Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Loukkaannutko, jos sinun antamastasi esineestä hankkiudutaan eroon
15.06.2024 |
Sanotaan vaikka, että olet joskus antanut ystävällesi vanhan sohvasi, jota et itse tarvitse, niin pidätkö sitä suurenakin loukkauksena itseäsi kohtaan jos tämä ystäväsi jossain vaiheessa hankkiutuu tuosta sohvasta eroon, kun on vaikka hankkinut uuden. Siis tyyliin, että ystäväni ei arvosta antamaani sohvaa, kun hän hankkiutui siitä eroon.
Kommentit (40)
No en todellakaan. En pidä vanhaa sohvaani minään aarteena. Jos joku haluaa sitä aikansa käyttää niin käyttäköön, minulle ihan sama mitä sille tapahtuu sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kauheaa, tämä on mielenkiintoinen aihe.
Sukulaisethan pakottavat esim. opiskelijoille kaikenlaisia kauheita vanhoja huonekaluja. Sitten niitä pitää hillota tietty aika, ettei antaja loukkaannu. Oikeasti opiskelija on vihannut niitä koko ajan.
Elin vuosia anoppini huonekaluterrorin alaisena. Nuorena parina emme osanneet siltä tarpeeksi hyvin puolustautua, kunnes välit meni kokonaan. Siitä oppineena en ikipäivänä "hyvää hyvyyttäni" anna kenellekään vanhoja tavaroitani. Erikseen saa kysyä jos joku romujani kaipaisi, yleensä ei.
Miksi loukkaantuisin? Jokainen saa kotonaan pitää haluamiaan tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ihmisiä jotka luulevat opiskelijoiden tai muiden vähävaraisten ihmisten olevan kierrätyskeskus tai kaatopaikka. Mikä ihmisiä vaivaa? Työnnetään omat roskat ja ikivanhat vaaterievut muiden kotiin. Ei pidä ottaa vastaan edes ilmaiseksi sukulaisten tarjoamia roskia ja romuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä jotka luulevat opiskelijoiden tai muiden vähävaraisten ihmisten olevan kierrätyskeskus tai kaatopaikka. Mikä ihmisiä vaivaa? Työnnetään omat roskat ja ikivanhat vaaterievut muiden kotiin. Ei pidä ottaa vastaan edes ilmaiseksi sukulaisten tarjoamia roskia ja romuja.
Mitään en ole väkisin kenellekään työntänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä jotka luulevat opiskelijoiden tai muiden vähävaraisten ihmisten olevan kierrätyskeskus tai kaatopaikka. Mikä ihmisiä vaivaa? Työnnetään omat roskat ja ikivanhat vaaterievut muiden kotiin. Ei pidä ottaa vastaan edes ilmaiseksi sukulaisten tarjoamia roskia ja romuja.
Just. Meinaat että joku raahaa esim sohvan olohuoneeseen kysymättä ensin mitään ja lähtee äkkiä ajamaan karkuun ettei toinen ehdi mitään sanomaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä jotka luulevat opiskelijoiden tai muiden vähävaraisten ihmisten olevan kierrätyskeskus tai kaatopaikka. Mikä ihmisiä vaivaa? Työnnetään omat roskat ja ikivanhat vaaterievut muiden kotiin. Ei pidä ottaa vastaan edes ilmaiseksi sukulaisten tarjoamia roskia ja romuja.
Mitään en ole väkisin kenellekään työntänyt.
En sitä luullut tai tarkoitanutkaan. Yleistä pohdintaa vain. Monet ihmiset kävelevät kasseinensa toisten ihmisten kotiin todeten tuovansa taas jotain hyvää ja tuiki tarpeellsita tavaraa, jota kukaan ei tarvitse eikä kukaan ole pyytänyt tuomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhasta sohvasta eroon pääseminen on valtava helpotus.
Myyköön mun puolesta vaikka heti eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajatellaan silläviisiin, että hyvän soffan hinta lähtee sieltä 500 eurosta, niin en ikimaailmassa lahjoittaisi sitä yhtään kenellekään muutenkaan. Joko yrittäisin myydä tai sitten heittäisin kaatikselle. Huonekaluni eivät ikinä ole huonokuntoisia, mutta kangassohva menee ajan kanssa aika rumaksi, vaikka sitä käyttäisi normaalisti.
Jos esim. antamani lahja ei vastaanottajaa miellytä, niin harmittavan se. Olen silloin arvioinut väärin. Toivon kuitenkin, että moiset laitetaan kiertoon eikä roskikseen.
Kaverini sai aikoinaan mun vanhan kulmasohvan. Oikein kysyi vuosien päästä, onko mulle ok sen kierrättäminen. Joo, oli. Olin sen jo kertaalleen uudelleen verhoillut ja sitten pois antanut eli ei ollut enää minun omaisuuttani.
Riippuu tilanteesta. Lahjaksi ostan vain sellaisia esineitä joita vastaanottaja kerää tai sitten menen kauppaan yhdessä vastaanottajan kanssa.
Anoppini yllätti, kun mieheni täytti 50 vuotta. Tulin töistä kotiin ja he olivat meillä, ihailivat olohuoneen lattialla isoa, vihreää nahkaista nojatuolia ja siihen kuuluvaa jalkajakkaraa. Anoppi sanoi, että se oli kallis, mutta halusi ainoalle pojalleen. Meillä ei ollut mitään vihreää eikä tuolille mitään paikkaa. Inhosin sitä niin kauan, kunnes muutimme pienempään asuntoon eikä se mahtunut mukaan.
Huonekaluja EI KOSKAAN pidä ostaa yllätyslahjana.
No siis tässä esitetyssä tilanteessa en loukkaantuisi. Eiköhän sohva ole jo tullut tiensä päähän, kun sillä on ollut kaksi käyttäjää.
Kerään kierrätettävää tavaraa laatikkoon, ja kun nuorisoa käy kylässä, saavat ottaa mukaan, mitä haluavat. Ja autollinen heistä vie ajoittain loput Kierrätyskeskukseen.
Olen korostanut, että älä ota, jos ei ole käyttöä. Tuntuu toimivan, ja mielellään kurkkaavat kierrätyslaatikkoon.
Ja saavat vaikka myydä tuotteen ja pitää rahat, kunhan ei vain tule turhaa jätettä.
En loukkaannu, itsekin hankkiudun nopeasti eroon ei-toivotuista lahjoista joten sallin sen myös muille.
Alue: Aihe vapaa
En loukkaantuisi. Sen sijaan hyväksikäyttöä, huijaamista ja valehtelua en hyväksyisi. Jos valehtelee ystävälle päin naamaa hyötymistarkoituksessa on tilanne eri. Jos ystävä valehtelee haluavansa sohvani omaan kotiin mutta myy sitä hetken päästä muille, on kyse huijaamisesta. Valehtelu ja taloudellinen hyväksikäyttö ei ystävyyteen kuulu. Minulle ei ystävyyssuhteissa päin naamaa hyötymistarkoituksessa valehdella ilman seurauksia. Se olisi ystävyyssuhteen loppu.