Onko moni löytänyt uuden rakkauden noin 45-55 vuotiaana?

Ei kukaan?

Etsin ensimmäistä vieläkin. 

Olen löytänyt uuden rakkauden baarista viisikymppisenä sinkkuna, muutaman kuukauden päästä ensitapaamisesta alettiin olemaan yhdessä.

Nykyään ihmiset eroaa useammin kuin ennen vanhaan, joten ihan kelvollisia kumppaneita on tarjolla tasaiseen tahtiin. Riippuu tietysti siitä millaiset kriteerit sinulla on.

On löytänyt, useitakin, mutta ne kaikki ovat olleet huonoja.

Ei tiedä ketään, joka olisi vielä tuon ikäisenä löytänyt vakituisen kumppanin. Itse olen 44 ja huonolta näyttää täälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tiedä ketään, joka olisi vielä tuon ikäisenä löytänyt vakituisen kumppanin. Itse olen 44 ja huonolta näyttää täälläkin.

No mä tiedän, mutta sitten kun katselen miehiä, niin varattujahan ne kaikki kivoimmat ja mukavimmat on

Ei, tässä iässä alkaa inhota elukoita, lapsia, vaikeahoitoisia huonekasveja ja miehiä. Ei vaan pysty pitämään mistään kun kaikki näyttää saatanan työleirille ja pitävät turhaa ääntäkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen löytänyt uuden rakkauden baarista viisikymppisenä sinkkuna, muutaman kuukauden päästä ensitapaamisesta alettiin olemaan yhdessä.

Nykyään ihmiset eroaa useammin kuin ennen vanhaan, joten ihan kelvollisia kumppaneita on tarjolla tasaiseen tahtiin. Riippuu tietysti siitä millaiset kriteerit sinulla on.

 

Baarikansa ainakin kierää kaikki toisensa muutamaan kertaan.

Kaverin tuttavapiiristä, pikku hiljaa tutustuttiin, molemmat eronneita. On tosi erilaista kyllä deittailu tässä iässä kuin nuorempana, elämänkokemus tekee varovaisemmaksi ja molempien oman elämän rutiinit ja reunaehdot vaikuttavat myös. 

Minä löysin nigerialaisen prinssin, vielä kun lähetän 50000e niin saan hänet Suomeen. Terv. Marjatta 62v.

Vierailija kirjoitti:

Minä löysin nigerialaisen prinssin, vielä kun lähetän 50000e niin saan hänet Suomeen. Terv. Marjatta 62v.

Onnea!!

Ihmisiä pariutuu päivittäin: eri ikäisiä, näköisiä, kokoisia. Ei niitä täältä palstalta löydy, menkää elämään elämäänne! Turha täältä on mitään kysellä, omituinen kupla

Löysin elämäni rakkauden 48-vuotiaana ja olen sitä myös hänelle. Molemmilla oli sen verran elettyä elämää (ja parisuhteita) takana että tiedettiin aika nopeasti että nyt on jotain ainutlaatuista tapahtumassa.

Minä löysin miehen 52-vuotiaana En tosin etsinyt, miestä. Olin harrastukseeni liittyvässä fb-ryhmässä ja vaihdoin  kommentteja mukavan miehen kanssa.  Jossain vaiheessa kommentointi siirtyi yksityiskeskusteluksi ja huomasimme, että meillä on muitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja jopa yhteisiä ystäviä.  

Tapasimme livenä harrastustapahtumassa, hörpimme ulkona kahvit ja loppu on historiaa.  

Ei ole moni löytänyt. Suomessa ei löydä rakkautta, jatkuvasti ollut yli miljoona sinkkua suomessa viimeiset 20 vuotta eikä se miksikään muutu naisten nirsouden takia.

48-vuotiaana erosin. 50-kymppisenä löysin uuden jonka kanssa asuttiin erikseen 9 vuotta. 60-kymppisenä löytyi seuraava jonka kanssa seurustelin 8 vuotta. Nyt 69-vuotiaana mietin että mikä meni pieleen näiden kanssa. Ehkä se että ei koskaan muutettu yhteen ja omat sinkkumaneerit tämän takia vahvistuivat. Viikonloput ja lomat yhdessä ja omat päivät kotona huilimassa. Koskaan ei löytynyt yhteisiä harrastuksia samalla kun tottui siihen, ettei viikolla tarvinnut ottaa toista huomioon, ja sai itse hallita television kauko-ohjainta. Omalla kohdallani olisi ehkä pitänyt muuttaa yhteen ja jollain lailla virallistaa suhde aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

48-vuotiaana erosin. 50-kymppisenä löysin uuden jonka kanssa asuttiin erikseen 9 vuotta. 60-kymppisenä löytyi seuraava jonka kanssa seurustelin 8 vuotta. Nyt 69-vuotiaana mietin että mikä meni pieleen näiden kanssa. Ehkä se että ei koskaan muutettu yhteen ja omat sinkkumaneerit tämän takia vahvistuivat. Viikonloput ja lomat yhdessä ja omat päivät kotona huilimassa. Koskaan ei löytynyt yhteisiä harrastuksia samalla kun tottui siihen, ettei viikolla tarvinnut ottaa toista huomioon, ja sai itse hallita television kauko-ohjainta. Omalla kohdallani olisi ehkä pitänyt muuttaa yhteen ja jollain lailla virallistaa suhde aikaisin.

Mistä löytyi nämä kumppanit? 60 ei varmaan enää niin helppoa löytää?

Mä löysin. Olin 47 ja mies vuoden nuorempi. Homma lähti käyntiin hiljalleen, mulla oli muutama isompi juttu elämässä sillon, missä tarvitsin tukea. Mies oli vakaasti mun rinnalla, vaikka oltiin oikeastaan vasta tapailuasteella. Sillon tiesin, että tästä kannattaa pitää kiinni. Nyt on oltu 3 vuotta yhdessä ja hyvä on olla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tiedä ketään, joka olisi vielä tuon ikäisenä löytänyt vakituisen kumppanin. Itse olen 44 ja huonolta näyttää täälläkin.

Minä löysin vakituisen kumppanin 45-vuotiaana oltuani sitä ennen 12 vuotta sinkkuna. Avioliitossa olemme olleet jo pitkään.

Kyllä, Tinderistä 46-vuotiaana. Ystäväni löysi samanikäisenä miesystävän vanhan ystävänsä veljestä.