Lue keskustelun säännöt.
Asioiden olettaminen jos ei sovi aikatauluja
16.07.2024 |
Mulla ollut nyt useamman kerran riitaa miehen kanssa tästä. Hän ja hänen aikuiset lapsensa ovat tämmöisiä, että asioista ei voi sopia etukäteen. Minua tämä raivostuttaa, että yhtäkkiä sitten tulee tarve johonkin, jonka olisi voinut etukäteen suunnitella ja sopia taikka kysyä. Aikatauluttomuus saa minut ärsyyntymään, koska pitää muuttaa omia suunnitelmia. Esim. jos olen sopinut meneväni vaikka vanhemmilleni kylään.. saattaa mieheltä tulla joku asia, että joku pyysi kahville heidän suvustaan. Samaan aikaan. Ja sitten ihmetellään miksi suutun tai miksen mene. Taikka sitten, että miehen lapsi pyytää jotain palvelusta lähiviikkojen aikana, muttei sovita tarkkaa päivää. Mies lupaa palveluksen.. sanotaan vaikka, että lupaa kyydin jonnekin, johon menee puoli päivää. Elämä jatkuu, tulee omia suunnitelmia kun ei tiedä tätä tarvepäivää palvelukselle. Sitten on oma kalenteri täynnä ja miehen lapsi ilmoittaa, että tänään pitäisi nyt sitten vaikka tehdä tämä luvattu asia. Kaikki menee uusiksi. Mies kyllä saattaa sanoa, ettei sovi juuri tänään kun on muuta, mutta toisaalta saattaa yrittää mahduttaa kaiken samalle päivälle, joka taas on omista suunnitelmistamme pois... Asialla ei olisi ollut minulle väliä mikäli asia olisi alunperinkin suunniteltu x päivälle niin siloin siihen ei olisi sovittu mitään muuta tärkeää!
Ymmärrettekö? Mies ei tunnu tajuavan, että minua ärsyttää miksei voi etukäteen sopia päivää. Minusta tämä tuntuu sille, ettei minun asioitani arvosteta. Minun aikataulujani. Kaiken lisäksi olen vuorotöissä eikä ihmiset oikein tunnu ymmärtävän sitä, että juuri sen vuoksi aikatauluttaminen on tärkeää. Olen usein iltaisin ja viikonloppuisin töissä kun muut ovat vapaalla.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se selkeää että tietää mitä milloinkin tapahtuu. Se vähentää turhaa odottelua ja päivystämistä ja sitten taas toisaalta päällekkäisyyksiä. Yleensäkin etukäteen ilmoittamalla voi varmistaa, että toinen on kotona kun haluaa tulla käymään, eräänkin kerran soitettiin ja kysyttiin että olenko kotona mutta liian myöhään, että olin jo luvannut muualle. Se harmistus vain ihmetytti kun ei voi olettaa kenenkään olevan aina kotona.
Juuri näin. Minulle asia on tärkeä ja olen sanonut tästä monta kertaa. Miten ihmeessä tästäkin päästäisi johonkin kompromissiin? Jos aina itse joustan, minua ärsyttää kun en pidä omia puoliani ja se mahdollistaa sen, ettei jatkossakaan miehen tarvitse tehdä toisin koska joustan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut on sellaisia luovia ajelehtijoita. Heitä on vaikea saada ymmärtämään ellei ole tosi tiukkana jatkuvasti penäämässä aikoja. Itse tykkään selkeydestä, mitta olen oppinut etteivät he tarkoita pahaa.
Meillä se menee enemmänkin niinpäin että minun oletetaan oleilevan tiivisti kotona (edes esim. käymättä kaupassa) tai mökillä 12 h kun sukulaiset aikoo pistäytyä hakemassa jonkun tavaran lainaan. Mutta senkin voi aina siirtää seuraavaan päivään tekstarilla saman päivän iltana, kun ei jaksanutkaan tulla.
Mun sisko tekee tuota, ollaan siis aikuisia. Mitään tarkkaa kellonaikaa eikä edes päivääkään voi sopia hänen kanssaan esim. kyläilyyn, sanoo esim. että tullaan viikonloppuna. Ja sitten soittaa vaan yhtäkkiä että me tultais nyt. Ja suuttuu jos mulle ei sovikaan. Olen sanonut hänelle etten ole ajatustenlukija, ja että hänen pitää ihan oikeasti kertoa minulle suunnitelmistaan, koska en ole aina kotona päivystämässä. Raivostuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on sellaisia luovia ajelehtijoita. Heitä on vaikea saada ymmärtämään ellei ole tosi tiukkana jatkuvasti penäämässä aikoja. Itse tykkään selkeydestä, mitta olen oppinut etteivät he tarkoita pahaa.
Meillä se menee enemmänkin niinpäin että minun oletetaan oleilevan tiivisti kotona (edes esim. käymättä kaupassa) tai mökillä 12 h kun sukulaiset aikoo pistäytyä hakemassa jonkun tavaran lainaan. Mutta senkin voi aina siirtää seuraavaan päivään tekstarilla saman päivän iltana, kun ei jaksanutkaan tulla.
Tiedän, ettei tarkoiteta pahaa, muttei se poista ärsytystä. Tai sitä tunnetta, että olet joku itsestäänselvyys sille, että kaikki nyt vaan sopii ja jolle voi tehdä oharit kun ei just jakseta tulla tai edes sopia alkuperäistä aikataulua.
ap
Mun ex sentään sopi päivän mutta kellonaika oli vähän niin ja näin. Jos sovittiin että esmes klo 1 niin sanoi että ok, tulee yhden pintaan. Ja se pinta saattoi olla klo 4. Ärsytti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on vähän samanlainen. Yritin etukäteen sopia puutarhajuhlia niin, että tärkeimmille ihmisille sopisi se päivä, kun ärsyttävää laittaa kutsuja ja sitten puolet peruu ja kylään tulee lähinnä se työpaikan tyyppi joka pakko kutsua kun muutkin kutsuttu. Kysyin sopiiko tämä tai tämä päivä, alkoi jäätävä niuhotus ja tiuskiminen että ei halua lyödä lukkoon päivämääriä neljän viikon lomansa ajalle.
Okei, ei sitten. Ei ole pakko tulla puutarhajuhliin. Ja sitten kumminkin koko talvi valitetaan, että ei ikinä kutsuta kylään.
Jos haluat olla joustava, niin pidät omat aikataulusi riittävän väljinä. Noille ajelehtijoille asiat eivät ole tarkkoja.
Väistä tarjouksia sanomalla 'ei sovi klo 16, mutta klo 20 onnistuu'.
Kasaa vastuita jonkun muun niskoille, esim. jos miehen poika tarvitsee yhtäkkiä kyydin niin sano, että en voi auttaa, soita isälles. Jne.
Suuttumisen sijasta kannattaa ennemmin sanoa 'onnistuu kahden viikon kuluessa'. Jos se ei ole heille niin tarkkaa, niin sinullakin on täysi vapaus sooloilla. Vastaavasti, jos olet vaikkapa ajamassa kaupoille ja tiedät miehen lapsen olevan kyytiä vailla, niin voit mainita että asia onnistuisi nyt.
Suutut ihan asiasta. Ei sinun ole tarkoitus olla olemassa noita varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hiljattain oli tämä tilanne juuri, että mies oletti mun lähtevän mukaan sukuloimaan. Ilmoitti minulle samana päivänä, että tänään illalla oltais menossa. Että tämä on vaan tämmöinen vapaamuotoinen, ne tulee jotka pääsee-tyylinen. En ollut sopinut mitään kovin kummallista, mutta olin ajatellut mennä lenkille ja mun piti viedä lastakin harrastukseen. En sitten lähtenyt mukaan koska ärsytti. Mies ei jotenkaan näe, että olisin kyllä tullut jos minulta olisi jotain kysytty tai edes ilmoitettu ajoissa. Mies oli harmissaan, että harmi kun en lähtenyt mukaan. Oikeesti. Naamapalmu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kauaa kun valitin tästä asiasta. :D Taas kävi vastaava:
Miehen lapsi halusi lainata miehen autoa. Mitään tarkkaa kellonaikaa eivät sopineet, ei mies eikä lapsi. Meillä oli miehen kanssa muuta menoa. Siellä sitten vilkuiltiin kelloa milloin auton avaimia mahdollisesti haetaan, taikka haetaanko. Oltiin viemässä avaimia, mutta lasta ei näy jne.. eikä vastaa puhelimeen. Mä en vaan ymmärrä tuota toimintatapaa. En vaan ymmärrä! Miksei sovita klo x ja siitä pidetään kiinni? Jos ei ole avaimien hakijaa, jää sitten ilman ja sillä selvä. Ei tarvitsisi kaikkien ärsyyntyä! Ei miehen joka tavoittelee turhaan lastaan, ei lapsen joka tavoittelee isäänsä ja elää siinä hetkessä.. eikä minun joka ärsyyntyy siitä, että omat suunnitelmat elävät noiden taivaanrannanmaalareiden kanssa! Lopulta kaikki on kiukkuisia eri syistä.
Neuvoja?
ap
En oleta, että joka ikinen asia pitäisi tietää ennalta, mutta jos olen sopinut esim. olevani elokuvissa miehen kanssa klo 20-22 välissä niin ei sieltä voi lähteä mitään avaimia kellekkään viemään jne.. Tämän tyyppisestä tilanteesta kysymys.
Mies ei näe tässä mitään kummallista sinänsä. Hän toki ärsyyntyy kun ei saa lapseensa yhteyttä tai myös siitä, kun mäkätän vieressä et miksette sovi niitä kellonaikoja, että nyt ei kyllä mitään avaimia viedä jne.. Mies on puun ja kuoren välissä siis, mutta ihan munaton itse!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi joustat, jos ärsyynnyt ja kuormitut siitä. Kyselyihin, kutsuihin ja palveluksiin voit vastata "Tulen / Sopii / Kyllä, jos ajoissa sovitaan milloin". Jos tulee saman päivän pyyntöjä tai yllätyksiä, et periaatteesta suostu. Pidät kiinni suunnitelmastasi mennä lenkille tai vetää henkeä rauhassa kotona. Älä odottele äläkä muuta suunnitelmiasi. Älä myöskään suutu tai hermostu, äläkä anna toisten mielipahan vaikuttaa itseesi. Olet vain tyynenä ja toteat: "onpa harmi ja olisin mielelläni auttanut / tullut mukaan, mutta tällä varoitusajalla ei käy, kun minulla on jo muita suunnitelmia."
Tämä on ainoa keino, miten miehesi voi oppia ottamaan sinun ajankäyttösi huomioon ja voitte myöhemmin opetella sopivan kompromissin. Jos joustat, hän ei muutu koskaan, koska hänen mielestään systeemi on aivan hyvä ja kaikki onnistuu hienosti sopimattakin.
Oletko kertonut miehelle tuon, mitä kerroit meille? Siis rauhallisessa tilanteessa, syyllistämättä. Jos et niin pyydä vaikka tänään istumaan pöydän ääreen ja kerro tuo. Luulisi normaalijärkisen ihmisen ymmärtävän. Samoin tietysti sinun pitää olla jossain määrin joustava. Tilanteet elää ja sitten pitää pystyä muuttamaan suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli toisin sanoen aloittajan mies ei kunnioita aloittajaa ja hänen aikataulujaan tai yhdessä viettämäänsä aikaa pätkääkään. Käytökselläänhän hän toistuvasti kertoo, että sinä ja sinun aikataulusi eivät ole niin tärkeitä, etteikö niiden yli voisi toistuvasti kävellä.
Itsehän en tuollaista katselisi hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut miehelle tuon, mitä kerroit meille? Siis rauhallisessa tilanteessa, syyllistämättä. Jos et niin pyydä vaikka tänään istumaan pöydän ääreen ja kerro tuo. Luulisi normaalijärkisen ihmisen ymmärtävän. Samoin tietysti sinun pitää olla jossain määrin joustava. Tilanteet elää ja sitten pitää pystyä muuttamaan suunnitelmia.
Kyllä. Olen kertonut, ymmärtää näkökantani. Ja tietää, että tilanne on inhottava. Vastaa kuitenkin minulle, että voi vain vaikuttaa omiin asioihinsa, ei toisen (eli lapsen). Ja totta tämäkin. Mutta sitten antaa sille lapselle periksi kun pyytää ja kävelee silloin minun ja minun toiveideni ylitse. Koska on sitä mieltä, ettei nyt ole niin paha. Ei toki aina olekaan. Minua vain ärsyttää se, ettei pidä minulle sopimastaan kiinni tai sovi mitään alkujaankaan, jolloin minä olen se, jolla muka on ongelma.
ap
Tuo on mahdollista vain niin kauan, kun sinä annat periksi. Ja kaikki muut tietävät, että sinä annat periksi. Sinulla ei ole mitään arvoa eikä vaikutusvaltaa. Tuo touhu loppuu vasta kun sinä lopetat sen.
Vierailija kirjoitti:
No hiljattain oli tämä tilanne juuri, että mies oletti mun lähtevän mukaan sukuloimaan. Ilmoitti minulle samana päivänä, että tänään illalla oltais menossa. Että tämä on vaan tämmöinen vapaamuotoinen, ne tulee jotka pääsee-tyylinen. En ollut sopinut mitään kovin kummallista, mutta olin ajatellut mennä lenkille ja mun piti viedä lastakin harrastukseen. En sitten lähtenyt mukaan koska ärsytti. Mies ei jotenkaan näe, että olisin kyllä tullut jos minulta olisi jotain kysytty tai edes ilmoitettu ajoissa. Mies oli harmissaan, että harmi kun en lähtenyt mukaan. Oikeesti. Naamapalmu.
ap
Tätä en ymmärrä ollenkaan. ETkö ole aikuinen itsenäinen ihminen? Silloin sanotaan puolisolle ihan suuttumatta, että harmi, minulle ei sovi tänään, mutta kiva, että sinä pääset. Eikä mietitä, että jos olisin tiennyt, niin olisin mennyt tai että joku harmistuu. Tai sitten sanotaan, että hienoa, pitää vain järjestää lapselle harrastuskuljetus, niin tulen mukaan.
Mitä ihmeen valtapeliä haluat pelata miehen kanssa, jos hyppyytät häntä omien aikataulujesi mukaan? Tuskin mies oletti, että tulet mukaan sukuloimaan, hän kysyi velvollisuudentuntoisesna, joska taas tulisi suupielet alaspäin valittamaan, että ei sopinut minulle, mutta pakko tulla, koska en halua olla epäkohtelias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut miehelle tuon, mitä kerroit meille? Siis rauhallisessa tilanteessa, syyllistämättä. Jos et niin pyydä vaikka tänään istumaan pöydän ääreen ja kerro tuo. Luulisi normaalijärkisen ihmisen ymmärtävän. Samoin tietysti sinun pitää olla jossain määrin joustava. Tilanteet elää ja sitten pitää pystyä muuttamaan suunnitelmia.
Kyllä. Olen kertonut, ymmärtää näkökantani. Ja tietää, että tilanne on inhottava. Vastaa kuitenkin minulle, että voi vain vaikuttaa omiin asioihinsa, ei toisen (eli lapsen). Ja totta tämäkin. Mutta sitten antaa sille lapselle periksi kun pyytää ja kävelee silloin minun ja minun toiveideni ylitse. Koska on sitä mieltä, ettei nyt ole niin paha. Ei toki aina olekaan. Minua vain ärsyttää se, ettei pidä minulle sopimastaan kiinni tai sovi mitään alkujaankaan, jolloin minä olen se, jolla muka on ongelma.
ap
Siis sinä halua lenkille, miehen lapsi soittaa ja mies menee apuun ja sinä ryhdyt parkumaan, että halusit miehen kanssasi lenkille, miksi se ei koskaan tottele?
Miksi sinun täytyy muuttaa suunnitelmiasi vai pelkäätkö, että miehellä ja lapsillaan olisi siellä muualla jotain sellaista kivaa, jota ei tapahdu, jos lähdet mukaan? En oikeastaan ymmärrä koko valitusta: ei kai sinun tarvitse koko ajan olla miehen kanssa samassa tilassa, kai hän voi tehdä itsenäisiä ratkaisuja ja spontaanisti mennä auttamaan lastaan tai sukulaiselle kylään, vaikka sinä olet suunnitellut itsellesi muuta. Mieshän ei kyennyt sopimaan etukäteen, joten miten hän olisi sopinut kanssasi mitään muitakaan vierailuja?
Onhan se selkeää että tietää mitä milloinkin tapahtuu. Se vähentää turhaa odottelua ja päivystämistä ja sitten taas toisaalta päällekkäisyyksiä. Yleensäkin etukäteen ilmoittamalla voi varmistaa, että toinen on kotona kun haluaa tulla käymään, eräänkin kerran soitettiin ja kysyttiin että olenko kotona mutta liian myöhään, että olin jo luvannut muualle. Se harmistus vain ihmetytti kun ei voi olettaa kenenkään olevan aina kotona.