Tukiperhe

Halusin viime vuonna kovasti tukilapsia koska halusin auttaa ja tänä keväänä saimme 6 ja 8 v veljekset. He ovat nyt kolme kk meillä olleet yht 10 päivää (vain) ja siis hitsi tää ei oo yhtään mun juttu. Mies on mukana kun minä oon niitä halunnut. 

Pojat ovat supervillejä ja sotkusia ja heillä paljon ruoka-allergioita. Eivät nuku hyvin. Eivät halua muuta kuin kattoa telkkaa tai youtubea. 

Olen koko viikonlopun varpaillaan ja vahdin heitä kun avaavat kaikki kaapit, etsivät herkkuja ja sotkevat minkä ehtivät. Karisee nopeesti auttamishalu. 

Perheellä ei pitäny olla tukea suvulta tms mut pojat kertovat et isä heil ei oo töissä ja aina kotona ja ovat kummeilla ja mummolassa usein. 

Sanoisko suoraan et ei musta oo tähän tukijuttuun vai mitä...? Kauheen idylliseks luulin jotenkin tätä auttamista. Tyhmä minä ja sinisilmänen. En varm oo ainut joka on tälleen halunnut kokeilla tätä. 

Millasilla sanoilla sanoisitte sossuille et olen nyt done? Suoraan vaan?