sarkasmi - miten siitä pääsee eroon?

tunnustaudun kohtalontoveriksesi, itselläni sarkasmi on myös keino selviytyä elämässä vaikeista tilanteista, mutta tiedän sen loukkaavan herkkähipiäisiä. (lipsahti taas)

Ota vaan siltä kannalta että ihan tyhmät eivät sarkasmiin edes kykene :)

Suosittelen vaikka ihan pintapuolista tutustumista zen-buddhalaiseen filosofiaan, jossa kehotetaan ottamaan ilmiöt ja asiat vastaan sellaisina kuin ne ovat. Sarkasmi on kilpi, jonka taa piiloudutaan.



Tältä sivulta löytyy varmaankin jotain:



http://www.zazen.fi/index.html;jsessionid=gfkm3azc1xvh

jotka eivät sarkasmia tajua.



Olen kauan sitten huomannut, että jos joku on niin pöljä, ettei osaa arvostaa hyvää sarkasmia, ei hän yleensä ole muutenkaan huomioni väärti.

Ehkä tärkeintä on, että osaa huomata ne hetket, jolloin se ei sovi (esim. toisen henkilökohtainen suru tms.).

Ja jos osaa kohdistaa sen etupäässä itseensä ja omiin tekemisiinsä, niin silloinhan se voi olla jopa voimavara itselle ja omaan jaksamiseen.

Se on todella rasittavaa kuunneltavaa. Itse olin ennen sarkastinen ja sitten vaan päätin lopettaa sen. Isältä kanssa sen perin...

Kun sitten joskus kuuntelin isääni ja sitä jatkuvaa sarkasmia, heräsin ja tajusin kuinka todella rasittavaa se on. En halunnut olla samanlainen maanvaiva ja yökötys, joka asiaan puuttuja. Oli vaan pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja pitää oma suu kiinni. Kyllä siihen oppii ja sitten on oikeen hyvä olo.

Lisäksi voit tuhota aivosoluja tehokkaasti esim. kolmen viikon juopottelukuurilla, jonka jälkeen et enää tajua elämän todellista luonnetta vaan hihkut iloisesti mm. joka kerta kun jalkasi osuu kenkään tai haarukka suuhun. Suosittelen. Not.

Se on todella rasittavaa kuunneltavaa. Itse olin ennen sarkastinen ja sitten vaan päätin lopettaa sen. Isältä kanssa sen perin... Kun sitten joskus kuuntelin isääni ja sitä jatkuvaa sarkasmia, heräsin ja tajusin kuinka todella rasittavaa se on. En halunnut olla samanlainen maanvaiva ja yökötys, joka asiaan puuttuja. Oli vaan pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja pitää oma suu kiinni. Kyllä siihen oppii ja sitten on oikeen hyvä olo.

Sarkasmi on huumorin muoto, tosin vaikea sellainen. Kuten täällä av:lla huomaa, varsinkin kirjoitettuna sen ymmärtäminen on monesti vaikeaa. Sarkasmi ei sen sijaan ole "joka asiaan puuttumista", eikä sarkasmin vaikean lajin taitava ihminen "maanvaiva" tai "yökötys".

Kokonaan eri asia on pahantahtoinen iva. Myönnän, että itsekin joskus sorrun piilov-ttuiluun verhoten sen muka sarkasmiksi. Sen sijaan arvostan hyvää, tilannetajuista sarkasmia ja sen osaajia.

Mielestäni ap siis suotta yrittää päästä sarkasmistaan eroon (jos kyse on tosiaan siitä, eikä ivaamisesta), vaan ennemminkin kehittää ilmaisuaan sarkasmin vaikealla saralla (ja samalla sopeutua siihen, että joukossamme on aina niitä, jotka eivät sitä kuitenkaan tule ymmärtämään...) :)

ota mallia mestarilta. Sarkasmi on joskus vain totuus.