Lue keskustelun säännöt.
Äitini oli 80-luvulla synnyttämisen jälkeen viikon osastolla toipumassa, vaikka synnytykset (3) menivät oikein hyvin
11.06.2024 |
Oli kuulemma ihan yleinen käytäntö että n. viikon sai lepäillä sairaalassa vaikka kaikki olisi mennyt hyvin ja varsinkin ensimmäisellä kerralla opetettiin hoitamaan vauvaa. Kiire ei ollut mihinkään, henkilökunta oli rentoa ja mukavaa, ei puhettakaan että heti synnytyksen jälkeen pitäisi itse vaihtaa veriset lakanat ym. Yhden huonekaverinsa kanssa on kaveri vielä tänä päivänäkin, ja itse olen kaveri hänen lapsensa kanssa joka on siis syntynyt samana päivänä kuin minä. Ihmeissäni kuuntelin noita juttuja, vähän eri meininki kyllä nykyään. Äitinikin on ujo ja arka ihminen mutta noin sitä vaan tutustuttiinkin ihmisiin ihan eri tavalla ennen.
Kommentit (15)
Minua pidettiin viikko vuonna 2000, koska ei uskoneet että pärjään kotona kun en osannut imettääkään. Seuraavienkin lasten kanssa sai vängätä tosissaan, että pääsi kolmessa päivässä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun sain esikoiseni-82, olin sairaalassa myös viikon vaikka synnytys oli nopea ja helppo. Opetettiin hoitamaan vauvaa, mutta ei puhettakaan nykymenosta että lakanat olisi joutunut vaihtamaan itse. Aamupalakin tuotiin huoneeseen. Imetystä opeteltiin tutun kätilön kanssa rennoissa merkeissä, eikä painostaen. Kipua hoidettiin, ihan pyytämättäkin.
Olen synnyttänyt vuosina 1987 ja 1990. Molemmilla kerroilla sain olla Kätilöopistolla muutaman päivän synnytyksen jälkeen, eka kerralla vähän pidempään kun oli keisarileikkaus. Eivät ajaneet ennen aikojaan pois, enkä olisi voinut lähteäkään, kun olin niin kipeä ja vauvalla oli vaikeuksia.
En oikein ymmärrä poliklinikkasynnytyksiä. Silloin on oltava varma että kaikki on hyvin sekä synnyttäjällä että lapsella. Ja varmuus siitä että pääse nopeasti takaisin jos kotona ilmenee ongelmia.
Juu ennen oli noin. Äidit ei juuri lapsiin saaneet koskea. Tuotiin rinnalle js vietiin pois. Viikko sairaalassa.
Aika jännä, että ihmiset synnyttivät kotiin vielä 50-luvulla, ja siinä koti hoidettiin samalla. Sitten 60-luvulla synnytysten määrä romahti ja synnytys ja toipuminen siirtyi täysin sairaaloihin.
Oho. Mun äiti synnytti meidät lapset 1970-luvulla, ja molemmista heti seuraavana päivänä kotiin. Minun, esikoisen, kanssa ei olisi halunnut, kun mieskin oli ulkomaankomennuksella töissä eikä ketään sukulaisiakaan lähettyvillä. Eli ihan itsekseen piti alusta asti pärjätä kotona sitten, pahasti revenneenä alapäästään niin ettei istumaankaan pystynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama oli ennen leikkaustenkin kohdalla, normisti pidettiin osastolla 3 - 5 päivää operaation jälkeen, nykyään jos ei ole ongelmia niin viimeistään seuraavana päivänä ulos
Olin naistenklinikalla viikon, kiireellinen sektio, ikä, raskausajan diabetes. Kaikki meni hyvin ja diabetes jäi kuvioista pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siitäkään kovin montaa vuosikymmentä ole, kun vauvat usein olivat jossain ihan muualla kuin äidin huoneessa.
Nykyään taitaa 1-2 vrk olla ihan normi ja vauva äidin kanssa. En sinänsä ole pitänyt tätäkään tarpeellisena ja kuopuksen kanssa lähdimme kotiin muutama tunti synnytyksen jälkeen, siihen tosin vaativat allekirjoittamaan vastuuvapautuksen, että lähden vastoin suosituksia kotiin. Tämän lisäksi varmistivat, että synnytyksessä oli mennyt kaikki nappiin, vauva oli alkanut syödä ja asuimme lähellä sairaalaa.
Hollannissa tulee synnytyksen jälkeen kotiin vähäksi aikaa tyyppi opastamaan vauvan hoidossa, tarkkailemaan äidin terveyttä ja vointia, siivoamaan, kokkaamaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meininki riippuu tänä päivänäkin käsittääkseni aika paljon siitä millä hyvinvointialueella ollaan. Esim. HUS on aika pahamaineinen.
Vierailija kirjoitti:
Meininki riippuu tänä päivänäkin käsittääkseni aika paljon siitä millä hyvinvointialueella ollaan. Esim. HUS on aika pahamaineinen.
Ei sairaalat mitään lepokoteja ole millään hyvinvointialueellaa. Jokaisella on säästöpaineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin polikliinisesti molemmat lapseni. Hyvin meni, enkä olisi halunnutkaan jäädä osastolle venymään.
Toki ymmärrän, että näin on helppo sanoa, kun kaikki meni hyvin. Mutta se onkin polikliinisen synnytyksen idea, kun kaikki on ok, voi lähteä kotiin.
Esikoiseni syntyi klo 6 aamusta ja jo klo 9 olimme kotona! Tultiin kotiin päikkäreille! Kuopus taas syntyi myöhään illasta, mutta aamulla tultiin kotiin.
En tiedä onnistuisiko näin nopea toiminta Suomessa, mutta Briteissä ihan normaali käytäntö.
Tetveydenhoitaja eli health visitor kyllä sitten käy kotona useammankin kerran. Kivoja olivat, juttelimme lähinnä teekupposen äärellä.
Imetykseen suhtauduttiin sielläkin valtionuskontona, mutta muuten äidit ja vauvat saivat olla omia persooniaan.
Tuossa on yksi asia, missä ei välttämättä ole menty huonompaan, vaikka loikoilulomat sairaalassa ovat vähentyneet.
Ei varmaan nykyäänkään ole hirveästi tapauksia, missä on jouduttu palaamaan osastolle ja aika olisi jäänyt liian lyhkäiseksi sairaalassa.
Jotkut ehkä tykkää olla siellä ja ottaa lepona, mutta henkilökohtaisesti itselläni ainakin oli aina kiire kotiin heti kun pääsi.
Naurattaa myös ne kertomukset, missä kerrottiin, että aikoinaan sektion jälkeen jouduttiin olemaan muka 10 päivää sänkypotilaana.
What! Olen kotiutunut joka sektion jälkeen kolmessa-neljässä päivässä!
Sairaalassa en ole voinut nukkua, koska kamalat kuorsaavat huonetoverit. Tuolloin en kyllä kuorsannut itse, ja tiedän eihän se henkilö sille mitään voi jos kuorsaa, mutta en minäkään sille mitään voi, että en voinut nukkua kamalassa kuorsauksessa.
Tuosta on veikeä tarinakin kun olin hereillä vielä klo 5 aamuyöstä ja pyysin unilääkettä. Ei kuulemma voi antaa. No hiivin sitten johonkin tutkimushuoneesern nukkumaan, jotta saisin sen pari tuntia edes unta. Kun hoitaja tuli sinne aamulla säikähti ja oli hyvin hyvin vihainen.
Samoin toisella kerralla oli kuorsaava huonetoveri (Kas kummaa mikä sattuma aina!)No tuilla kertaa en uskaltanut enää lähteä tutkimushuoneen laverille ja sain unta vasta joskus ehkä kuudelta aamulla. Lääkäri sitten kierrolla siinä klo 10 että "Täällä vielä nukutaan." No shit Sherlock.
Koska lääkärit ja sairaalat ovat järkyttäviä Suomessa (ulkomaalaisetkin niille naureskelleet ja syystäkin!) En mitenkään ymmärrä, miksi joku haluaisi yöpyä siellä pidempään, mitä pakko.
Lisäksi voisin kertoa kuinka järkyttävävillä tavoilla lääkärit ovat rikkoneet lakia sairaaloissa. Aikamoista saastakasoja ovat, mutta eivät jää kiinni koska rikolliset saastakasat puolustavat toisiaan
Ihmettelen vaan miten moraali kestää.
Ehkä joissain muissa maissa voi oola huoletta sairaalassa ilman rikosten kohteeksi joutumista, mutta ei ainakaan Suomessa. Kannattaa varoa ja kannattaa laittaa julkisiksi kaikki kertomukset sieltä. Fiksut tqjuaa rikokset kertomusten pohjalta. Ääliöt eivöt. Vaikka eivät jäisi kiinni, niin helvetin noloahan se on joillekin, että puljussaan "Esim HUS on tehtailtu rikoksia ja vakavia selkaisia.
Samoin jotkut osaavat yhdistää nimet ilman nnmiäkin buhahaa vaan HUS.
Joku muukin tietää niistä" Aiheutetaan rikollisesti oireet, joiden takia joutuu hakeutumaan sairaalaan. Asiaa käsittelevät siellä henkilöt, jotka mukana juonessa.
En usko että kaikille ok tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
V 81 olin viikon koska vauva oli ennenaikainen ja paino piti saada nousuun. Onneksi koska mieheni remontoi ja muutti meidät kodista toiseen tällävälin
v 83 olin 5pv
v90 olin 5pv, lapsi oli ennenaikainen ja sinivalossa
v02 olin 4pv, vauva siirrettiin toiseen sairaalaan 2 viikoksi. Syntyi 33+3
Me taisimme olla viisi päivää, eivät ajaneet pois. 2000-luku.