Välit poikki rakkaaseen sukulaiseen. Hieroako sopua vai antaa olla?

joskus vain täytyy osata luovuttaa

Minä en sopisi vain siinä tapauksessa, että kyse olisi murhasta tms. Kenenkään ei kannata tuhlata elämäänsä vihanpitoon.

Tosin anopin kanssa riideltiin oikeen kovasti, niin olihan se kiva, kun anoppi soitti mulle melkein puolen vuoden päästä riidasta ja pyysi anteeksi. Tietty annoin. Mutta sulla ei siis anteeksipyydettävää?

minulla taas välit poikki äitiini. Meille käy usein niin että kun ollaan eri mieltä jostakin, niin hän tulkitsee sen riitelyksi. Sitten kun haluaisin selittää mitä tarkoitin ja keskustella asiasta, koska huomaan itse heti että kyseessä väärinkäsitys, niin hän heittäytyy mykäksi ei puhu mitään, välttämättä moneen viikkoon. Ja sen jälkeen koskaan ei olla pahoillaan mistään vaan asia pitää vain unohtaa ja käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.



Tällaista se oli jo kun olin lapsi, ja ennen olen aina tehnyt äitini tavalla, mutta nyt jotenkin alkaa kyllästyttää ja olenkin nyt päättänyt että pidetään sitten mykkäkoulua vaikka seuraavat kymmenen vuotta jos äiti ei voi asiasta keskustella.

Kaikkien muiden elämässni olevien ihmisten kanssa ei ole tällaista. Jos mieheni tai lapsieni kanssa tulee riitaa(ja tätä ei edes tapahdu kovin usein, yleensä vain väsyneenä tai muussa sellaisessa tilanteessa) niin aina sovitaan heti ja pyydetään anteeksi ja tämä on minun mielestäni se normaali ja luonnollinen tapa toimia.