Mä olen ihan lukossa...

Miten lukot saa auki?



Parisuhteella ei mene hyvin, luultavasti osin siksi, että mulla ei oo mennyt kauheen hyvin hyvään toviin. Vaikka olishan tässä miehelläkin käytöksessään korjaamisen varaa. Koko ajan enemmän, kun asiat luisuu omaan suuntaansa, kun mä en saa suutani auki.



Ensin oli jotain pieniä juttuja ja niistä tuli isompia. Sitten ne alkoi kasaantua. Suutusppäissään tekis mieli ladella totuuksia täyslaidallinen, mutta sit voi suusta tulla ties mitä sammakoita. Kun pahin kiukku laantuu, niin ei sit enää tee mieli keuhkota tai ei vaan saa sanottua.



Tilanne sellainen, että kissa olis nostettava pöydälle. Mutta en vaan saa mitään järkevää suustani ulos. Tai oikeastaan en saa mitään suustani pihalle. Eikä päiväsaikaa ees voi, kun pienten korvien ei tarttis mun vuodatuksiani kuunnella. Mut mihinkä tässä nyt kolme vekaraa laitat. Tai vaikka saisikin johonkin, niin ehkä puhumisesta ei silti tulis mitään. Tai ei tulis.



Mä olen koko ajan pahalla päällä. Kaikki vituttaa suomeksi sanottuna. Ulospäin pakkomielteisesti on niinkun ei oliskaan, vaikka sisällä kuohuu. Mut mä olen vahingossa kasvattanut Kiinan muurin itselleni. Kaiken se kestää, kaiken se nielee. Eikä mies oo ajatusten lukija. Luultavasti kuvittelee, että kaikki on kunnossa ja mä olen vaan välillä vähän vittumainen bitch, varmaan menkat tulossa...



Mutta kun mä en oikeasti ole ihminen, joka ei saa sanottua, jos asiaa on. Töissäkin mulle on nakitettu kaikki hankalat tapaukset, kun tarttee saada sanottua suoraan. Mä olen se, joka tekee sen. Paitsi en kotona. Mä olen loksahtanut täysin lukkoon ja kaikki menee päivä päivältä hullummaksi.