Mikä idea on kirjoittaa elämänkerta 34 vuotiaasta?
Kommentit (27)
Koska jo useamman vuoden ajan elämäkerrat ovat olleet ainoita kirjoja jotka myyvät.
Vierailija kirjoitti:
Koska jo useamman vuoden ajan elämäkerrat ovat olleet ainoita kirjoja jotka myyvät.
Huonot kirjat ei myy.
Raha.Mutta onneksi kenenkään ei tarvitse ostaa kyseistä tuotetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska jo useamman vuoden ajan elämäkerrat ovat olleet ainoita kirjoja jotka myyvät.
Huonot kirjat ei myy.
Ai eivät vai? Muistatko kuinka muutama vuosi sitten vuoden myyntimenestys oli Aki Linnanahteen täysin puuttuvilla kirjallisilla kyvyillä kokoon raapima elämäkerta Jere Karalahdesta? Tai vuosikymmenen jättimenestykset Twilight-saaga ja sen vielä kökömmästä fan ficista alkanut Fifty Shades of Gray?
Toki voidaan sitten alkaa keskustelemaan siitä määrittääkö korkeat myyntiluvut sen mikä on hyvä ja huono kirja, mutta ainakaan kirjallisten ominaisuuksien perusteella noita em. ei voi hyviksi kijoiksi luokitella.
Asiat on tuoreessa muistissa.
Aina voi kirjoittaa jatko-osan ja saada tuplasti fyrkkaa, vrt. Päätalo.
Koska se on kaupallisesti kannattavaa. Vaikka kirja tuottaisi tappiota, niin siitä tulee julkisuutta joka taas konkretisoituu työn lisääntymisenä.
Eikö kirja ole elämäkerrallinfn, jos se kertoo oikeasta ihmisestä? Eikö 34-vuotiaan elämässä ole mitään kirjoitettavaa.
Tai oikeastaan: älä osta. Lue sitä mikä kiinnostaa.
Minulle suurin osa ei niiden kasikymppistenkään elämänkerroista ole millään mittarilla kiinnostavia. Mieluummin luen vaikka fantasiaa.
Siksi mä luen elämäkertoja vain kuolleista ihmisistä. Kiinnostaa niiden koko elämä, eikä joku lyhyt etappi.
Silloin on keksitty tarpeeksi uskomattomia käänteitä ja sattumia, joilloin on kirjan verran materiaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska jo useamman vuoden ajan elämäkerrat ovat olleet ainoita kirjoja jotka myyvät.
Huonot kirjat ei myy.
Ai eivät vai? Muistatko kuinka muutama vuosi sitten vuoden myyntimenestys oli Aki Linnanahteen täysin puuttuvilla kirjallisilla kyvyillä kokoon raapima elämäkerta Jere Karalahdesta? Tai vuosikymmenen jättimenestykset Twilight-saaga ja sen vielä kökömmästä fan ficista alkanut Fifty Shades of Gray?
Toki voidaan sitten alkaa keskustelemaan siitä määrittääkö korkeat myyntiluvut sen mikä on hyvä ja huono kirja, mutta ainakaan kirjallisten ominaisuuksien perusteella noita em. ei voi hyviksi kijoiksi luokitella.
Elämänkerran myyvyys riippuu todella paljon päähenkilön tunnettuudesta, arvostuksesta ja elämän mielenkiintoisuudesta. Bestsellerin voi saada tehtyä huonompikin kirjailija.
Koska elämä päättyy nykyisin 34-35 vuotiaana.
Mielenkiintoiusta näissä elämnerroissa, että ihmiset muka muistaa yksityiskohtatisesti mitä koulussa on tapahtunut tai mitä kenenkin kanssa on vuosikymmeniä aiemmin puhuttu.
Monet elossa olevien ihmisten elämänkerrat on vähän kuin väkisin tehty. Venytetään lapsuusajan kuvauksia sivukaupalla. Puidan vanhemmat ja esivanhemmat.
Muutaman vuoden kuluttua tekoäly tekee kaikki elämänkerrat. Annat vaan linkkarin ja muut some-alustat linkkinä, niin kaivaa kaiken tiedon sinusta ja kirjoittaa.
En koskaan osta elämäkertoja, mutta jos e-kirjastossa sattuu olemaan, saatan vilkaista. Suurimmaksi osaksi olleet huonoja.
Miksi se olisi huono vain siksi, että sen olisi kirjoittanut 34 vuotias?
Esinerkiksi itse olisin voinut kiinnosrua lukemaan niin 27 vuotiaana nenehtyneen aNirvanan solistina tunnetuksi tulkeen Kurt Cobaibin kirjoittaman elämäkerran mutta eipä tuota päiväö koskaan tullut.
Lienee jälkiviusauden imelytdessö myös hyvä, että tiettävästi 35 vuotiaana menehtynyt toinen muusikko: W.A. Mozart keskittyi enempi musiikin tekemiseen vaikka onkin kiintoisaa lukea nyt niin hänen kuin Cobainin elämästä kertovia kirjoja, vaikka ne ovatkin enemmän ja vähemmän tulkintaa ja arvailuja siitä, mitä he saattoivat elämässään kokea, eikä siten välttämättä yhtä autenttisia, kuin jos olisivat ennättäneet kirjoittaa kumpsinenkin oma elämäkertansa itse.
Uskovainen mies
Miltä tuntuu kysellä tyh mi ä?