Mies sanoi mua tänään paskiaiseksi, muiden kuullen vielä

Oltiin miehen ja lasten kanssa kaveripariskunnalla iltakahvilla.



Ihan sitten yks kaks ei-mistään-syystä mies kaiveli rahapussiaan ja etsi jotain kanta-asiakaskorttia (kun sellaisesta oli puhetta) ja kun ei löytänyt, huudahti mulle että "hiton paskiainen, mihin oot sen laittanut!"



(ja siis EN todellakaan ole laittanut mihinkään enkä ikinä ole käynytkään mieheni rahapussilla, täysin kummallinen syytös!)



kylässä en viitsinyt asiasta mitään kieppejä vetää, ja käyttäydyin lähinnä kun en olisi kuullutkaan mitä mies sanoi, mutta kun kotona sanoin miehelle että tajusiko hän mitä hän sanoi, ja että oliko se hänen mielestään kivasti sanottu, mies vaan sanoi tyynesti että "ei kai". Ja vaikka sanoin että olen lievästi loukkaantunut, niin mies sanoi vaan että "aijaa" ja ei puhettakaan että olisi pyytänyt anteeksi tai ollut pahoillaan.



Oikeastaan en tiedä kummasta olen järkyttyneempi, siitä että mies sanoi noin, vai siitä, etten oikeasti ole kovin järkyttynyt, kun olen yhdessäolovuosien aikana jo tottunut ties minkälaiseen miehen suusta tulevaan...



Toisaalta mietin, että mitä väliä koko asialla, jos mua ei kerran oikeesti kovin syvällisesti jaksa hetkauttaa, toisaalta sitten tuntuu että kuinkahan tällaseen paskaan onkin jo ihan tottunut ja että mähän lukeudun nyt sitten "tosi juntteihin", siis täysin ala-arvoiseltahan meidän touhu ulkopuolisten silmissä ja korvissa kuulostaa, kun mies puhuu vaimolleen ihan miten sattuu ja vaimo on niinkuin ei mitään? Plus että mitähän meidän lapset oppii.



Miehelle olen aiemminkin pitänyt luentoa siitä, miten toiselle saa puhua ja miten ei, mutta miestä ei liikauta yhtään. Hänellä ei ole sellaista tunneälyä, kiroileminen esim. kovaan ääneen kaupassa ja perheenjäsenten nimittely on hänen mielestään "ihan normaalia" eikä siinä ole mitään hävettävää tai että edes pitäisi itseään hillitä.



Ja nykyisin se alkaa olla munkin mielestä sitä, "normaalia", (vaikken itse nimittelekään/kiroilekaan) mutta aika hirveetä itseasiassa, että mustakin tuntuu jo tältä!



Kaikkeen paskaankin sitä aikojen saatossa, pikkuhiljaa tottuu. Joskus aiemmin olisin ollut sitä mieltä, etten olisi todellakaan jäänyt kuuntelemaan tuollaista kielenkäyttöä, mutta kun pikkuhiljaa vuosien kuluessa "totutetaan" niin jotenkin ei enää osaa edes reagoida...