Aikako kullannut muistot, mutta itse kun olin eskarissa, oltiin jotenkin kyllä isompia, esim. kuljin alusta asti sinne yksin (vajaa 1 km).

Onko tuo esikoulukohtainen sääntö vai joku ylempää tullut sääntö, että saako itsekseen kulkea vai ei?

Itse kävin eskaria 80-luvun alussa enkä koskaan kulkenut yksin sinne. Vaikka se oli meidän kerrostalon vieressä. 

Minäkin tein kaikkea isompien lasten juttuja jo pienenä, ajatus oli että "kyllä se pärjää". Äitini oli sittemmin sitä mieltä että myös minun lapseni pärjää seitsemän vuotiaana 10 tuntia yksin kotona kun olen töissä. Ei siinä mitään mutta ristiriitaisesti on kyllä puututtu aikuisen ihmisen asioihin, silloin ei näköjään yhtäkkiä uskotakaan että "kyllä se pärjää".

Itse kävin eskarin 1979/1980 ja todellakin myös kävelin itse tuon kilometrin matkan.

Silloin tällaiseen suhtauduttiin rennoimmin kuin tänään, mutta toisaalta oli ehkä turvallisempaa kuin nykyään.

Muistaakseni jo 20 vuotta sitten täällä neuvottiin, että eskarilainen pitää tuoda ja hakea. Eri asia tosin oli, valvoiko kukaan sitä sääntöä.

Nykyäänkin saa kulkea esikouluun yksin erillisellä luvalla. Tämä kuitenkin jos lapsi osallistuu pelkästään esiopetukseen. Ja käsittääkseni pyyntö kulkea yksin pitää perustella. 

Minä en kyllä kuusivuotiaana ollut yksin missään. Tai korkeintaan omalla pihalla maalla. Tämä 90-luvun alussa. 

Kaverin lapsi taas oli pari vuotta sitten laitettu kävelemään eskarista yksin kotiin, kun vanhempi ei ollut heti vastassa. Isossa kaupungissa tämä. 

Mä en ollut ollenkaan eskapisms vaan kotona koko ajan äidin kanssa 

USA:ssa ei kai edes koululaiset saa kulkea yksin...!

Mun kuuden vanha osaisi kyllä sangen sujuvasti kulkea itse eskarimatkansa, mutta en kyllä luota että pärjäisi kaikissa tilanteissa eikä itse hölmöilisi jotain. 

Mutta ennen aikaan sitä vaan luotettiin siihen ettei mitään käy. Ehkä oli turvallisempaa ja toisaalta ei edes tiedetty/osattu ajatella kaikkia mahdollisia vaaroja. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tein kaikkea isompien lasten juttuja jo pienenä, ajatus oli että "kyllä se pärjää". Äitini oli sittemmin sitä mieltä että myös minun lapseni pärjää seitsemän vuotiaana 10 tuntia yksin kotona kun olen töissä. Ei siinä mitään mutta ristiriitaisesti on kyllä puututtu aikuisen ihmisen asioihin, silloin ei näköjään yhtäkkiä uskotakaan että "kyllä se pärjää".

Tunnistan tämän. Lapsena oletettiin että kyllä se pärjää, pitää osata heti vaikka kukaan ei opeta, kyllä se voi olla yksin vastuussa nuoremmista. Nyt aikuisena ohjeistetaan itsestäänselvyyksiä; "Kannattaa käydä katsomassa taloa ennen sen ostamista" Öh, logiikka?   🤔 Ensin kasvatit lapsesi omatoimiseksi ja itsenäiseksi, ja sitten oletat ettei se osaa tai ymmärrä mitään?

Minä en kulkenut. Kurahousuilla varmaan pyritään estämään eriarvoisuus, koska kaikilla ei ole varaa vettäpitäviin. Ei niitä kuriksia käytetä kuin sateella. Ennen kaikilla vaatteet imi vettä ja kaikilla oli ne peltiä muistuttavat kuravaatteet.

Entisaika ei ollut mielestäni mitenkään ihanampaa aikaa eikä lapset sen fiksumpia. Lapset oli enemmän omillaan ja lapset koki yksinäisyyttä kotona, kun ei ollut ip-kerhoja jne.

Tammikuussa syntynyt 6,5v ei saa kävellä yksin kotiin, vaikka eskari ois ihan vieressä. Joulukuussa syntyneen 6,5-vuotiaan oletetaan osaavan kävellä koulusta kotiin itse jos matkaa on alle 3km. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänkin saa kulkea esikouluun yksin erillisellä luvalla. Tämä kuitenkin jos lapsi osallistuu pelkästään esiopetukseen. Ja käsittääkseni pyyntö kulkea yksin pitää perustella. 

Ja samaan aikaan jos lapsen eskarimatka on yli 2 km, voidaan ilmoittaa, että lasta ei noudeta kotipihasta, vaan hänen tulee mennä 1,6 km päässä kotoa olevalle bussipysäkille, matkata eskarille, osata jäädä pois oikealle pysäkillä, ylittää tie ja kuunnella eskarin ovella, että et tullut ajoissa (koska koulubussi oli taas myöhässä).

Vierailija kirjoitti:

Tammikuussa syntynyt 6,5v ei saa kävellä yksin kotiin, vaikka eskari ois ihan vieressä. Joulukuussa syntyneen 6,5-vuotiaan oletetaan osaavan kävellä koulusta kotiin itse jos matkaa on alle 3km. 

Meinasin just tulla kirjoittamaan samaa. Kuopus on syntynyt marraskuussa 1991, mutta siihen aikaan sai päiväkodin kanssa erikseen sopimalla tulla eskarista yksin kotiin. Muutaman kerran silloin kevätlukukaudella sovin näin, koska se oli ihan hyvää harjoitusta muutaman kuukauden päästä alkavaa koulumatkaa varten eikä autoteitäkään tarvinnut ylittää. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en kulkenut. Kurahousuilla varmaan pyritään estämään eriarvoisuus, koska kaikilla ei ole varaa vettäpitäviin. Ei niitä kuriksia käytetä kuin sateella. Ennen kaikilla vaatteet imi vettä ja kaikilla oli ne peltiä muistuttavat kuravaatteet.

Entisaika ei ollut mielestäni mitenkään ihanampaa aikaa eikä lapset sen fiksumpia. Lapset oli enemmän omillaan ja lapset koki yksinäisyyttä kotona, kun ei ollut ip-kerhoja jne.

Vettäpitävät vaatteet myös hankalampi huuhdella ja kuivata päiväkotipäivän aikana. Lisäksi vedenpitävyydestä ei aina tiedä. Meillä päiväkodissa toivottiin, että ei vuorellisia kuravaatteita, koska kuivuvat hitaasti.

Minä noudatin ohjeita kirjaimellisesti ja odotin lapsen kanssa eskarin eteisessä, että joku aikuinen tuli paikalle ja saatoin "luovuttaa" lapsen. Suunnilleen toisella viikolla vakaope sanoi, että ei ole tarkoitettu, että odotan, heillä ei ole aikaa tulla jokaista lasta vastaan, lapset voivat odottaa eteisessä, että ovi avataan (ovet olivat siis lukossa, lasta ei voinut ohjata huoneeseen, jossa muut jo olivat.

Vastasin, että jos lapsi ei saa kulkea eskariin yksin eikä lähteä sieltä yksin kotiin, niin ei hän jää yksin tänne lukkojen taakse, minullakaan ei ole aikaa odottaa, että ovet avataan, mutta ei sydäntä jättää lasta yksin tai toisen samanikäisen kanssa jopa 10 minuutiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun kuuden vanha osaisi kyllä sangen sujuvasti kulkea itse eskarimatkansa, mutta en kyllä luota että pärjäisi kaikissa tilanteissa eikä itse hölmöilisi jotain. 

Mutta ennen aikaan sitä vaan luotettiin siihen ettei mitään käy. Ehkä oli turvallisempaa ja toisaalta ei edes tiedetty/osattu ajatella kaikkia mahdollisia vaaroja. 

Tässä täytyy huomioida sekin, että nykyisin jokainen lapsiin kohdistuva väärinkäytöksen epäilyskin uutisoidaan isosti. Aiemmin niistä vaiettiin ja ohjeistettiin vaan lapsia välttämään tiettyjä paikkoja/henkilöitä. Kaikenlaista sattui silloinkin, mutta niistä tiedettiin vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kulkenut. Kurahousuilla varmaan pyritään estämään eriarvoisuus, koska kaikilla ei ole varaa vettäpitäviin. Ei niitä kuriksia käytetä kuin sateella. Ennen kaikilla vaatteet imi vettä ja kaikilla oli ne peltiä muistuttavat kuravaatteet.

Entisaika ei ollut mielestäni mitenkään ihanampaa aikaa eikä lapset sen fiksumpia. Lapset oli enemmän omillaan ja lapset koki yksinäisyyttä kotona, kun ei ollut ip-kerhoja jne.

Vettäpitävät vaatteet myös hankalampi huuhdella ja kuivata päiväkotipäivän aikana. Lisäksi vedenpitävyydestä ei aina tiedä. Meillä päiväkodissa toivottiin, että ei vuorellisia kuravaatteita, koska kuivuvat hitaasti.

Meillä eskarilaisten ulkoilu on liikuntaa ja urheilua, kurapuvussa on hankala juosta.

Kävin itse eskarin ysärillä ja ei kyllä käytetty enää kurapukuja. Muistaisin sen varmasti koska inhosin aina niiden pitämistä. Eskariin kuljin omatoimisesti, matkaa tosin oli ehkä 600 metriä. Ensimmäisellä luokalla koulumatka piteni kilometriin ja äiti kulki taas kanssani reitin pari kertaa mutta sen jälkeen mentiin reippaasti yksin tai kavereiden völjyssä. En muista kokeneeni pelkoa tai muutakaan, jalkaisin tai pyörällä ne kaikki muutkin lapset kulki kouluun ja joka paikkaan. 

Vähän samanlainen fiilis siis kuin aloittajallakin, nykyajan lapset elävät toki aika erilaisessa maailmassa mutta vaikka on puhelimet sun muut tuomassa turvaa, niin usean tuttavan isotkin 10-12-v ihan normaalisti kehittyneet tavalliset lapset eivät tunnu pärjäävän kuin pari tuntia yksin. Ja kaikkialle pitää jatkuvasti olla heitä kuskaamassa autolla vaikka koulubussilla, pyörällä tai jalankin pääsisi kun ei ole pitkistä matkoista kyse.