Lue keskustelun säännöt.
Olen niin kiitollinen, että olen ihan aidosti parantunut vakavasta masennuksesta. Enpä olisi uskonut.
19.06.2024 |
Joka ikinen päivä kiitän siitä, että nimenomaan haluan elää. On ihanaa saada nautintoa siitä, että lähtee ulos, näkee kauneutta, juttelee ihmisille. On ihanaa vain se, että kokee olevansa elossa, täällä, ihmisenä kuten kaikki muutkin.
Olin todella pitkään huonossa kunnossa. Luulin jopa olevani suht normaali tai terve ja että masennus on oikeasti vain se, miten näen maailman. Toisaalta kirosin ja tappelin sairauden kanssa päivittäin. Useimpina hetkinä olin vain niin loppu ja väsynyt etten jaksanut välittää.
Jatkuvasti halusin kuolla. Vihasin itseäni, elämää ja sisällä oli niin kamala olla, että toivoin ja rukoilin kuolemaa joka päivä. Harkitsin maksavani jollekin, että päättäisi päiväni. Tai harkitsin miten sen teen, jopa yritin.
Eristäydyin, en huolehtinut itsestäni juuri ollenkaan eikä mikään kiinnostanut. Makasin lähinnä vain vuoteessa viikkotolkulla. Välillä lähikaupassa kävin.
Nyt kuitenkin voin hyvin. Teen töitä paljon, on taas sosiaalisempi elämä. On kaikenlaista hyvää ja oikeastaan kaikki on muuttunut. En syö masennuslääkkeitä enää.
Pidän huolta itsestäni, en halua rehkiä liikaa. Yritän muistaa olla kiitollinen. Toivon, etten joudu enää kokemaan sitä synkkyyttä enkä myöskään uskalla oikein edes ajatella sitä, en halua siis edes ajatuksissani eläytyä niin aikoihin vaikka näin pintapuolisesti voinkin kertoa.
Toivoa on. Älkää masentuneet pelätkö, että se on ikuista. Kaikki muuttuu paremmaksi vaikka ei siltä tunnu eikä siihen jaksaisi uskoa.
Kommentit (19)
Minä en valitettavasti parantunut keskittymällä vain itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä oli se asia, joka sai parantumisprosessin alkuun ?
Täällä toinen toipunut. Kyllä se on totta kun puhutaan aivojen neuroplastisuudesta. Muutos voi olla hidasta mutta elämä voi lopulta aueta ihan uuteen mielekkyyteen.
En haluaisi uskoa että masennus on lukko jota ei saa auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hengaat edelleen vauvalla päivät, hmm.
Onko se paljon töitä sun oma halu vai jonkun toisen. Jos sen kysyy itseltään. Että viihtyykö myös siinä ympäristössä tai alalla. Koska kaipaa sitten yksityisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten paranit? Mikä auttoi?
Yksinkertaisesti aika auttoi.
No tietenkin myös se, että ei ollut myrkyllisiä ihmisiä ympärillä, se vaikuttaa pitkällä välillä yllättävän paljon mieleen jos on lyttääjä lähellä.
Ylipäätään menin vain todella pohjalle monesta syystä. Siis kaikki vain lässähti. Koko minuus murtui ja sekosin/kadotin itseni. Se oli ihan helvettiä eikä mikään tuntunut auttavan. Paheni vain.
Sitten olin jo niin pohjalla ja kun olin siellä jonkun aikaa lirunut niin se alkoi jo kaikessa veemäisyydessään naurattamaan. Annoin olla. Hyväksyin koko paskan kun ei enää kiinnostanut. Lakkasin vaatimasta itseltäni mitään ja kritisoimasta.
Sitten aloin kiittämään itseäni jos pesin hampaat tai kävin kaupassa. Tai jos edes nousin ylös niin kiitin itseäni. En asettanut mitään tavoitteita, sillä mentiin mitä oli ja mitä jaksoi.
Siitä se lähti muodostumaan. Oli siis pitkäaikainen prosessi oikeastaan ja kesti vuosia. Välillä oli vähän helpompaa ja sitten taas koko homma iski päälle pahasti.
Nyt saan masennustestistä 6 pistettä eli ei masennusta. Koen todella parantuneeni.
Aiemmin sain todella korkeita pisteitä. Muistan ihmetelleen silloin että miten ihmiset edes voi saada matalia pisteitä kyseisestä testistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kuulla. Kiitos kun jaoit.
Itselläni masennus "paranee" kausittain. Sitten taas tipunkin kovaa ja korkealta. On mennyt usko siihen, että voisin pysyvästi parantua. Sopiva hoito on kuitenkin parantanut elämänlaatuani eli ei kaikki niin lohdutonta ole.
Vierailija kirjoitti:
Onko se paljon töitä sun oma halu vai jonkun toisen. Jos sen kysyy itseltään. Että viihtyykö myös siinä ympäristössä tai alalla. Koska kaipaa sitten yksityisyyttä?
Oma halu. Pidän työstäni.
Kuitenkin jos alkaa tuntumaan liikaa niin vähennän. Kyllä se terveys on kaiken edellä.
Paljolla tarkoitin, että teen ihan 100% työaikaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana asia, vaikken sinua tunnekaan.
Onnittelut.
Minulla on paraneminen vielä työn alla, vaikka olin kahdeksan kuukautta töissä ja tuntui menevän ihan hyvin. Töiden loppuminen aiheutti lievän notkahduksen toimintakyvyssä. Masennustesti pisteet olivat pari vuotta sitten diagnoosia ennen 25, ja nyt kun lopetin lääkityksen lääkärin kanssa yhteisymmärryksessä pisteet olivat 14, eli on vielä työtä tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä menee kausittain. Lopullinen apu tulisi kai lääkityksellä, mutta sitä en halua. Nyt on hyvä kausi ja jaksaa keskittyä siihen itsensä kunnossa pitämiseen ja toipumiseen. Huonona kautena siihen ei ole oikein voimia. Kun on yhden kerran sairastunut masennukseen, niin valitettavasti se uusiutuu herkästi. Nyt nautin tästä hyvästä olosta.
Aika, hoito/hoidot ja armollisuus itseä kohtaan auttoivat paljon. Lisäksi se, että annoin itselleni luvan voida huonosti ja levätä riittävästi. Ja sain tehdä sen verran sitä kivaa mistä tykkäsin ( laulaminen). Kunnolla nukkuminen on tärkeää.
..ei myrkyllisiä.. suljit siis vauva palstan? Nyt sitten takaisin?
Kiitos sinulle ap tästä toivon viestistä 🙏