Kesälomalla huomattu: äidit tekevät sirkustemppuja, jotta vauva viihtyisi ja olisi hyvän tuulinen.

Onko sun perhessä näin ja oletko sanonut asiasta?

Kyselee ap

Meillä ollut aina niin että lasten hoito ollut 50/50 sillon kun isä paikalla. Olen hoitanut lapset 3v asti kotona, joten tästä syystä luonnollisesti minä olen enemmän lasten asioista perillä ja heitä hoitanut enemmän. Kotitöissä mies saisi ottaa enemmän vastuuta. Mies vastustelee esimerkiksi petivaatteiden vaihtoa kun ei jaksaisi. Se turhauttaa ja ärsyttää. Tuntuu että olen hänenkin äiti.

Meillä meni juuri noin. Ero tuli lapsen ollessa kolmen.

Vuoroviikkovanhemmuus sitten lapsen ollessa isompi on ollut se tapa saada (ex)mies jakamaan kasvatusvastuuta.

Kyllä meillä mieskin ottaa koppia näistä tilanteista, mutta kyllä mä olen enemmän hereillä koko aika ja reagoin nopeammin. Johtuuko biologiasta vai mistä tämä ero? Vai siitä, että miehet tottuvat siihen, että lapsen äiti reagoi niin ottavat sitten rennommin. Joskus olen ihan tarkoituksella ollut reagoimatta, vaikka olisin voinut, niin kyllä mies sitten puuttuu tilanteeseen, mutta hitaammin kuin minä. Välillä sovitaan vahtivuorot niin silloin mies on valppaampi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä mieskin ottaa koppia näistä tilanteista, mutta kyllä mä olen enemmän hereillä koko aika ja reagoin nopeammin. Johtuuko biologiasta vai mistä tämä ero? Vai siitä, että miehet tottuvat siihen, että lapsen äiti reagoi niin ottavat sitten rennommin. Joskus olen ihan tarkoituksella ollut reagoimatta, vaikka olisin voinut, niin kyllä mies sitten puuttuu tilanteeseen, mutta hitaammin kuin minä. Välillä sovitaan vahtivuorot niin silloin mies on valppaampi.

Tähän lisään sen, että jaetaan lapsen hoito puoliksi, mutta tämmöisissä tilanteissa niin kuin ap:n esimerkki, että ollaan lentokoneessa, junassa tai ravintolassa niin minä olen se joka reagoi nopeasti ja sitten hoidan ne tilanteet ellei erikseen ole sovittu, että mies reagoi ja minä keskityn ikkunasta ulos katseluun.

Mä olen osallistunut lasteni kasvatukseen ihan luontaisesti aina ja edelleen. Olen leikkinyt, laulanut, tehnyt sirkustemppuja jne olen lapsilleni läsnä. Ei mua ole ikinä tarvinnut käskeä noihin. Ihan itse haluan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen osallistunut lasteni kasvatukseen ihan luontaisesti aina ja edelleen. Olen leikkinyt, laulanut, tehnyt sirkustemppuja jne olen lapsilleni läsnä. Ei mua ole ikinä tarvinnut käskeä noihin. Ihan itse haluan. 

Mä tunnen paljon tällaisia isiä. Onneksi heitä on.

terv se aiemmin kirjoittanut, joka erosi lapsen ollessa kolmen

Mun mieheni on yleensä aina se, joka viihdyttänyt lasta lentokoneessa. Istuu edelleen siinä keskipaikalla, minä käytäväpaikalla ja lapsi, nyt jo teini, ilmailusta kiinnostuneena ikkunapaikalla. Toki meidän lapsi on perushyväntuulinen ollut jo vauvasta saakka, ei olla viihdytetty erityisesti esim lentokoneessa, kun on yleensä viihtynyt itsekseen, katsellut maisemia ja toimintaa, luettu normaalisti kirjaa, kuunnellut musiikkia tms, koskaan ei ole tarvinnut viihtyäkseen ja rauhoittuakseen mitään kevätjuhlaliikkeitä jne. 

Mutta joo. Jotkut isät ovat ulkoistaneet itsensä tai heidät on ulkoistettu perheen toiminnasta. Säälin sellaisia äitejä, varmasti on raskasta hoitaa yksin kaikki. Meillä isä oli laitokselta saakka täysin yhtä pätevä lapsen hoitoon kuin minä äitikin, on ollut äidin veroinen vanhempi aina ja isälle ja lapselle tuli jo vastasyntyneestä upea suhde, joka kantaa edelleen.

Meillä ei ole lennetty pienten kanssa, mutta muuten on matkailu ja mies on kyllä hoitanut osansa. Hän on hoitanut vauvaa ihan pienestä pitäen ja ihan vapaaehtoisesti. Lapset eivät ole olleet äidin työmaa 24/7/365.

Hyvä, ettei kaikilla ole niin vaan tilanteet hoidetaan 50/50. Meillä mies halusi hoitaa vauvaa jo synnärillä ja oli paljon lapsen kanssa. Nyt meillä on jo 20- vuotias, joka on hyvin läheinen isänsä kanssa.

Ap