Olenko oikeutettu pitämään oman näkemykseni?
Onko teistä normaalia, että keski-ikäisen lapsen tulisi "myöntyä" vanhempansa periaatteille? Tunnen, että vanhemmistani toinen saattaa katsoa kunnioituksen puutteena ja hänen varpailleen astumisena, jos ajatusmaailma on eri. Olen vasta nyt tajunnut tämän. Ehkä ei sitä lapsena tajunnut ja myötäily meni kuin itsestään. Jos se on ollut hänen kasvatuksensa ja hänelle opetettu ajattelumalli, saa kai minulla olla omani?
Kommentit (6)
No olet. Se että tarvii edes kysyä moista kertoo että oot kasvanu aika hyvin tuohon heiän malliinsa
Lukematta tekstiä, niin OLET. Sinulla on oikeus vääräänkin näkemykseen/mielipiteeseen.
Tottakai saat itse päättää elämästäsi. Unohda syyttelyt vain ja kerrot oman näkemyksesi asioihin. Jotkut ovat hyvin vaativia jopa aggressiivisellakin tavalla mutta jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa elämässä itsenäisesti. Ne kuuluu vain hyväksyä, muuten kannattaa ottaa hieman etäisyyttäkin joskus lähiomaisiinkin. Ovatpa välit poikkikin menneet joskus joillakin.
Tietenkin on. Kannattaa silti aina perustella näkemyksensä ja ottaa selvää asioista niin pystyt typeryksille näyttämään, että he ovat maakuopassa eläviä tyhmiä hölmöläisiä. Näin myös autat osaltasi ihmiskuntaa sivistymään. Sitä tällä palstallakin yritetään tehdä.
Onko se ehkä hallinnan menettäminen toisesta, mikä saa tuntemaan olonsa yliajetuksi?
Hän kai tosissaan tuntee, että kunnioittaminen tarkoittaa sitä, että ei voi kyseenalaistaa toisen näkemystä.
Tottakai aikuinen ihminen saa olla mitä mieltä tahansa