Masentunut, mitä haluaisit, että sinulle sanotaan?

Aina kannattaa mieluumin olla hiljaa, jos ei osaa loukkaamatta olla.

Jos asenteesi toista kohtaan on halveksuva, säälivä, ylempi, vähättelevä ja viisasteleva, niin et voi sanoa mitään, koska asenteesi tulee kommenteistasi, äänensävystäsi, sanavalinnoistasi, ilmeistäsi ja kaikesta läpi.

Jos asenteesi toista kohtaan on kunnioittava, myötätuntoinen, tasa-arvoinen ja inhimillinen, niin silloin sinun ei tarvitse erikseen miettiä mitä "uskallat tuommoiselle sanoa".

Miksi pitäisi sanoa jotain erikoista?

Tietysti voi kysyä "miten voit", jos haluat jotenkin olla huomaavainen.

Voisinko ottaa sinulta suihin? Tää kelepaisi mulle.

Toivotisin käytettävän lauseenvastikkeita: tönkkökielisyys masentaa

En halua, että minulle sanotaan mitään. Kun tapaan ihmisiä, haluan puhua muusta kuin masennuksesta. En vaan jaksa seurustella kovin usein ja se on ainoa asia, jonka toivoisin ihmisten ymmärtävän. 

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa mieluumin olla hiljaa, jos ei osaa loukkaamatta olla.

Jos asenteesi toista kohtaan on halveksuva, säälivä, ylempi, vähättelevä ja viisasteleva, niin et voi sanoa mitään, koska asenteesi tulee kommenteistasi, äänensävystäsi, sanavalinnoistasi, ilmeistäsi ja kaikesta läpi.

Jos asenteesi toista kohtaan on kunnioittava, myötätuntoinen, tasa-arvoinen ja inhimillinen, niin silloin sinun ei tarvitse erikseen miettiä mitä "uskallat tuommoiselle sanoa".

Tuo ei pidä paikkaansa. Moni voi olla vaikka kuinka myötätuntoinen, mutta aina ei tiedä, mikä olisi paras lähestymistapa. Usein ihmiset kertovat läheisten sanomista möläytyksistä. Ei sellaiseen sudenkuoppaan halua astua. 

Vierailija kirjoitti:

En halua, että minulle sanotaan mitään. Kun tapaan ihmisiä, haluan puhua muusta kuin masennuksesta. En vaan jaksa seurustella kovin usein ja se on ainoa asia, jonka toivoisin ihmisten ymmärtävän. 

Perheenjäsenten kesken masennuksesta on toisinaan pakko puhua. Se ei kuitenkaan ole helppoa. 

"Mene töihin!"

Haluaisin, että sanottaisiin jotenkin, että minusta välitetään ja että on ok, että minua masentaa ja jos haluan olla yksin saan olla. Mutta että ollaan kuitenkin aina minun tukena ja kun  olen valmis näkemään, se onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

"Mene töihin!"

Olen jo töissä, suomalaisen pörssiyhtiön keskiportaassa. Ollut jo vuodesta 2015.

Oliko muita ideoita?

Ihan sitä samaa mitä kaikille muillekin. Ihan tavallinen ihminen masentunut sellainen on.

Kunhan et sano missään muodossa näitä "ota itseäsi niskasta kiinni", "yrittäisit edes", "korjaa asennettasi" jne. Itse ainakin toivon, että ihmiset puhuisivat ihan normaalisti. Ehkä voisit sanoa auttavasi tarvittaessa (mutta vain jos oikeasti aiot auttaa).

Kävelläänkö pieni metsälenkki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mene töihin!"

Olen jo töissä, suomalaisen pörssiyhtiön keskiportaassa. Ollut jo vuodesta 2015.

Oliko muita ideoita?

Tää ei olut sulle vaan sille masentuneelle.

Kun olin kovin masentunut, eivät muut ihmiset kiinnostaneet minua juurikaan. Vaatimuksia esittävät ystävät jäivät, koska en pystynyt sairaudeltani täyttämään hei tarpeitaan. Vuosien jälkeen jäljellä on ystävät, jotka ymmärsivät tarpeeni omaan aikaan ja ottivat minut takaisin kun aloin toipua. Ei siinä kenenkään sanomisilla tainnut olla hirveästi virkaa. Ymmärtävyydellä oli ja ihan vaan läsnäololla. Sillä että kelpasin sairauteni kanssa ja siitä huolimatta. 

Puhuu vaan samalla lailla kuin puhuisi terveelle.

Vierailija kirjoitti:

Voisinko ottaa sinulta suihin? Tää kelepaisi mulle.

Mielelläni otan, rakas 😍 🤤 

PenttiTV58 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mene töihin!"

Olen jo töissä, suomalaisen pörssiyhtiön keskiportaassa. Ollut jo vuodesta 2015.

Oliko muita ideoita?

Tää ei olut sulle vaan sille masentuneelle.

Eikö keskivaikeaa masennusta siis lasketa?

Vierailija kirjoitti:

Kun olin kovin masentunut, eivät muut ihmiset kiinnostaneet minua juurikaan. Vaatimuksia esittävät ystävät jäivät, koska en pystynyt sairaudeltani täyttämään hei tarpeitaan. Vuosien jälkeen jäljellä on ystävät, jotka ymmärsivät tarpeeni omaan aikaan ja ottivat minut takaisin kun aloin toipua. Ei siinä kenenkään sanomisilla tainnut olla hirveästi virkaa. Ymmärtävyydellä oli ja ihan vaan läsnäololla. Sillä että kelpasin sairauteni kanssa ja siitä huolimatta. 

Olen parisuhteessa ihmisen kanssa, jolla on vuosien aikana ollut muutama masennusjakso. On äärimmäisen vaikeaa puolisolle elää rinnalla, kun rakastettu käyttäytyy kuin kylmä ventovieras. 

Olen sairastunut. Ystävpiiri muuttui.

Mitä ajattelette yhdestä kovia kokeneesta, jonka äänenväri muuttuu tyytyväiseksi kun kuulee jostain, vaikka kivusta. Tuo on pieni asia, mutta toistunut muutaman kerran.