Miten mormonilähetyssaarnaajat jaksaa aina näyttää niin iloisilta?

Asun paikassa jossa mormonilähetyssaarnaajat liikkuu paljon. Multakin ollaan tultu vuosien saatossa kysymään monen monta kertaa, olisiko mulla hetki aikaa. Sanon yleensä olevani liian kiireinen, mutta jään aina välillä vaihtamaan muutaman sanan heidän kanssaan. Olen nyt jäänyt miettimään, miten he voivat olla aina niin iloisen oloisia, vaikka suurin osa ihmisistä torjuu heidät eikä kaikki tee sitä lainkaan kohteliaasti?

Olen siinä käsityksessä, että lähetystyöhön lähteminen on kaikille nuorille mormonimiehille melkein pakollista, joten matkaan ei lähetetä vain kaikkein innokkaimpia nuoria jotka on läpäissyt tiukan positiivisuusseulan. Lisäksi lähetyssaarnaajien elämää kontrolloidaan monin tavoin, joten luulisi ettei hymy ole aina herkässä. Opetetaanko mormoninuorille joitain hyviä vinkkejä, joiden avulla jaksaisin itsekin olla iloisen potiviinen asiakaspalvelutyössä?