Lue keskustelun säännöt.
Mulla saa asioiden murehtiminen ihan älyttömät mittasuhteet. Mistä se johtuu
04.07.2024 |
Esim olen nyt saanut itseni fyysisesti huonovointiseksi kun olen murehtinut että onko tehty eräs verottajalle ilmoitettava asia oikein. Tänään soitin verottajalle ja asian pitäisi olla kunnossa mutta silti nyt murehdin että jos virkailija ei osannutkaan neuvoa oikein ja joku asia on jäänyt huomaamatta ja tulee jotain jälkiseuraamuksia. Samoin joskus murehdin isommasta vesilaskusta että mitä jos nyt on meillä joku huomaamatta jäänyt vuoto jossain ja vettä valuu rakenteisiin tms. Siis menee ihan äärimmäisyyksiin noi skenaariot mun päässä ja aina niin että jotain kamalaa tapahtuu. Mies on epätavallisen kauan vaikka kauppareissulla -> on tapahtunut onnettomuus. Mitä tää oikein on? (Varmaan joku aivokasvain😒😂)
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vastaavanlainen murehtija ja kauhuskenaarioiden kehittelijä varmaan parikymmentä vuotta. Sitten tuli elämässä vastaan todella ikävä tilanne, johon en voinut mitenkään vaikuttaa, ja jota en ollut pystynyt mitenkään ennustamaan. Sen jälkeen jotenkin tajusin, että vaikka kuinka varmistelen ja huolehdin ja yritän hoitaa kaiken, mitä tahansa voi silti sattua. Mulla se murehtiminen ja huolehtiminen oli traumaperäistä ja johtui kaiketi tarpeesta kontrolloida ympäristöä ja elämää mahdollisimman pitkälle, jotta voin kokea oloni turvalliseksi. Jos tuo kovasti alkaa häiritä oloa ja elämää, kannattaa käydä terapiassa tai ainakin tuulettaa näitä ajatuksia kertomalla niistä jollekin.
Lue erityisherkkyydestä, niin ehkä tunnistat itsesi. https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000008092762.html
Itse tajusin vasta yli viiskymppisenä, miksi olen sellainen kuin olen. Ja iän myötä asioiden vatvominen vain pahenee.
Yrität saada asiat hallintaan märehtimällä niitä.
Onko sulla ollut ylihuolehtiva äiti? Sellainen, joka ei päästä suunnilleen ovesta ulos kun pelkää, että saat meteoriitin päähäsi. Joka huomaa jokaisesta ideastasi vain kaikki tavat, joilla idea voi mennä pieleen?
Nyt vaan kohtelet itseäsi samalla tavalla kuten äiti opetti. Maailma on paha ja vaarallinen, kaikki tulee menemään pieleen jne.
Pysyt turvassa kotona ja nyhväät burn-outin partaalla tyhjänpäiväisyyksien parissa, juuri kuten naisvihamielinen kulttuuri on sinut opettanut 👍
Vierailija kirjoitti:
Lue erityisherkkyydestä, niin ehkä tunnistat itsesi. https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000008092762.html
Itse tajusin vasta yli viiskymppisenä, miksi olen sellainen kuin olen. Ja iän myötä asioiden vatvominen vain pahenee.
No tunnistan itsessäni kaikki luetellut piirteet paitsi etten ole luova. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet lievästi masentunut?
En ainakaan koe olevani masentunut. Ap
Samaa vikaa itsellä. Pahimmat skenaariot yleensä aina mielessä ensimmäisenä.
Kysymys on selviytymisen pelosta; "kuinka selviän, jos pahin asia tapahtuu". Jos kokee, ettei selviytyisi, tulee pelko ja paniikki jo etukäteen.
Itse jäin äkillisesti leskeksi 45-vuotiaana. Siihen mennessä en ollut koskaan tehnyt mitään yksin tai asunut yksin. Nyt olen jo yli 10 vuotta ollut yksin. Kauhuskenaarioita on senkin aikana tullut ja mennyt, mutta kaikista on aina selvitty.
Ehkä ennakointi, sen miettiminen, kuinka sitä oikein selviäisi ja toimisi, jos jotain oikeasti kumminkin sattuisi, auttaa ainakin vähän. Harvemmin elämästä ihan ongelmitta selviää, joten ihan viisasta se on vähän ennalta prepata itseään. Ja jos sitten jotain yllättävää tulee ja on jo henkisesti asiaa ennalta miettinyt, niin on valmiimpi kohtaamaan vaikeudet.
Joku tsempaava kirja voisi olla sinulle hyväksi. Mielen hallintaan yms. keskittyvä, terapeuttinen itseapukirja. Itse olen saanut apua myös uskostani. Koen, että Jumala on kaikissa tilanteissa ollut mukana ja apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena usein on tuollainen. Ehkä vähän ahdistunut, neuroottinen, hieman katastrofiajattelua ja ajatusketjuja - aivot käy kierroksilla, pitäisi rauhoittua tavallaan. Liikaa tekemistä arjessa jo? Ehkä ennakoi liikaa kaikkea tai haluaa vain tarkistaa. Rahakin tuntuu ratkaisevan. Keski-iässä tosin pelkää että riittääkö raha, ellei sitä ole. Mutta nuorena pelkäsi sairauksia ja sukupuolitauteja. Alkoholin poisjättö voi rauhoittaa tunteita. Kyllä se siitä. Jossain vaiheessa ei jaksa enää miettiä liikaa niitä, miettii jotain muuta ongelmaa ja ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim ahdistuneisuushäiriö vois olla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena usein on tuollainen. Ehkä vähän ahdistunut, neuroottinen, hieman katastrofiajattelua ja ajatusketjuja - aivot käy kierroksilla, pitäisi rauhoittua tavallaan. Liikaa tekemistä arjessa jo? Ehkä ennakoi liikaa kaikkea tai haluaa vain tarkistaa. Rahakin tuntuu ratkaisevan. Keski-iässä tosin pelkää että riittääkö raha, ellei sitä ole. Mutta nuorena pelkäsi sairauksia ja sukupuolitauteja. Alkoholin poisjättö voi rauhoittaa tunteita. Kyllä se siitä. Jossain vaiheessa ei jaksa enää miettiä liikaa niitä, miettii jotain muuta ongelmaa ja ratkaisua.
Olen jo tukevasti keski-iän puolella. 46v. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa vikaa itsellä. Pahimmat skenaariot yleensä aina mielessä ensimmäisenä.
Kysymys on selviytymisen pelosta; "kuinka selviän, jos pahin asia tapahtuu". Jos kokee, ettei selviytyisi, tulee pelko ja paniikki jo etukäteen.
Itse jäin äkillisesti leskeksi 45-vuotiaana. Siihen mennessä en ollut koskaan tehnyt mitään yksin tai asunut yksin. Nyt olen jo yli 10 vuotta ollut yksin. Kauhuskenaarioita on senkin aikana tullut ja mennyt, mutta kaikista on aina selvitty.
Ehkä ennakointi, sen miettiminen, kuinka sitä oikein selviäisi ja toimisi, jos jotain oikeasti kumminkin sattuisi, auttaa ainakin vähän. Harvemmin elämästä ihan ongelmitta selviää, joten ihan viisasta se on vähän ennalta prepata itseään. Ja jos sitten jotain yllättävää tulee ja on jo henkisesti asiaa ennalta miettinyt, niin on valmiimpi kohtaamaan vaikeudet.
Joku tsempaava kirja voisi olla sinulle hyväksi. Mielen hallintaan yms. keskittyvä, terapeuttinen its
Kiitos viestistäsi. Jään pohdiskelemaan tuota ennakointia. Kirjojakin aiheesta voisi koettaa etsiä, hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa vikaa itsellä. Pahimmat skenaariot yleensä aina mielessä ensimmäisenä.
Kysymys on selviytymisen pelosta; "kuinka selviän, jos pahin asia tapahtuu". Jos kokee, ettei selviytyisi, tulee pelko ja paniikki jo etukäteen.
Itse jäin äkillisesti leskeksi 45-vuotiaana. Siihen mennessä en ollut koskaan tehnyt mitään yksin tai asunut yksin. Nyt olen jo yli 10 vuotta ollut yksin. Kauhuskenaarioita on senkin aikana tullut ja mennyt, mutta kaikista on aina selvitty.
Ehkä ennakointi, sen miettiminen, kuinka sitä oikein selviäisi ja toimisi, jos jotain oikeasti kumminkin sattuisi, auttaa ainakin vähän. Harvemmin elämästä ihan ongelmitta selviää, joten ihan viisasta se on vähän ennalta prepata itseään. Ja jos sitten jotain yllättävää tulee ja on jo henkisesti asiaa ennalta miettinyt, niin on valmiimpi kohtaamaan vaikeudet.
Joku tsempaava kirja voisi olla sinulle hyväksi. M
Ennakoinnissakin pitäisi olla suhteellisuudentaju mukana.
Jos uutisoidaan kotivaran päivittämisestä, niin teetkö kotivaraasi flunssaa vai ydinsotaa varten? Toinen on käytännöllistä, toinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennakointi josta ylempänä puhuttiin, vain pahentaa ahdistusta. Itse kärsin yleistyneestä ahdistuksesta, ja teen tuota asioihin varautumista. Se ei todellakaan toimi, ja niin on todettu ihan mielenterveystalon itseopiskeluoppaassakin. Kannattaa tutustua tuohon materiaaliin joka siis yleistynyt ahdistus - otsikolla löytyy sivuilta.
^