Mitä mieltä olette? Onko parempi pärjätä itsekseen ja pitää murheensa omana tietonaan vai puhua asioistaan?

Minusta tuntuu, että aina kun olen puhunut asioista niin se on tuottanut vain häpeää ja ongelmia. 

Mielummin pärjäilee itsekseen eikä siten saa osakseen lokerointoa vaan mahdollisimman neutraalin kuvan toisille ihmisille. 

Tavallaan myös kun ei puhu niin kauheasti asioistaan niin voi omassa päässään olla kuin mitään ongelmaa ei olisikaan koska kaikki on kuitenkin vain väliaikaista. Sitten jos puhuu niin se jää ihmisten mieleen ja tavallaan siitä tulee ikuinen osa omaa elämäntarinaa. 

Ehkä on vain helpointa päästää irti ja antaa olla. Sanoa vain että kaikki ok jos joku kysyy.