija kirjoitti:
Oikea ap vielä. Ihan tässä muutama päivä sitten oli tilanne, mistä hän tuli sanomaan minulle kahden kesken "X sanoi asian Y", ja oli aika tuohtunut. Minä jouduin toppuuttelemaan että ei se nyt tosissaan ollut. Hän on jopa ihan itse sanonut, että ei oikein tiedä milloin ihmiset on tosissaan ja millon eivät.
Mutta kysymys oli siis, että kun muuten synkkaa ja toisella tuntuu olevan mielenkiintoa hakeutua usein juuri minun seuraani, kannattaako pitää tämä tuttavuus vain siellä harrastustasolla vai pyytää mukaan johonkin?
Eihän ihmiset ole täydellisiä. Monet heittää läppää jonkun kanssa, mutta mitään muuta yhteistä ei ole. Pyydä ihmeessä, sittenhän sen näkee käykö eroavaisuudet liian raskaaksi. Hän kuitenkin näköjään luottaa sinuun.
Tyyppi kuulostaa vähän Big Bang Theoryn Sheldonilta, joka kyllä olisi oikeassa elämässä selvä autisti.
Ehkä, pitäisi olla live- esimerkkejä, mutta enemmänkin tuntuu että kaveri ottaa asiat kirjaimellisesti ja konkreettisesti, ei ymmärrä abstraktia ajattelua. Mä oon välillä samanlainen ja ÄO on vähän tavallista matalampi.