Lue keskustelun säännöt.
Milloin ymmärsitte/sisäistitte että ihmiselämä
24.06.2024 |
On todella lyhyt. Vain muutama hyvä vuosikymmen ja sekin kiitää ohi ennen aikojaan.
Kommentit (16)
Aika pitkältä on tuntunut ainakin 32v mennessä. Varmaan kun olen kasvanut henkisesti niin paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se alkanut kongretisoitumaan, kun toisen vanhemman sukulaisia (sisaruksia ym.) on lähivuosina kuollut ja hautajaisia ollut ihan liikaa...
Siinä sen elämän katoavaisuuden kokee todella realistisesti.
Ai, minusta tämä elämä on ihan riittävä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se alkanut kongretisoitumaan, kun toisen vanhemman sukulaisia (sisaruksia ym.) on lähivuosina kuollut ja hautajaisia ollut ihan liikaa...
Siinä sen elämän katoavaisuuden kokee todella realistisesti.
Mikä on liikaa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on liikaa?
Tiedät sen, kun osuu kohdalle🤦🤦🤦🤦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkää työtähän tämä elämä on. Enää 30 vuotta ja sitten pääsee eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on liikaa?
Tiedät sen, kun osuu kohdalle🤦🤦🤦🤦
Eipä ole vielä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se alkanut kongretisoitumaan, kun toisen vanhemman sukulaisia (sisaruksia ym.) on lähivuosina kuollut ja hautajaisia ollut ihan liikaa...
Siinä sen elämän katoavaisuuden kokee todella realistisesti.
Sehän on vaan ihan normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se alkanut kongretisoitumaan, kun toisen vanhemman sukulaisia (sisaruksia ym.) on lähivuosina kuollut ja hautajaisia ollut ihan liikaa...
Siinä sen elämän katoavaisuuden kokee todella realistisesti.
No esim kun mummini kuoli päälle 85v. musta tuntui aina, että hän sai elää mukavan ja riittävän pitkän elämän. :) Ja kuoli luonnollisesti vanhuuden sairauteen sitten. Aina kun katson hänen nuoruuskuvia ja elämäänsä ja mitä äitini kertoo niin tuntuu että hänellä oli vaihdeikas ja kiva elämä ja pitkäkin. 85 vuotta on aika hyvä aika jos saa elää rakastamiensa ihmisten seurassa. Jotkut ei vaan saa noin pitkää elämää.
Siinä n. 40 v. tajusin, että elämä on lyhyt ja pieleen on eletty. Olisi pitänyt tehdä toisenlaisia valintoja. Elämän lyhyyttä voi havainnollistaa ruutupaperilla. Piirrä laatikko, jossa on 80 ruutua. Yksi ruutu kuvastaa yhtä vuotta. Laita sitten ruksit niihin ruutuihin mitkä olet elänyt. Tämä havainnollistaa hyvin sitä mitä on jäljellä... myös täytyy ymmärtää miten merkittäviä ne ensimmäiset 30 tai 40 ruutua on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä n. 40 v. tajusin, että elämä on lyhyt ja pieleen on eletty. Olisi pitänyt tehdä toisenlaisia valintoja. Elämän lyhyyttä voi havainnollistaa ruutupaperilla. Piirrä laatikko, jossa on 80 ruutua. Yksi ruutu kuvastaa yhtä vuotta. Laita sitten ruksit niihin ruutuihin mitkä olet elänyt. Tämä havainnollistaa hyvin sitä mitä on jäljellä... myös täytyy ymmärtää miten merkittäviä ne ensimmäiset 30 tai 40 ruutua on..
Joo mutta ei kannata elää yhteiskunna paineiden mukaan tai mitä muut sanoo. .. sekään ei tuo onnellisuutta
Kuolema on aina ollut osa elämää. Olen aina tiedostanut elämän rajallisuuden, mutta toisaalta tiedostanut myös sen että ei elämää kannata käyttää kuoleman pelkäämiseen, elämä voi olla ihan kivaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37 vuotta on kyllä tuntunut tuhannelta vuodelta... Ehkä jos olis ollut hauskaa, silloinhan sanovat ajan kuluvan kuin siivillä.
Jokainen elää kuollakseen. Niin se vain on.
44 vuotiaana, kun oikeasti alkoi tuntumaan jossain, ettei ole lapsia, eikä miestä elämässä.