Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Loukkaannutko, jos sinun antamastasi esineestä hankkiudutaan eroon
15.06.2024 |
Sanotaan vaikka, että olet joskus antanut ystävällesi vanhan sohvasi, jota et itse tarvitse, niin pidätkö sitä suurenakin loukkauksena itseäsi kohtaan jos tämä ystäväsi jossain vaiheessa hankkiutuu tuosta sohvasta eroon, kun on vaikka hankkinut uuden. Siis tyyliin, että ystäväni ei arvosta antamaani sohvaa, kun hän hankkiutui siitä eroon.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä jotka luulevat opiskelijoiden tai muiden vähävaraisten ihmisten olevan kierrätyskeskus tai kaatopaikka. Mikä ihmisiä vaivaa? Työnnetään omat roskat ja ikivanhat vaaterievut muiden kotiin. Ei pidä ottaa vastaan edes ilmaiseksi sukulaisten tarjoamia roskia ja romuja.
Just. Meinaat että joku raahaa esim sohvan olohuoneeseen kysymättä ensin mitään ja lähtee äkkiä ajamaan karkuun ettei toinen ehdi mitään sanomaan?
Appivanhemmilta olisi sujunut ihan hyvin riuska aikamies poika kolmantena, niin jopa olisi töistä tultua ollut jouset poikki hypitty rokokootyylinen sohvakuvatus olkkarin keskilattialla, perään tekstari voitte ihan itse valita mille seinäle laitatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse on vanhasta sohvasta, niin en todellakaan loukkaantuisi. Itsehän olen siitä halunnut eroon päästä. Oikeasti vanhat sohvat on ongelmajätettä, ei niitä kukaan halua. Ei huoli edes hyvätekeväisyyskirpputorit. Linttaan istutuilla vanhoilla sohvilla ei tee mitään.
Minulla ei ole aavistustakaan, mitä meidän vanhalle lahjoitetulle sohvalle tapahtui. Oli se sohvan halunneilla kavereilla jonkin aikaa takkahuoneessa. He siis rakensivat ison omakotitalon, eikä heillä ollut sitten varaa juurikaa kaluisteisiin, millä täyttää sitä. Heillä oli myös tuolloi paku, millä hakea sohva pois meiltä. Ei tarvinnut maksaa sen poisviemisestä.
Jonkun perintökorusta tai muusta vastaavasta eroon hankkiutumisesta voisin loukkaantuakin. Ensinnäkin se tarkoittaisi sitä, että saaja on halunnut saada sen, muussa tapauksessa en sitä olisi edes antanut.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta. Lahjaksi ostan vain sellaisia esineitä joita vastaanottaja kerää tai sitten menen kauppaan yhdessä vastaanottajan kanssa.
Anoppini yllätti, kun mieheni täytti 50 vuotta. Tulin töistä kotiin ja he olivat meillä, ihailivat olohuoneen lattialla isoa, vihreää nahkaista nojatuolia ja siihen kuuluvaa jalkajakkaraa. Anoppi sanoi, että se oli kallis, mutta halusi ainoalle pojalleen. Meillä ei ollut mitään vihreää eikä tuolille mitään paikkaa. Inhosin sitä niin kauan, kunnes muutimme pienempään asuntoon eikä se mahtunut mukaan.
Huonekaluja EI KOSKAAN pidä ostaa yllätyslahjana.
Inhosiko miehesikin sitä?
Jos antaa toiselle omaksi jotain uutta tai vanhaa, ei siihen mielestäni voi liittyä mitään velvoitetta säilyttää tavaraa. Inhoan ajatusta siitä, että luulisin saavani toiselta lahjaksi jotain, mutta sitten seuraavat 10 vuotta antaja kyselisikin tavaran perään. Ei pidä antaa jotain toiselle, jos haluaa päättää tavaran tms. kohtalosta itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta. Lahjaksi ostan vain sellaisia esineitä joita vastaanottaja kerää tai sitten menen kauppaan yhdessä vastaanottajan kanssa.
Anoppini yllätti, kun mieheni täytti 50 vuotta. Tulin töistä kotiin ja he olivat meillä, ihailivat olohuoneen lattialla isoa, vihreää nahkaista nojatuolia ja siihen kuuluvaa jalkajakkaraa. Anoppi sanoi, että se oli kallis, mutta halusi ainoalle pojalleen. Meillä ei ollut mitään vihreää eikä tuolille mitään paikkaa. Inhosin sitä niin kauan, kunnes muutimme pienempään asuntoon eikä se mahtunut mukaan.
Huonekaluja EI KOSKAAN pidä ostaa yllätyslahjana.
Inhosiko miehesikin sitä?
En koskaan kysynyt, enkä kertonut omasta inhostani. Lahjahevosen suuhun ei pidä katsoa. Lähinnä ihmettelen, että meiltä mitään kysymättä ostivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian isoksi osoittauneen nahkanojatuolin annoin sukulaiselle. Hän kysyi vuosien päästä, voiko antaa sen jollekin toiselle. Hyvänen aika, hänen omakseen sen annoin, enkä halua koskaan takaisin, niin tietenkin hän voi tehdä sillä mitä haluaa.
Ei pois annettavaan tavaraan pidä mitään optiota laittaa.
Mielenkiintoinen psykologinen ilmiö tuo roinan ja tavaroiden roudaaminen muiden riesaksi. Sisältää jonkinlaista hamstraamisen jatketta, eli ei raaskita täysin luopua omista roinista vaan halutaan antaa niille uusi elämä jossain muualla. Mahdollisesti vielä seurataan tilannetta ja kysellään jonkin oman lahjoituksen perään. Lisäksi vallankäyttöä ja jonkinlaista kyttäämistä. Pyyteetön antaminen taitaa olla pienessä osassa tuota kuviota. On paikkoja, jotka ottavat ilmaiseksikin käypää tavaraa, mutta jos pakosta täytyy kuskata romunsa jollekin tuntemalleen kysymättä, on kyllä outo ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on pakkomielle antaa vanhoja rytkyjään toisten nurkkiin, veisivät suoraan roskiin tai keräyslaatikkoon. Oikein loukkaantuvat jos sanoo, ettei tarvita ja ei ole tilaakaan millekään ylimääräiselle.
Loukkaantuisin jos joku antaisi/heittäisi pois antamani lahjan. Jos kyseessä olisi esim. käytetty huonekalu jonka annoin pois koska se oli minulle tarpeeton, minua ei kiinnostaisi mitä vastaanottaja sillä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tietenkin toivon, että antamallani tavaralla olisi käyttöä edes jonkin aikaa. Mutta enemmän se on lahjan antajan vika, jos antaa jotain mille ei ole käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai kauheaa, tämä on mielenkiintoinen aihe.
Sukulaisethan pakottavat esim. opiskelijoille kaikenlaisia kauheita vanhoja huonekaluja. Sitten niitä pitää hillota tietty aika, ettei antaja loukkaannu. Oikeasti opiskelija on vihannut niitä koko ajan.
Missä suvuissa noin on? Kukaan ei aikoinaan edes tarjonnut minulle huonekaluja eikä lapsilleni tai serkuilleen ole ehdoteltu vanhojen huonekalujen vastaanottamista. Miniäkandidaatin kanssa käytiin aikoinaan lihava riita siitä, että hän halusi vanhan kampauspöydän itselleen, koska mielestään se ei sopinut meille. Tiesin, että myyntiinhän se olisi mennyt, ei vanhat ihmiset ole tyhmiä, joten en siitä luopunut.
Mutta semmoisen hassunhauskan tavan olen kohdannut, että vuokralaiset jättävät tavaroitaan asuntoon ja olettavat, että vuokranantaja vie ne kaatopaikalle ja maksaa maksut.
En todellakaan loukkaantuisi. Ensinnäkään en tyrkytä vanhoja tavaroitani kenellekään, koska olen ollut itse vanhempieni ja sukulaisteni romun tuputuksen uhrina vuosikaudet.
Jos joku oikeasti haluaa ja tarvitsee vanhoja tavaroitani niin en taatusti perään kysele. Esimerkiksi annoin eronneelle ystävälleni ruokailuryhmän, pöydän ja 6 tuolia, eikä tullut mieleenkään vahtia kuinka kauan hän sitä käytti. Hyvä kun kelpasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En loukkaantuisi. Sen sijaan hyväksikäyttöä, huijaamista ja valehtelua en hyväksyisi. Jos valehtelee ystävälle päin naamaa hyötymistarkoituksessa on tilanne eri. Jos ystävä valehtelee haluavansa sohvani omaan kotiin mutta myy sitä hetken päästä muille, on kyse huijaamisesta. Valehtelu ja taloudellinen hyväksikäyttö ei ystävyyteen kuulu. Minulle ei ystävyyssuhteissa päin naamaa hyötymistarkoituksessa valehdella ilman seurauksia. Se olisi ystävyyssuhteen loppu.
Samaa mieltä.
Enemmistölle vastaajista tulee näköjään mieleen tilanteita, joissa lahjoja annetaan kysymättä tai jopa tuputetaan omia vanhoja tavaroita muille. En todellakaan kysele jälkeenpäin, missä antamani lahjat ovat. Tehköön mitä haluavat.
Mutta mieleen tulee yksi tapaus, joka kerjäämällä kerjäsi yhtä hienoa tavaraa, josta sukulaiseni ei itse olisi halunnut edes luopua. Mutta hän luopui siitä sitten kuitenkin, kun se tuntui olevan kerjääjälle niin tärkeä - hän oli kuulemma vuosikaudet etsinyt juuri tuollaista ja unelmoinut siitä. No, vuoden päästä selvisi, että se oli jo myyty eteenpäin korkealla hinnalla.
Toinen vähän erilainen juttu oli, kun eräs tuttava joka harrasteli kirppistelyä otti mielellään vastaan ison korillisen tavaraa meiltä. Koriin oli kuitenkin vahingossa päätynyt vaate, jolla oli tunnearvoa. Mitään erityistä rahallista arvoa sillä ei ollut, ehkä vitosen olisi korkeintaan saanut kirppiksellä (muut lahjoitetut tavarat olivat paljon laadukkaampia). Parin tunnin päästä huomattiin ja kysyttiin puhelimitse tuosta vaatteesta. Tuttava vastasi tylysti, että sori, mä myin sen jo. Siis parissa tunnissa. Käytyään ensin kauppareissulla ja ajettuaan sitten puolisen tuntia vielä kotimatkaa. Uskokoon ken tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä jotka luulevat opiskelijoiden tai muiden vähävaraisten ihmisten olevan kierrätyskeskus tai kaatopaikka. Mikä ihmisiä vaivaa? Työnnetään omat roskat ja ikivanhat vaaterievut muiden kotiin. Ei pidä ottaa vastaan edes ilmaiseksi sukulaisten tarjoamia roskia ja romuja.
Mitään en ole väkisin kenellekään työntänyt.
Tuskinpa kukaan ihan väkisin kärrää vanhoja huonekaluja toiselle, jos sanoo suoraan, että ei kiitos.
No en tietenkään loukkaannu. Millainen narsisti tuollaisesta loukkaantuu. Ei lahja ole vallankäytön väline.
En vie mitään kukkapuska oli vääränlainen.
Pudotin jonkun suolakivivalaisimen ja se meni säpäleiksi päätyen kaatopaikalle. Ei ole oikein kehdannut kertoa sukulaisille kaikkia känniörvellyksiä. Parempi että pitävät moukkana kuin spurguna.
Jos on kyse vanhasta huonekalusta, jonka jo itsekin olisin laittanut kiertoon, en todellakaan loukkaantuisi.
Eri asia olisi, jos olisin vaivalla ja vähillä rahoillani hankkinut jonkun lahjan ja saisin tietää saajan laittaneen sen nopeasti kiertoon. Pyrin kyllä aina ottamaan etukäteen selvää, ellen valmiiksi tiedä, mistä saaja tykkää tai mitä hän tarvitsee. Mitään turhaa pois heitettävää ei tosiaankaan haluaisi kenellekään hankkia.
Alue: Aihe vapaa
en tietenkään, koska itsekin heitän aina kaikki "lahjatavarat" mitä pikimmin roskiin. tuo omien romujen toisille tyrkyttäminen on kyllä piruilua tuttuja kohtaan, ellei joku todella tarvitse vanhoja tavaroita. meillä ei enää muutenkaan ole mitään tarpeetonta ja ylimääräistä. maallinen krääsä on aivan turhaa, ja nykytavara on kaikki kiinalaista p askaa.