Lateleeko vanha äitinne teille käskyjä?
Minulle usein. Asioista, jotka eivät hänelle kuulu.
Saattaa esim. yksityiskohtaisesti selittää, millä tavalla minun pitää putsata ja uudelleenjärjestää siivouskaappi, ja siihen perään luettelee, mitä puhdistusaineita minun tulee sen jälkeen mennä ostamaan kaupasta, ja kertoo, mihin ne siivouskaapissa sijoitan.
Kertoo myös, mitä ruoka-aineita minun tulee ostaa kaupasta ja minne ne pitää sijoittaa.
Saattaa myös sanoa, mitä minun pitää sanoa puhelimessa, kun soitan pesukoneenkorjaajalle.
Olen nelikymppinen. Ihan normaali perheellinen ihminen.
Onko teillä samanlaista?
Kommentit (23)
Ei todellakaan. Ei ole koskaan ladellut. Mun äiti on normaali ihminen. Eikä mulle kyllä kukaan muukaan mitkään käskyjä latele.
En tiedä, mutta vanhemmiten usein esittää, ettei muka joskus osaa tehdä yksinkertaisia asioita. Ei ole edes vanha mutta päälle 60v ja todella pelokas, joten varmaan siitäkin johtuu. Mutta yksi oli esim ettei osaa laittaa sellaista perus taulukoukkua. Ei myöskään uskolla mennä uusiin liikkeisiin ilman minua. Menenn kyllä ihan mielelläni ja autan, mutta en oikeastaan tiedä missä vika.
Kyllä ja välillä naurattaa, välillä ärsyttää. Meillä on hyvät välit mutta välillä olen sanonut, että täytän parin vuoden päästä 50v, enköhän minä nämä asiat osaa ihan itsekin hoitaa
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta vanhemmiten usein esittää, ettei muka joskus osaa tehdä yksinkertaisia asioita. Ei ole edes vanha mutta päälle 60v ja todella pelokas, joten varmaan siitäkin johtuu. Mutta yksi oli esim ettei osaa laittaa sellaista perus taulukoukkua. Ei myöskään uskolla mennä uusiin liikkeisiin ilman minua. Menenn kyllä ihan mielelläni ja autan, mutta en oikeastaan tiedä missä vika.
Uusiin liikkeisiin? Aika erikoista, ettei uskalla.
Miten teille voi ladella käskyjä tuolla tavalla? Itse nauraisin ensin viikon ja sitten tekisin just päivastoin.
Voi kun latelisikin. Äitini on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta vanhemmiten usein esittää, ettei muka joskus osaa tehdä yksinkertaisia asioita. Ei ole edes vanha mutta päälle 60v ja todella pelokas, joten varmaan siitäkin johtuu. Mutta yksi oli esim ettei osaa laittaa sellaista perus taulukoukkua. Ei myöskään uskolla mennä uusiin liikkeisiin ilman minua. Menenn kyllä ihan mielelläni ja autan, mutta en oikeastaan tiedä missä vika.
Uusiin liikkeisiin? Aika erikoista, ettei uskalla.
Mahtaakohan tämän äiti olla entinen työkaverini joka juurikin 60v ei uskaltanut mennä bussilla eri linjoja, ei kauppakeskukseen vaan sinne piti aina päästä tyttären auton kyydissä jne? Kerran hänen piti töiden jälkeen mennä ruokkimaan tyttären lemmikkiä ja olisi sinne päässyt töistä suoraan linjalla 1 mutta ei uskaltanut mennä vaan linjalla 2 kotiin mikä oli tuttu reitti ja sitten kotoa 3 km kävely tyttärelle kuten yleensäkin...
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta vanhemmiten usein esittää, ettei muka joskus osaa tehdä yksinkertaisia asioita. Ei ole edes vanha mutta päälle 60v ja todella pelokas, joten varmaan siitäkin johtuu. Mutta yksi oli esim ettei osaa laittaa sellaista perus taulukoukkua. Ei myöskään uskolla mennä uusiin liikkeisiin ilman minua. Menenn kyllä ihan mielelläni ja autan, mutta en oikeastaan tiedä missä vika.
Hänellä saattaa olla hiljalleen muistisairaus kehittymässä. Varhaisina oireina esim. oma-aloitteisuus vähenee, elämä urautuu ja kognitiiviset taidot heikkenee.
Kyllähän se yritti. Mene sen serkkutytön kanssa naimisiin. Opettele kieliä. Lopeta tupakanpoltto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta vanhemmiten usein esittää, ettei muka joskus osaa tehdä yksinkertaisia asioita. Ei ole edes vanha mutta päälle 60v ja todella pelokas, joten varmaan siitäkin johtuu. Mutta yksi oli esim ettei osaa laittaa sellaista perus taulukoukkua. Ei myöskään uskolla mennä uusiin liikkeisiin ilman minua. Menenn kyllä ihan mielelläni ja autan, mutta en oikeastaan tiedä missä vika.
Hänellä saattaa olla hiljalleen muistisairaus kehittymässä. Varhaisina oireina esim. oma-aloitteisuus vähenee, elämä urautuu ja kognitiiviset taidot heikkenee.
Pelottavaa jos noin. Kysyin kyllä ihan suoraan, onko kaikki ok, mutta olen tuon yhdistänyt paniikkihäiriöön/ahdistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se yritti. Mene sen serkkutytön kanssa naimisiin. Opettele kieliä. Lopeta tupakanpoltto.
Puhutko jollekin mielikuvitusolennolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta vanhemmiten usein esittää, ettei muka joskus osaa tehdä yksinkertaisia asioita. Ei ole edes vanha mutta päälle 60v ja todella pelokas, joten varmaan siitäkin johtuu. Mutta yksi oli esim ettei osaa laittaa sellaista perus taulukoukkua. Ei myöskään uskolla mennä uusiin liikkeisiin ilman minua. Menenn kyllä ihan mielelläni ja autan, mutta en oikeastaan tiedä missä vika.
Uusiin liikkeisiin? Aika erikoista, ettei uskalla.
Ei tuohon tarvita kuin lievä sosiaalinen fobia, että tuollaista voi olla. Mä olen viisikymppinen työssäkäyvä nainen, ja mullakin on tuollaista. Jännitän kauheasti kaikkiin uusiin paikkoihin menemistä ja ne ahdistaa. Samoin uudet reitit joita pitäisi kulkea jonnekin. Esim. jos mun töissä pitäisi mennä ensi maanantaina asiakkaalle jolla en ole ennen käynyt, käyttäisin koko viikonlopun siihen että ajelisin sen reitin sinne edes ja takaisin kymmenen kertaa, että varmasti sitten osaan maanantaina, kun olen paniikissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta vanhemmiten usein esittää, ettei muka joskus osaa tehdä yksinkertaisia asioita. Ei ole edes vanha mutta päälle 60v ja todella pelokas, joten varmaan siitäkin johtuu. Mutta yksi oli esim ettei osaa laittaa sellaista perus taulukoukkua. Ei myöskään uskolla mennä uusiin liikkeisiin ilman minua. Menenn kyllä ihan mielelläni ja autan, mutta en oikeastaan tiedä missä vika.
Hänellä saattaa olla hiljalleen muistisairaus kehittymässä. Varhaisina oireina esim. oma-aloitteisuus vähenee, elämä urautuu ja kognitiiviset taidot heikkenee.
Juuri tätä itsekin ajattelin kun luin tuon, ei tuo ole normaalia kuusikymppiselle jos ennen on ollut normaali, ettei ole mitään diagnoosia. Ikävä kyllä muistisairauden ensioireita.
Äitini kuoli kun olin 20 vuotias nuori nainen,joten ei ladellut yhtään mitään minulle elin aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja välillä naurattaa, välillä ärsyttää. Meillä on hyvät välit mutta välillä olen sanonut, että täytän parin vuoden päästä 50v, enköhän minä nämä asiat osaa ihan itsekin hoitaa
Mulla oli sama. Vielä tuolloin kuulin olevani uusavuton, vaikka olin pyörittänyt omaa talouttani 30 v. Tehtiin joitakin talousasioita eri,tavalla, minä yleensä helpommalla tavalla enkä kerännyt sellaisia marjoja, mille meillä ei ollut käyttöä. RIP
Kyllä latelee vielä 76-vuotiaana, mutta ei hänen puheisiin kukaan enää usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta vanhemmiten usein esittää, ettei muka joskus osaa tehdä yksinkertaisia asioita. Ei ole edes vanha mutta päälle 60v ja todella pelokas, joten varmaan siitäkin johtuu. Mutta yksi oli esim ettei osaa laittaa sellaista perus taulukoukkua. Ei myöskään uskolla mennä uusiin liikkeisiin ilman minua. Menenn kyllä ihan mielelläni ja autan, mutta en oikeastaan tiedä missä vika.
Uusiin liikkeisiin? Aika erikoista, ettei uskalla.
Ei tuohon tarvita kuin lievä sosiaalinen fobia, että tuollaista voi olla. Mä olen viisikymppinen työssäkäyvä nainen, ja mullakin on tuollaista. Jännitän kauheasti kaikkiin uusiin paikkoihin menemistä ja ne ahdistaa. Samoin uudet reitit joita pitäisi kulkea jonnekin. Esim. jos mun töissä pitäisi mennä ensi maanantaina asiakkaalle jolla en ole ennen käynyt, käyt
Ajat autoa tuollaisessa mielentilassa?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta vanhemmiten usein esittää, ettei muka joskus osaa tehdä yksinkertaisia asioita. Ei ole edes vanha mutta päälle 60v ja todella pelokas, joten varmaan siitäkin johtuu. Mutta yksi oli esim ettei osaa laittaa sellaista perus taulukoukkua. Ei myöskään uskolla mennä uusiin liikkeisiin ilman minua. Menenn kyllä ihan mielelläni ja autan, mutta en oikeastaan tiedä missä vika.
Hänellä saattaa olla hiljalleen muistisairaus kehittymässä. Varhaisina oireina esim. oma-aloitteisuus vähenee, elämä urautuu ja kognitiiviset taidot heikkenee.
Juuri tätä itsekin ajattelin kun luin tuon, ei tuo ole normaalia kuusikymppiselle jos ennen on ollut normaali, ettei ole mitään diagnoosia. Ikävä kyllä muistisairauden ensioireita.
No ei hän normaali ole ollut, mutta iän myötä t ullut pelokkaamksi :s
Mun kasikymppinen äiti on minuun ikuisesti tyytymätön ja moittii minua. Olen lihava, nolo, pukeudun väärin ikäisekseni, hiukseni ovat vääränlaiset, elämäntapani ovat vääränlaiset, autoni on vääränlainen, parisuhdestatukseni on vääränlainen (olen sinkku)... Hän aina piristää vihjailemalla esim. laihduttamisesta, tukan blondaamisesta, miehen etsimisestä ja treffipalveluista, tai ihan vaan nälvimällä ja vertailemalla sukulaisten ja naapurien samanikäisiin lapsiin, jotka on menestyneet elämässä paremmin ja vastaavat paremmin äidin normeja hyvästä elämästä.
En minä siitä enää mitään välitä, 49 vuoden iässä. Vanha ihminen, eikä enää varmaan kauaa elä. Menköön vanhuudenhöperyyden piikkiin, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.