Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eronneet tiedättekö tunteen kun
12.07.2024 |
Kun usein valtaa mielen sellainen niin turvaton olo, vaikka kaikki pitäisi olla ihan hyvin. Tiedän, kyllä että pärjään ilman toista, mutta kai sitä kaipaa jotenkin sellaista syvempää tunneyhteyttä jota en ole kenenkään kanssa onnistunut enää luomaan. Takana 15 vuoden suhde ja erosta kaksi vuotta. Olen jotenkin niin yksinäinen, vaikka ihmisiä olisikin ympärillä. Mistä se turvattomuus sitten syntyy niin en tiedä.
Kommentit (19)
Menee ohi, kunhan erosta kuluu aikaa. Ole lempeä itsellesi ja usko, että tuollainen tunne on normaalia.
terveisin
Kokemuksen syvä rintaääni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin naimisissa 20 vuotta. Vaikeinta erossa oli se, ettei minusta kukaan pidä enää huolta.
Kun äitini kuoli, niin vaikeinta oli se, että kukaan ei pidä minusta loppupeleissö huolta.
Sinänsä hassua, koska olen oikein pärjäävä ja rohkea ihminen, mutta kai se turvallisuuden tunne on niin tärkeä perustunne.
Miksi olet yksinäinen? Ei ihminen tarvitse kumppania. Ja jos joku muuta väittää, hän valehtelee.
Olen vielä parisuhteessa, mutta silti turvaton ja yksinäinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ole ikinä saanut turvaa exältäni niin en osannut sellaista kaivatakaan erottuamme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista vaikka olen pieni nainen. Yksin on parempi.
Aika mielenkiintoista tuo tunne, ei ole tuttu itselle. En kokenut pitkässä parisuhteessa kuin pieniä hetkiä pariin otteeseen että puoliso olisi ollut turvana ja tukena. Kyseessä ei edes ollut mikään väkivaltainen suhde, vaan kumppani ei ollut sellainen turvallista ja tasapainoista oloa herättävä mies. Nyt yksin koen olevani levollinen sen sijaan että olisin jatkuvasti varpaillani ja ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen on puolikas ilman miestä.
Ja mies vain neljäsosa, ilman miestä. Vain mies pystyy täyttämään miehen. Se oli se kylkiluu-juttu Raamatusta.
En tiedä, itse en tuollaista tunnetta kokenut eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Ihmettelin eron jälkeen tunnetta siitä miten turvallinen ja kiva paikka kotini oli.
Tunnistan tunteen, itsellä aivan samanlainen tilanne. Jokin perusturvallisuuden järkytys tapahtui eron myötä. Tulen ihan hyvin toimeen ja tiedän pärjääväni, silti tuo tunne aina välillä hiipii, ei ole kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan tunne!
Aloin jo ennen eron voimaantuloa suunnitella mitä kotonani teen, mitä uutta hankin. Se oli hienoa, tie auki taivasta myöden!
Sen verran ero vaikutti, että kun liikuin ulkona pimeäntulon jälkeen niin nousi mieleen että entä jos mies on jossain siellä vaanimassa? Ja vaikka tiesin että lukko on vaihdettu, mieli ei osannut rauhoittua. Järjen vastaisesti pelkäsin että entä jos se tulee tänne?
Ja meillä kun ei ollut väkivaltaa tms., mies vain oli niin jumalattoman katkera kun hain eron. Se oli hänelle hyvin vaikeaa, ja kävi kuukausi kaupalla vanhimman sisareni luon haukkumassa minua. Minulla on ennen häntä ikäviä kokemuksia miehistä, joten kaikki se vaikutti asiaan.
No, vapaus on maistunut hyvälle enkä siitä luovu!
Tuo trauma selittäisi kyllä mun kohdalla tätä tunnetta. Taustalla mulla alkoholisti, narsistisesti käyttäytyvä isä ja sitten vielä löysin vierelleni miehen jossa samoja piirteitä. Nyt mietin etsinkö ikuisesti paikkaa tästä maailmasta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi, kunhan erosta kuluu aikaa. Ole lempeä itsellesi ja usko, että tuollainen tunne on normaalia.
terveisin
Kokemuksen syvä rintaääni
Kiitos, olipa ihanasti sanottu. Lohdullista.
Tunnistan tuon tunteen ensimmäisestä erostani. Olin mennyt nuorena suhteeseen enkä juurikaan ollut elänyt yksin. Sitten kun tuli ero, minusta tuli yhtäkkiä hirveän epävarma ja ujo. Juurikin jokin turvallisuudentunne katosi, riippumatta siitä että mles ei ollut ollut erityisen turvallinen. Silti oli kai jotenkin naiiviuksissaan rakentanut elämänsä hänen ja suhteen jatkuvuuden varaan.
Mutta tiedätkö, tuon eron jälkeisenä ajanjaksona rakentui se todellinen itsenäisyys. Opin että pärjään. Sen jälkeen erot ovat tuoneet totta kai surua, mutta tuo tunne ei ole enää toistunut.
No juurikin hyvin nuorena päädyin mieheni kanssa yhteen. Olin vasta 17-vuotias. Kuinka naiivi ja typerä sitä on ollut, kun tuollaisen samankaltaisen miehen valitsi. Nyt en tekisi samaa valintaa. Turvaa kai etsinyt koko ikäni, sitä lopulta oikeasti löytämättä. Vain hetkellistä, näennäistä turvaa mieheltäni sain.
Alue: Aihe vapaa
Nainen on puolikas ilman miestä.