Miksi aina ahdistaa ja tuntuu siltä, että elämä on pelottavaa eikä tiedä onko itsenään tarpeeksi?
Aina on kriisi itsensä kanssa. Pitäisi olla sellainen tai tällainen, vähemmän tuollainen ja enemmän jotain muuta.
Välillä tekee paljon työtä asioiden eteen, toisinaan menee kuukausia etten saa mitään aikaiseksi. Masennus välillä nostaa päätään mutta yritän elää niin ettei menisi enää vakavan puolelle.
Lähes kaikki ahdistaa ja pelottaa.
Elämä itsessään on kai liian raskasta ja jätän paljon asioita tekemättä sen vuoksi. Ihmisten tapaaminen vapaa-ajallakin on raskasta kun kuvittelen että en ole tarpeeksi.
Koko ajan vain sellainen olo, että miten tässä selviää itsensä kanssa.
Yritän kuitenkin miettiä että olen hyvä tyyppi, siis mielestäni kohtelias ja hyväsydäminen, ehkä vähän liian lempeä mutta silti hyvä tyyppi sentään. Erilaisia riippuvuuksia on mutta en sentään muita häiritse tai hankaloita heidän elämää.
Yritän vain olla ihan ok ihminen vaikka hävettää toki kuinka vajavainen olen.
Mitenkähän sitä jaksaisi elää itsensä kanssa vielä vuosikymmeniä..
Kommentit (9)
Sulta puuttuu perusturvallisuuden tunne. Traumaattinen lapsuus?
Vierailija kirjoitti:
Sulta puuttuu perusturvallisuuden tunne. Traumaattinen lapsuus?
Joo on minulla kai. Alkoholismia ja kaikkea sellaista oli kotona. Kai se vaikutti minuun vaikka harmittaa etten ollut tarpeeksi vahva sitä kestämään.
Tunnen helposti syyllisyyttä ja kyllä minua on siitä syyllistettykin, etten ole vaurioitta selvinnyt. Tuntuu, että oma potentiaalinen persoona on jäänyt aika pieneksi tai jonnekin taka-alalle ja lähinnä vain ajelehdin milloin missäkin ja yritän parhaani. Käyn töissä ja yritän jotenkin kestää mutta ei tämä mitään kovin antoisaa elämää ole enkä ole yrityksistä huolimatta pystynyt oikein muuttamaan minua itseäni sillä tavalla kun aikeeni ovat olleet. Ap
Yrität miellyttää liikaa muita, liikaa vaatimuksia itsellesi kuormittamassa? Ehkä vapautuminen taakoista, luo keveyttä ja virtaa. Elä itsellesi. Ehkä keksii myöhemmin mikä helpottaa muiden elämää. Mutta sun pitää elää omaakin, onnellisena.
Ehkä olet ihan oikeassa; et ole tarpeeksi. Toteat asian ja jatkat tai et jatka elämää.
Vierailija kirjoitti:
Yrität miellyttää liikaa muita, liikaa vaatimuksia itsellesi kuormittamassa? Ehkä vapautuminen taakoista, luo keveyttä ja virtaa. Elä itsellesi. Ehkä keksii myöhemmin mikä helpottaa muiden elämää. Mutta sun pitää elää omaakin, onnellisena.
Pelkään ihmisiä tavallaan ja konflikteja niin miellytän liikaa. Harvemmin uskallan sanoa mielipiteitäni. Riippuu kyllä seurasta, olen kehittynyt vuosien varrella mutta kyllä minä edelleen aika varovainen olen, vähän vaihtelee.
Yritän olla yleensä mahdollisimman vahva mutta en oikein jaksa sitäkään. Olen ollut jo vuosia aika sellainen elämäniloton ja sielu uuvahtanut vaikka yritän tsempata. Onneksi roolit sujuu minulta kuin itsestään joten töissä pystyn aika hyvin pitämään reipasta roolia päällä. Ap
Traumalta kuulostaa.