Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenelläkään koskaan sellaista oloa, että haluaisi elää ilman perhettään?
21.02.2011 |
Eli onko ihan outoa/sairasta/mielenterveyshäiriöistä, että väsyneenä ja työstressistä ja koti/ihmissuhdestressistä ajoittain kärsiessä salaa toivoisi saavansa elää yksin? Eihän tuollaista saa sanoa ääneen, itsehän sitä on perheensä halunnut. Mutta joskus, siis joskus, ottaa vaan niin koville, kun tuntuu, että kaikkea ei ehdi ja jaksa. Töissä on niin tiukilla ja kotona välillä myös, mikä kyllä lähinnä johtuu siitä, että stressikynnys on turhan matala. Mutta salaa toivon välillä, että ei tarvitsisi jaksaa miestä, ei teiniä, ei uhmista, ei edes sitä rauhallista keskimmäistä lasta. Kun saisi olla YKSIN!
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen sen ääneen joskus sanonutkin miehelle, lapsille en ikinä sanoisi. Mies on kyllä ymmärtänyt, eiköhän noita fiiliksiä tule muillekin näissä elämän ruuhkavuosissa.... Onneksi ne menee nopeasti ohi :)
Välillä kyllä kypsyttää tuo mies niin paljon, että mietin josko elämä vain lasten kanssa olisi laadultaan parempaa, mutta tuskin kuitenkaan. En kyllä sitä ole ukolle sanonut, enkä tietenkään lapsillekaan mitään näistä tuntemuksistani. Onneksi on yksi ystävä, jolle mieltä voi purkaa tässäkin asiassa!
t. ap, jolla on kurja päivä
liittyy aina mulla väsymykseen ja stressiin, kun tuntuu siltä ettei saa tarpeeksi lepoa ja on liikaa hommia.
ollenkaan sairasta/ väärin.
Ihan samalta tuntuu joskus :)
Toivon iloa elämääsi ap :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tänään kävi mielessä,mutta meni yhtä nopeasti pois.
tekisi mieli lingota koko perhe aurinkoa kiertävälle radalle ja muuttaa yksiöön niin ettei tarvitsisi huolehtia kun itsestään ja omista sotkuista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähti hiihtolomalle, mä jäin kaupunkiin töihin. Ja mä olen ollut hävyttömän tyytyväinen tilanteeseen, kotona on nyt tip top siistiä, ja tiedän että kun menen sinne illalla niin tavarat on niillä paikoilla mihin ne jätinkin, ei ole legoja ajelehtimassa pitkin lattioita. Eikä tarvitse kokata kuin itselleen, saan kattoa rauhassa telkasta mitä haluan, etc.etc.
Mutta kyllä mä ne pikku possut haluan viikon päästä takaisin...
pois kotoa enkä vielä tähän mennessä ole katunut. Siisti pikkuyksiö, saa nukkua pitkään aamuisin, juoda kahvinsa kuumana ja syödä ruokansa lämpimänä, yms.. Ihana vapaus, lapsia käyn tapaamassa ex-miehen luona, niin oma koti pysyy siistinä ja saan samalla hoidettua seksuaalielämänikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies muutti pois ja on lasten kanssa joka toinen viikonloppu, jolloin saan olla yksin. Se määrä yksinäisyyttä riittää minulle, mutta ilman sitä tulen hulluksi.
Alue: Aihe vapaa
yksiössä missä tavarat pysyy kaapissa jos olen ne just viisi minuuttia sitten sinne siivonnut eikä leviä lattialle itsekseen. Ahdistaa sotku joka ei ainakaan suurimmaksi osaksi ole minun syytä, vaikka minä sitä siivoon.