Kellään kokemuksia pt-vauvan ulkokäännöksestä?
Miltä tuntui? Millä viikolla tehtiin / yritettiin? Onnistuiko? Oliko pakko suostua?
Täällä rv35 ja ensi viikolla siis mahd. yritys edessä.
Kommentit (7)
Mulla käänneettiin nelikiloinen vauva raskausviikolla 40 ja hyvin meni. Ei tuntunut pahalta ja vauva kääntyi sujuvasti. On tosin sanottava, että vauva kääntyi perätilaan vasta viikon 39+0 jälkeen eli tilaa kääntyä suuntaan jos toiseenkin oli hyvin ja se oli tiedossa.
Hyvin kääntyi, homma kesti pari minuuttia. Ei kääntynyt takaisin missään vaiheessa, mutta olikin pysytellyt perätilassa jos useamman viikon ennen käännnöstä.
Ei siihen pakko ole suostua, mutta ihmettelen vaan miksi sitä ei kokeilisi. Onnistumiseen vaikuttaa lääkärin kokemus, sinun mahd. ylipaino, jos olet pitkä ja ennenkin synnyttaänyt, niin silloin on kuulemma enemmän tilaa kääntyä (yleensä).
Mutta yrityksestä on. Ei voitu kääntää kun lapsivettä oli liian vähän. Lapsi oli perätilassa koko raskauden ajaan, tai ainakin aina tunnusteltaessa.
Kääntöyrityksestä saa kieltäytyä, mutta lapsen vointia seurataan siinä tarkasti, ennen ja jälkeen, joten siinä mielessä toimenpide on turvallinen. Riskinsä siinä kuitenkin on.
Mulla oli vauva perätilassa pitkään. Käännöstä päätettiin yrittää rv 36. Ennen yritystä piti olla ainakin syömättä edellisenä yönä, tehtiin siis aamulla. Ensin makasin pää alaspäin käyrällä ehkä puolisen tuntia. Lääkäri yritti ensin yhteen suuntaan, ei saanut kääntymään joten sitten yritti toisin päin ja onnistui. Kätilö ultrasi vähän väliä sykettä ja vauvan asentoa. Ei sattunut paitsi vähän ehkä vatsanahkaan. Ei ollut pakko suostua, tietenkään, mutta halusin mieluummin käännöksen kuin perätilasynnytyksen tai sektion. Vauva pysyikin sitten oikein päin kunnes syntyi rv 41+2.
Ihan hyvä kokemus oli, menen toistekin käännökseen jos vauva on perätilassa. En ole kovin pitkä ja ylipainoakin on, mutta hyvin se onnistui silti. Lapsiveden määräkin vaikuttaa siihen miten hyvin vauva kääntyy.
Käännettiin siihen normiaikaan, oliko se sitten just toi 37? Oli ollut sinnikkäästi jo pitkään ptilassa ja jälkikäteen vähän ihmettelen tuota yleistä, ei kannata suostua -ilmapiiriä. Neuvolan tätsykin toppuutteli, että kannattaakohan edes yrittää.
Toimitus oli nopea ja miellyttävä. Varmaan kaikilla näin ei ole, mutta sanoisin, että kannattaa kai sentään yrittää kuin suosiolla leikata? Itsellä takana ankeaa "normaali"synnytystä, mutten kuitenkaan tätä kolmatta halunnut leikkauksella ulos. Eikä onneksi tarvinnutkaan.
yritettiin ulkokäännöstä. Ei muuten sattunut, mutta kun vauva oli käänetty poikittain vatsassa, niin mulle tuli kova kipu kylkeen. Tuntui ihankuin vauva olis jääny kylkiluihin kiinni. No vauva ei kääntynyt siitä enää mihinkään, joten lopetettiin yritys. Kipu kyljessä jatkui kovana niin kauan, kunnes vauva oli jälleen siirtynyt vanhalle paikalleen perätilaan, eli n. 30min toimenpiteen jälkeen. Mutta vielä pari päivää tämän jälkeen oli kyljessä jonkinverran kipuja.
Vauva syntyi elektiivisellä sektiolla 2vk:n päästä, joka oli oikein positiivinen kokemus :)
Jos vielä joskus joudun samaan tilanteeseen, niin käännösyritykseen en halua.
Tehtiin rv 37+.
Ei ole pakko suostua. Ei sattunut, tuntui toki hiukan epämiellyttävältä.
Ensimmäisellä kerralla vauva kääntyi, mutta muljahti 10 sekunnin päästä takaisin perätilaan. TOisella kerralla ei kääntynyt enää ja alkoi näyttää stressaantumisen merkkejä, niin lopetettiin kääntöyritys siihen.
Synnytys ei käynnistynyt spontaanisti, joten syntyi suunnitellulla sektiolla. Hyvä niin, huonosti olisi käynyt jos olisi syntynyt alakautta.