Lue keskustelun säännöt.
Mitä te muka jaksatte tehdä töiden jälkeen?
27.06.2024 |
Mä olen ainakin ihan loppu.
Menen nukkumaan vähän ennen kymmentä. (Tarvitsen 9 h unta). Herään seitsemän jälkeen, kestää noin 45 min valmistautuminen ja aamupalan syöminen. Työmatka kestää 45 min (joskus 60 min). Töissä ~ 9-16.45
Kotona ollaan 17-18 välillä. Nukkumaan menen vähän ennen kymmentä. En jaksa enää kokkailla, ennen tykkäsin. Tilaan raflasta tai syön einestä. Salilla kävin ennen muutaman kerran viikossa. Nykyään vain viikonloppuisin. Makaan sohvalla ja mietin että tätäkö tämä sitten on seuraavat 40 vuotta. Joskus kasin aikaan virkistyn ja siinä on sitten 1,5 h aikaa tehdä jotain.
Töissä on ihmisiä jotka nukkuvat 5-6 h yössä ja ehtivät tehdä kaikenlaista. Näyttävät 10 vuotta vanhemmalta kuin oikeasti ovat.
Halusin joskus lapsia ja perheen. Kaukana ovat ne ajat. Yhtä suurta kusetusta kaikki. Ei ihme että niin paljon burn-outteja. Ehkä vika oikeasti ei ole työssä, vaan siinä, että työaikaa on vain liikaa.
Kommentit (15)
Minkä töiden? Elämä on yhtä juhlaa, emme käy enää töissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota se on. Niillä mennään. Monilla on vielä 3vuorotyö, jossa pitää nopeella tahdilla vaihtaa rytmiä työvuojen mukaan. Viikonloput ja kaikki juhlapyhät. Ei ehdi muuta kuin elää työlle työvuorojen mukaan. Sulla on sentään päivätyö ja viikonloppuvapaat.
Jos sulla on 40 vuotta työuraa edessä, olet ilmeisesti vasta aloittanut työelämässä. Alussahan kaikki uusi on vaikeata mutta siihen tottuu.
Esim: vaihdoin työpaikkaa 1,5 v sitten ja olin aivan uupunut ensimmäiset 6kk, pääasiassa vain nukuin ja makasin sohvalla. Uusi työ on paljon haastavampaa kuin vanha oli ja jouduin aloittamaan kaiken aivan alusta, opettelemaan kaiken aivan alusta koska yritys toimii myös aivan eri alalla kuin vanha. (Teen asiantuntijatyötä). Puolen vuoden päästä alkoi helpottamaan ja jaksoin taas kiinnostua elämästä ja tehdä asioita.
Itse tarvitsen 8 tuntia unta tai muuten sopivan määrän, herään usein ilman herätyskelloa.
Teen töiden jälkeen kaikenlaista, kodinhoitoa, kaupassakäynti, lenkkeily, kuntosali, ystävien tapaaminen, lukeminen jne.
Alle 8 tuntia töissä viitenä päivänä viikossa ei ole liikaa työaikaa.
Ennen jaksoit tehdä töiden jälkeen, mikä muuttui? Mikä oli ennen eri tavalla esim töissä? Tai onko yksityiselämässä tapahtunut jotain?
Vierailija kirjoitti:
Ajatella että ne Kreikassa suunnittelee 6 päiväistä työviikkoa. Mutta asiaan: tuotahan se ihmisen elämä on. Vanhempani eivät tehneet muuta kuin töitä sillä aikaa kun me lapset käytiin koulua. Arki oli suht koht tylsää. Nykyään pitää vissiin olla kaikenlaista jännää elämässä. Ei sitä ennenkään ollut, usko pois. Ja perheenkin kyllä pystyt tekemään siitäkin huolimatta että käyt töissä. Etit vaan puolison, joka myös käy töissä. Vapaus koittaa sitten eläkkeellä.
Ennen ei myöskään ollut älylaitteita eikä jatkuvaa ruudun tuijottelua. Se on oikeasti aivoille isommissa määrin todella uuvuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuli sama fiilis viime talvena ja syykin selvisi: ferritiini 27. Yritän tässä lisärautaa ottamalla nostaa sitä, olo on aivan sippi. Nukun 10h yössä ja töiden jälkeen on pakko ottaa päikkärit. Olin ennen kova käymään salilla ja kävelyillä, nyt ei vaan jaksa, ihan normi kotityötkin on työn takana. Jospa tää vielä tästä kohenis. Toki on työkin viimeisen 2v aikana muuttunut hemmetin stressaavaksi ja kuluttavaksi
Mihin sinä valmistaudut melkein tunnin? 3. maailmansotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on 40 vuotta työuraa edessä, olet ilmeisesti vasta aloittanut työelämässä. Alussahan kaikki uusi on vaikeata mutta siihen tottuu.
Esim: vaihdoin työpaikkaa 1,5 v sitten ja olin aivan uupunut ensimmäiset 6kk, pääasiassa vain nukuin ja makasin sohvalla. Uusi työ on paljon haastavampaa kuin vanha oli ja jouduin aloittamaan kaiken aivan alusta, opettelemaan kaiken aivan alusta koska yritys toimii myös aivan eri alalla kuin vanha. (Teen asiantuntijatyötä). Puolen vuoden päästä alkoi helpottamaan ja jaksoin taas kiinnostua elämästä ja tehdä asioita.
Itse tarvitsen 8 tuntia unta tai muuten sopivan määrän, herään usein ilman herätyskelloa.
Teen töiden jälkeen kaikenlaista, kodinhoitoa, kaupassakäynti, lenkkeily, kuntosali, ystävien tapaaminen, lukeminen jne.
Nykyään se eläkeikä on jotain 74 vuotta. Eli jos on 40 vuotta työelämää jäljellä, niin kyllä se 3-kymppinen on yleensä ollut työelämässä jo vuosia. Ei silloin ole kysymys mistään aloituksen vaikeudesta työelämän suhteen.
T. 35-vuotias, jolla myös työelämää melkein 40 vuotta edessä ja 20 vuotta takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on 40 vuotta työuraa edessä, olet ilmeisesti vasta aloittanut työelämässä. Alussahan kaikki uusi on vaikeata mutta siihen tottuu.
Esim: vaihdoin työpaikkaa 1,5 v sitten ja olin aivan uupunut ensimmäiset 6kk, pääasiassa vain nukuin ja makasin sohvalla. Uusi työ on paljon haastavampaa kuin vanha oli ja jouduin aloittamaan kaiken aivan alusta, opettelemaan kaiken aivan alusta koska yritys toimii myös aivan eri alalla kuin vanha. (Teen asiantuntijatyötä). Puolen vuoden päästä alkoi helpottamaan ja jaksoin taas kiinnostua elämästä ja tehdä asioita.
Itse tarvitsen 8 tuntia unta tai muuten sopivan määrän, herään usein ilman herätyskelloa.
Teen töiden jälkeen kaikenlaista, kodinhoitoa, kaupassakäynti, lenkkeily, kuntosali, ystävien tapaaminen, lukeminen jne.
Nykyään se eläkeikä on jotain 74 vuotta. Eli jos on 40 vuotta työelämää jäljell
Anteeksi, 10 vuotta takana 😅! Tätä se burnout teettää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on 40 vuotta työuraa edessä, olet ilmeisesti vasta aloittanut työelämässä. Alussahan kaikki uusi on vaikeata mutta siihen tottuu.
Esim: vaihdoin työpaikkaa 1,5 v sitten ja olin aivan uupunut ensimmäiset 6kk, pääasiassa vain nukuin ja makasin sohvalla. Uusi työ on paljon haastavampaa kuin vanha oli ja jouduin aloittamaan kaiken aivan alusta, opettelemaan kaiken aivan alusta koska yritys toimii myös aivan eri alalla kuin vanha. (Teen asiantuntijatyötä). Puolen vuoden päästä alkoi helpottamaan ja jaksoin taas kiinnostua elämästä ja tehdä asioita.
Itse tarvitsen 8 tuntia unta tai muuten sopivan määrän, herään usein ilman herätyskelloa.
Teen töiden jälkeen kaikenlaista, kodinhoitoa, kaupassakäynti, lenkkeily, kuntosali, ystävien tapaaminen, lukeminen jne.
Nykyään se eläkeikä on jotain 74 vuotta. Eli jos on 40 vuotta työelämää jäljell
Ei välttämättä ole ollut työelämässsä, on voinut opiskella pitkään ja tehdä vain satunnaisesti töitä eli ei ole tottunut jokapäiväiseen työssäkäyntiin vuoden ympäri.
En jaksa mutta teen silti ja nukahdan samantien, kun pää osuu tyynyyn. Lomilla ja rauhallisempina viikonloppuina vanha ystäväni unettomuus ilmestyy kuvioihin ja nukun surkeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan älytöntä miten jotkut työkaverit jaksaa, ne herää viideltä kuntoilemaan itse, sitten töitten jälkeen hoitaa lasten harrastukset ja vetää vapaaehtoisena lasten harrastusryhmiä. Ja töissä on eväänä joka päivä tuore salaatti.
Itse on pitänyt vetää raja siihen että suihkussa käynti on pakollinen homma, kaikkea muuta voi siirtää. Laitan ruokaa kerran viikossa, muun ajan syön eineksiä tai jotain mitä ei tarvitse valmistaa. Töitten jälkeen nukun päiväunet, sitten jaksan tehdä korkeintaan yhden asian, kuten käydä kaupassa tai tiskata. Jos päivän aikana on lääkärikäynti tai auton huolto, sitten en jaksa mitään. Viikonloppuna ehdin yleensä tehdä yhden kivan asian, kuten käydä pyöräilemässä, muuten aika menee siihen että teen kotihommia joita ei viikolla ehtinyt, kuten siivoaminen, pyykinpesu, ruohonleikkuu, kaupassakäynti. Jos viikonloppuna on joku isompi matkustus jonnekin, mitä ei ole edes joka kuukausi, niin sitten en jaksa mitään ja koti on siivoamatta. Jos yritän väkisin jaksaa niin sitten romahdus on isompi ja pitempi, ja onneksi voin jäädä etätöihin kun en jaksa käydä suihkussa tai esiintymiskelpoisten vaatteiden etsiminen tuntuu ylitsevoimaisen rasittavalta.
Tätä väsymystä on mahdoton selittää reippaille ihmisille. Heidän reaktionsa on vain sen kuin nouset ylös ja teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi uskoa kuinka moni ihminen voi oikeasti ajatella, että näin sen kuuluukin olla. Herran jestas, me nähdään työkavereita enemmän kun perhettä!
Ajatella että ne Kreikassa suunnittelee 6 päiväistä työviikkoa. Mutta asiaan: tuotahan se ihmisen elämä on. Vanhempani eivät tehneet muuta kuin töitä sillä aikaa kun me lapset käytiin koulua. Arki oli suht koht tylsää. Nykyään pitää vissiin olla kaikenlaista jännää elämässä. Ei sitä ennenkään ollut, usko pois. Ja perheenkin kyllä pystyt tekemään siitäkin huolimatta että käyt töissä. Etit vaan puolison, joka myös käy töissä. Vapaus koittaa sitten eläkkeellä.