Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten tilapelko kestänyt 10 vuotta
17.07.2024 |
Oon vasta 24 v ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja siihen liittyvä ahdistus on kestäny kymmenen vuotta. Voikohan tästä on koskaan päästä eroon? On kuormittavaa joks päivä miettiä millon menee ihmisten ilmoille kun oliso vähiten porukkaa liikkeellä, tai valita mahdollisimman väljä bussivuoro, tai kun ei voi keskustelun aikana katsoa toista silmiin. Kelan terapia käyty mutta ei tuottanut tulosta tähän asiaan. En ole edes koulukiusattu, mistä tämä olisi voinut alkaa. Kohtalotovereita, parantuneita?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olet maailmankaikkeuden lapsi, et puita ja tähtiä vähäisempi, sinulla on oikeus olla täällä."
Sama, tosin jo 40 vuotta kestetty.
Kohtalotovereita kyllä. Parantumisesta haaveilua, toisinaan, toisinaan ei jaksa voimat riittää siihen toivomiseenkaan.
Hyvä ettei ole sosiaalitilojen pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On helpottanut ajan mittaan, mutta välillä iskee edelleen. Pahimmillaan se oli, kun olin 12-30 v. En ole käynyt terapiassa, mutta meditoin nykyään, suosittelen kokeilemaan.
N 39
Itsekin vuosia sitten kärsin vastaavasta. Mua auttoi, kun opiskelin asiasta ja ymmärsin, mitä kehossa tapahtuu paniikkikohtauksen aikana, ja sen ettei siihen oikeasti kuole.
Tietysti myös sen pohtiminen ja työstäminen , et mistä ne pelot tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaa ajan mittaan. Olen keski-ikäinen ja ei juuri enää vaivaa, tottuu ja huomaa ettei tuohon kuole.
Ainoa toistuvasti toimiva "hoitomuoto" mihin tahansa fobiaksi luokiteltavaan on vapaaehtoinen siedätyshoito.
Vapaaehtoisella tässä tarkoitan sitä että kokija on sisäisesti valmis ja halukas (osaavan terapeutin ohjauksessa ja vähän kerrassaan) kohtaamaan pelkonsa kohteen ja käsittelemään matkan varrella vastaan tulevia solmuja.
Se on mahdollista, mutta vaatii sekä osaavan terapeutin että sisäsyntyisen motivaation kokijalta. Fobioista ei ole mahdollista "pakottaa" ketään pois, ei edes itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi niin ihana kun voisi vain naps lopettaa ylimääräisen ajattelun ja tehdä vain niitä asioita mistä tykkää eikä ajattelisi sen enempää mitä muut saattavat ajatella. En varsinaisesti saa paniikkikohtaiksia, mutta välttelen kyllä ahkerasti tilanteita, välttelen katsekontaktia, toivon aina ettei ketään tuttuja tulisi kaupassa vastaan... Ihan älytöntä tällainen eläminen
AP
Sun hermostosi reagoi jostain kumman syystä väärällä tavalla, nuorilla varmaan hormoonitkin vaikuttaa. Opettele tekniikoita miten yliaktiivinen hermosto rauhotetaan, ne on hengitysharjoituksia.Syytähän ne ei paranna, mutta helpottaa oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä iän myötä vähän helpottanut itselläni, mutta itsellä koulukiusatun tausta. Lääkkeitäkin voi kokeilla lääkärien kanssa sopien. Minua auttaa jossain määrin ajatus, että suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut minusta, mutta edelleenkin vaikeata on. Mieli on todella kummallinen ilmiö. Jaksamista arkeesi.
Tämä kommentti saa poliittisista syistä varmasti läjän alapeukkuja ja ties mitä, mutta jos AP ehdit tämän huomaamaan ja nappaamaan talteen niin tsekkaa tuubista jordan peterson phobias, jos haluat paneutua aiheeseen.
(Vastaansanojat ovat poikkeuksetta ihmisiä jotka eivät ole yhtä mieltä politiikasta jota kuvittelevat kyseisen professorin ajavan, mutta itse en ota kantaa kenenkään politiikkaan, vaan viittaan vuosikymmenten aikana kertyneeseen ymmärrykseen mielen toiminnasta, ja uskon että siitä voisi olla monellekin hyötyä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohtalotovereita kyllä. Parantumisesta haaveilua, toisinaan, toisinaan ei jaksa voimat riittää siihen toivomiseenkaan.
Mistä tälle alapeukku?
Mulla oli kolmekymmentä vuotta oksentamisfobia ja sitten kerran satuin "vahingossa" juomaan tyhjään vatsaan juuri sen verran että olin tarpeeksi "rento" ja toisaalta humalassa, että oksensin ilman pelkoa. Se oli kuin salamanisku ja siihen loppui tuo fobia.
En nyt sano, että ala kännissä menemään sosiaalisiin tilanteisiin, mutta ehkä jossain sopivassa lääkityksessä kun saisit rennossa olotilassa onnistumisia tarpeeksi, niin voisi käydä samankaltainen uudelleenkalibrointi?
Vierailija kirjoitti:
Mistä teitä luusereita sikiää?
Ei sullakaan kovin vahvasti mene ton persoonallisuushäiriön kanssa..
Vierailija kirjoitti:
Mistä teitä luusereita sikiää?
Tuo kysymys kannattaa esittää itsellesi
Äitini lähes vuosikymmenen kotona pitänyt tila alkoi helpottaa kun hän sanoi ensimmäisen kerran itselleen "ei se mitään" kun tuli tieto että joutuisi mahdollisesti tilanteeseen joita oli vuosikymmenen vältellyt. Nyt jo useamman vuoden täysillä taas elämässä mukana, tänäkin kesänä tuhansien ihmisten tapahtumassa.
Pahoittelut hieman ylimalkaisesta selvityksestä, kun en halua sen tarkempia terveytietoja kenestäkään toisesta tänne jakaa.
Alue: Aihe vapaa
Kylläpäs tuli kirjoitusvirheitä, kamala tuo otsikkokin.
Antakaamme se anteeksi.
AP