Onko muita sinkkuvanhempia, jotka eivät jaksa seurustella
Tässä pysähdyin pohtimaan, että olen sinkkuvanhempi ja en vaan jaksa seurustella. Minulla on mielekäs työ ja harrastuksia, sen lisäksi lapsellani on harrastus, jossa vanhempien panosta tarvitaan. En yleensä jaksa tekstailla kauheasti ja tuntuu että ensihuuman tiimellyksessä kumppaniehdokkaat ovat viestitelleen paljon ja halunneet nähdä usein, joka on tietysti hieno homma, mutta koen jotenkin että haluaisin vaihtaa kuulumisia kasvotusten. Lisäksi asun pääkaupungin kunnassa niin että lähteminen jonnekin viihteen äärelle on aina "lähtemistä" onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Sama, ettei oikein jaksa miettiä seurusteluita. En vaan jaksa kaivaa aikaa asialle, sovittaa aikatauluja jne.
Eri asia varmaan jos nyt yhtäkkiä törmäisi siihen elämänsä rakkauteen (No, en kyllä usko törmääväni), mutta ketään en ole etsiskelemässä missään sovelluksissa tms.
Tavallaan kiva kuulla, että on muitakin samassa tilanteessa ja tavallaan on se vähän outoa/surullista että tähän on tultu. Mä olen tuolla jossain äpissä,, mutta en juurikaan siellä kirjoittele kenellekään ellei ihmisessä ole jotain todella merkittävää mutta tuntuu että kun osa on myös sitä alkuhuuman höttöä ja näen senkin, että pitää etukäteen laskelmoida milloin sellaiseenkaan on aikaa ellei just jalat lähde alta täysin.
Sitten joskus 4 vuoden päästä kun lapsi selkeästi isompi, voin ehkä miettiä uudestaan.
En ole enää jaksanut vuosiin. Olen aika pitkälti luovuttanut muutenkin elämän suhteen :(
Sama, ettei oikein jaksa miettiä seurusteluita. En vaan jaksa kaivaa aikaa asialle, sovittaa aikatauluja jne.
Eri asia varmaan jos nyt yhtäkkiä törmäisi siihen elämänsä rakkauteen (No, en kyllä usko törmääväni), mutta ketään en ole etsiskelemässä missään sovelluksissa tms.