Mitä 37-vuotiaan naisen tulee olla saavuttanut jotta voi sanoa eläneensä?

eli oletko saanut ja voinut tehdä elämässäsi sellaisia valintoja ja päätöksiä, joihin olet tyytyväinen?

Oletko henkisesti tasapainossa ja varsinkin arki sujuu.

Mun mielestä tärkeimmät on nuo.

t. 45 v nainen

On lapsia, muttei ole koskaan ollut naimisissa tai avoliitossa?

Ei ole vakipaikkaa, ei edes juurikaan työkokemusta?

Asuu vuokralla?

Saatikka miestä.

Mä olen niin sanotusti ei kouluttautunut, huonopalkkaista työtä tekevä 40 vuotias.

Ja varmasti oon paljon onnellisempi kuin moni huippu älykäs, ja huippupalkkaa tienaava uranainen.

Tietysti kylhän mäki mielelläni tienaisin enemmän, mut näinki on hyvä, en vaihtais osaani kenenkään kanssa.

Ei muut ihmiset. .-)

Minulla on maisterin tutkinto.

Lapsia.

Yli kymmenen vuotta kestänyt avioliitto.

Omakotitalo pienessä kaupungissa.

Vakituinen työpaikka.



Olen tyytyväinen elämääni.

Pahimmat mokat ja sähläykset takana.

Ne jos saavuttaa 37-vuotiaana tai vaikka 73-vuotiaana, voi sanoa eläneensä.

josta voi ruksata yli jotain saavutuksia tai suorituksia tiettyyn ikään mennessä. 37-vuotiaana elämää on jäljellä (jos terveyttä riittää) 40-50 vuotta. Ehtii vielä mokata ja sählätä pahastikin ;)

Hyvä jos tuossa iässä suunnilleen tietää kuka on ja mitä haluaa, ei koko ajan vertaa itseään muihin tai mieti mitä muut ajattelee.

Pahimmat mokat ja sähläykset takana.

Nyt ainakin alkuun.

" jotta voi sanoa eläneensä??"" Ei kysynyt onnellisuutta.



Mun mielestä nainen joka on esim. reilannut muutamana kesänä nuorena, asunut ulkomailla, ollut useassa työpaikassa, ollut avo/avioliitossa, tehnyt lapsen, voi sanoa eläneensä vs. 30v vanhempi nainen, joka on 40 vuotta tehnyt konttoristin työtä valtion leivissä Suomussalmella, kerran elämässään käynyt ruotsin laivalla. On tässä nyt hieman eri asia kuin olla onnellisia elämään.