Aspergerit

Kyllä se helpotti kun vaikeuteni saivat selityksen.

Huojennuin. Yhtäkkiä kaikki olikin ihan loogista ja ymmärrettävää. 

Tämäkin diagnoosin tarve johtuu suvaitsemattomasta ja toisten kustannuksella naureskelevasta yhteiskunnasta. 

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin diagnoosin tarve johtuu suvaitsemattomasta ja toisten kustannuksella naureskelevasta yhteiskunnasta. 

No ei kyllä pelkästään. Kyllä se tieto omasta neuroerilaisuudesta on ihan ensisijaisen tärkeä ihan oman itsen ymmärtämistä varten, ihan täysin riippumatta muusta yhteiskunnasta. 

Kyllä minulle oli vähän järkytys, että tämä on sellainen, mitä ei voi parantaa, eikä ole mitään lääkitystä.

Joo. En vihaa itseäni enää niin paljon kun tälle saamattomuudelle ja herkkyyksille on syy. Toki koitan silti tehdä parhaani.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulle oli vähän järkytys, että tämä on sellainen, mitä ei voi parantaa, eikä ole mitään lääkitystä.

Sama. Terapioissa ravattu ja kaikenlaista kokeiltu ja yhtä tyhjän kanssa.

Mulla kesti diagnoosin saannissa 20 vuotta. Eka as-epäily 2002, mutta lopulta laitettiin epävakaan persoonallisuushäiriön piikkiin. Ja tuolloin kuviteltiin ettei naisilla voi olla autismia.

Itse olin ja olen edelleen katkera, että näin kauan meni ja olen pilannut aivoni turhilla mömmöillä ja terapioilla.

No siinä mielessä kyllä, että pystyin vihdoin ymmärtämään itseäni ja elämääni. Toki piti sitten käsitellä ja hyväksyä se, etten pystykään ikinä parantumaan joistakin asioista. 

Ei oikeastaan.

Minun tapauksessan psykiatrikin sanoi, että jos olisin mies, kukaan ei olisi koskaan epäillyt mitään neurologista poikkeamaa tai ongelmaa. Mutta koska naisilta odotetaan suurempaa sosiaalisuutta, minunlaisiani pidetään ongelmaisina.

Hän sanoi, että ei hän minua millään diagnoosilla leimaisi, mutta kyllä minä aspergerin kriteerit täytän jos sellaisen diagnoosin haluan. Sanoin, etten halua. Olin jo siinä vaiheessa ilman mitään tukitoimia suorittanut korkeakoulututkinnon ja työelämässä. Psykiatrille päädyin burnoutin takia. Päädyin jatkamaan ilman diagnoosia, mutta hyväksyen että olen epäsosiaalisempi kuin naissukupuoli yleensä ja hyväksymään sen.