Muita outoja, jotka ei koe matkustamista mitenkään rasittavaksi?

Olenko tosiaan ainoo? Yks alapeukkukin

Ap

Up

Sä et varmasti matkusta lasten kanssa...

Minä matkustan lasten kanssa - viime vuosina lastenlasten kanssa  kun ovat täyttäneet 3 -  

Siinä iässä osataan käyttäytyä, jos on kasvatettu. Omat lapset olivat pienempiä.

Tämä on ollut välttämätöntä, koska en asu Suomessa, mutta rakastan siellä asuvia sukulaisiani. Pisin matka on kuitenkin ollut Australiaan ja nuorin lapseni oli silloin 6. Ei ongelmia. 

Täällä samanlainen matkustaja.

Millainen ihminen tykkää lentokoneessa tarjottavista ruoista? Ehkä jossakin ykkösluokassa tai bisnesluokassa luksuslentoyhtiöllä voi olla hyvät ruoat, mutta karjavaunussa harvemmin. 

Matkustamista helpottaa kun lataa kännykkään hyviä leffoja ja hankkii itselleen vastamelu-in-ear-kuulokkeet.

Ja ottaa tarpeeksi eväitä matkaan.

Ehkä noin saatoin ajatella nuorena. 

En todellakaan enää viiskymppisenä. 

Tuntuu olevan ihan yleistä mitä lähipiirissä näen :) Minusta kiva piirre, välittää, ainakin jonkin verran, rennon huoletonta fiilistä myös seuralaiselle. Itselleni taas kauhistus, etenkin se lähdön stressi, tuntuu että aina unohdan jotain ja liesikin jää päälle lähtiessä, junassa alkaa paskattaa, lentokoneessa muistan nuoruuden paniikkihäiriön ja "täältä ei pääse pois" kammot, kohteessa englannin puhuminen on yhtäkkiä kuin klingonia vääntäisi, jokainen vatsannipistys on merkki supersalmonellasta ja matkan päätteeksi on taas sitä matkustamista, nyt sen supersalmonellani kanssa. Käyn silti muutaman vuoden välein jossain ja kyllä siitä lopulta jää käteen enemmän kuin mitä se stressi vie:)

Hyi stana matkustamista. En ikinä käy missään huvikseen, sitä saa lennellä ihan liikaa töiden takia. Mieluummin menen kynsien irti vetämiseen kuin jollekin rantalomalle.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen tykkää lentokoneessa tarjottavista ruoista? Ehkä jossakin ykkösluokassa tai bisnesluokassa luksuslentoyhtiöllä voi olla hyvät ruoat, mutta karjavaunussa harvemmin. 

Minusta ne on ihan hyviä, söpösti pakattuja ja makukin tarpeeksi jees.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan ihan yleistä mitä lähipiirissä näen :) Minusta kiva piirre, välittää, ainakin jonkin verran, rennon huoletonta fiilistä myös seuralaiselle. Itselleni taas kauhistus, etenkin se lähdön stressi, tuntuu että aina unohdan jotain ja liesikin jää päälle lähtiessä, junassa alkaa paskattaa, lentokoneessa muistan nuoruuden paniikkihäiriön ja "täältä ei pääse pois" kammot, kohteessa englannin puhuminen on yhtäkkiä kuin klingonia vääntäisi, jokainen vatsannipistys on merkki supersalmonellasta ja matkan päätteeksi on taas sitä matkustamista, nyt sen supersalmonellani kanssa. Käyn silti muutaman vuoden välein jossain ja kyllä siitä lopulta jää käteen enemmän kuin mitä se stressi vie:)

Tietenkin jää, nimittäin supersalmonella ja jokin hepatiitti sekä loppuelämän pilaava bakteeritartunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan ihan yleistä mitä lähipiirissä näen :) Minusta kiva piirre, välittää, ainakin jonkin verran, rennon huoletonta fiilistä myös seuralaiselle. Itselleni taas kauhistus, etenkin se lähdön stressi, tuntuu että aina unohdan jotain ja liesikin jää päälle lähtiessä, junassa alkaa paskattaa, lentokoneessa muistan nuoruuden paniikkihäiriön ja "täältä ei pääse pois" kammot, kohteessa englannin puhuminen on yhtäkkiä kuin klingonia vääntäisi, jokainen vatsannipistys on merkki supersalmonellasta ja matkan päätteeksi on taas sitä matkustamista, nyt sen supersalmonellani kanssa. Käyn silti muutaman vuoden välein jossain ja kyllä siitä lopulta jää käteen enemmän kuin mitä se stressi vie:)

Tietenkin jää, nimittäin supersalmonella ja jokin hepatiitti sekä loppuelämän pilaava bakteeritartunta.

Ah, tätä lajien kirjoa!

Minä huomaan iän myötä muuttuneeni mukavuudenhaluisemmaksi. Nykyään, jos on hyvin aikainen tai myöhäinen lento, varaan mieluummin lentokenttähotellin kuin matkustan lentokentän ja kodin välisen matkan (neljä tuntia) yöllä väsyneenä. Samoin matkustaminen on alkanut käydä selän päälle. Lentojen, samoin kuin pitkien juna- ja automatkojen, jälkeen selkäni on usein monta päivää kipeä.

Kotimaassa ja tietyillä ulkomaiden lentokentillä, kuten Schipholilla, asiat sujuvat, mutta suuri osa lentokentistä Euroopassa, sen ulkopuolisista maista puhumattakaan, on huonosti organisoituja. Opasteet ovat mitä sattuu, vessoja on liian vähän ja niihin saattaa joutua kiipeämään matkalaukkujen kanssa portaita, tiedotus myöhästyneistä ja peruuntuneista lennoista ei toimi. Matkustajat ja työntekijät meluavat, jonoissa tönitään ja ohitellaan. Nuorena matkustamisessa oli vielä uutuudenviehätystä ja jännitystä, mutta nyt vähän yli nelikymppisenä en oikein tahdo jaksaa kaikkea tuota säätämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan ihan yleistä mitä lähipiirissä näen :) Minusta kiva piirre, välittää, ainakin jonkin verran, rennon huoletonta fiilistä myös seuralaiselle. Itselleni taas kauhistus, etenkin se lähdön stressi, tuntuu että aina unohdan jotain ja liesikin jää päälle lähtiessä, junassa alkaa paskattaa, lentokoneessa muistan nuoruuden paniikkihäiriön ja "täältä ei pääse pois" kammot, kohteessa englannin puhuminen on yhtäkkiä kuin klingonia vääntäisi, jokainen vatsannipistys on merkki supersalmonellasta ja matkan päätteeksi on taas sitä matkustamista, nyt sen supersalmonellani kanssa. Käyn silti muutaman vuoden välein jossain ja kyllä siitä lopulta jää käteen enemmän kuin mitä se stressi vie:)

Tietenkin jää, nimittäin supersalmonella ja jokin hepatiitti sekä loppuelämän pilaava bakteeritartunta.

Mieluummin nysvää vain kotona ja pelkää kaikkea mikä liikkuu 

Minäkin tykkään matkustaa, jos ei tarvitse itse hirveästi organisoida paikan päällä. Oltiin juuri pari viikkoa Englannissa, vuokrattiin auto, käytiin muutamat sukulaiset moikkaamassa ja pari hienoa nähtävyyttä. Ei rasittanut mikään, mutta kyllä se vanhalla alkaa tuntua lomailukin työstä kun se jatkuu vaan. Ihan kiva oli päästä kotiin lepäämään lopulta.

Ei rasita mutta väsyttää. Nautin matkailusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen tykkää lentokoneessa tarjottavista ruoista? Ehkä jossakin ykkösluokassa tai bisnesluokassa luksuslentoyhtiöllä voi olla hyvät ruoat, mutta karjavaunussa harvemmin. 

Minusta ne on ihan hyviä, söpösti pakattuja ja makukin tarpeeksi jees.

Minäkin tykkään niistä :D Ja tykkään myös matkanteosta, välipysähdyksistä ja eväistä.

Nuorempana nautin matkailusta enkä oikein osannut stressata mistään.  Oli hienoja reissuja ympäri maailmaa.  

Nyt on tullut vähän terveysongelmia enkä voi oikein enää reissuun lähteä.  Harmittaa kyllä tosi paljon.  Mutta onpahan mulla hienot muistot.  

Rantalomilla en käynyt,  paitsi kerran Mallorcalla v.1989. Pääsi halvalla ja hauska reissu sekin oli.  

Minuakaan ei haittaa pitkät automatkat, lennot tai vaikka keskellä yötä lähtö. Olen "jo" 42-vuotias, enkä ole tullut sen mukavuudenhaluisemmaksi. En ole koskaan ollut niin varakas, että olisin voinut lentää ykkösluokassa tai niin rahakas, että voisin valita neljän tähden hotellit. Yö lentokenttähotellissakin syö budjettia, joskin kerran olen tätä kokeillut kun matkustin yksin ja halusin vielä yhden yön ilman perhettä.

Tulin juuri kahden viikon koko perheen lomalta, ja pakko sanoa että olisin voinut jatkaa vielä viikkoja. Ei ollut ikävä kotiin! Matkustamista oli melkein vuorokausi mennen tullen, ja päällä on 10 tunnin aikaerorasitus. Silti, lähtisi huomenna uudestaan jos saisin!

Ainoa asia mikä on alkanut ottaa rankasti päähän on lentokentät, jotka ei toimi. Hyvänä esimerkkinä Pariisin Charles de Gaulle. Voi h*tti että siellä ei osata mitään. Mutta se siitä. Seuraavan kerran vaihdan konetta jossain muualla, maksakoot sitten extraa.