Työelämästä ei tule mitään
Olen parikymppinen, mutta tuntuu että työelämästä ei tule mitään. Minulla on ammatillinen koulutus, mutta silti saan vain nollasopimuksia pienellä palkalla ja täysin ala-arvoisilla työoloilla. Eniten tässä hiertää se, että elämää ei voi suunnitella yhtään etukäteen, koska ei tiedä paljonko töitä on ja milloin.
Valmistuin kaksi vuotta sitten ja koko sen ajan olen yrittänyt saada oman alan töitä (alalla pitäisi huhupuheiden mukaan olla iso pula työvoimasta), mutta ei mistään. Satoja, satoja ja satoja hakemuksia. Mutta aina sama laulu ''kiitos, mutta valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun". Miten voi olla, että on ammatillinen perustutkinto, mutta sillä ei saa perusduunia.
Kun valmistuin, niin ajattelin, että saan normaalin työpaikan täysillä tai melkein täysillä tunneilla ja normaaleilla työoloilla. Se toiveikkuus on jo hyvin pitkälti tuhottu. Pelkkää nollasopimuksia kyseenalaisella työolosuhteilla.
En toivo mitään muuta niin paljoa tällä hetkellä kuin sitä ensimmäistä kunnon työpaikkaa. Ensimmäisen työpaikan saanti tuntuu olevan täysi mahdottomuus.
Rehellisesti minulle kelpaisi kaikenlainen työ ja halua työllistymiseen on, kunhan siitä saisi riittävästi tunteja ja palkkaa, ettei tarvitsisi elää osittain kelan rahoilla.
Kommentit (15)
Voipi olla niin että saat sen mitä toivot. Minulla on ollut monia työpaikkoja ja aika monissa niissä toivoin olevani työtön.
Entä jos pyrkisit alkuun siihen, että olisi edes osa-aikainen työ vakitunneilla? Siitä olisi hyvä järjestää aikaa myös työhaastatteluille.
Kelan rahoilla osittain eläminen ei ole mikään kuoleman synti, jos pyrkii siitä tilanteesta eteenpäin.
Oletko mies vai nainen? Jos olet nainen elintasoa on mahdollista nostaa pariutumalla ylöspäin. Jos olet mies niin kannattaa hyväksyä se fakta, että miehenä elämä on kokolailla scheissea, jos ei ole hyvät tulot ja status-ammatti. Eli kipin kapin lääkikseen tai oikikseen.
Mulla on kaksikin työtä. Tällä viikolla 70h.
Tasan ei mene työonnen lahjat.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos pyrkisit alkuun siihen, että olisi edes osa-aikainen työ vakitunneilla? Siitä olisi hyvä järjestää aikaa myös työhaastatteluille.
Kelan rahoilla osittain eläminen ei ole mikään kuoleman synti, jos pyrkii siitä tilanteesta eteenpäin.
Tämäkin tosiaan kelpaisi, kunhan tietäisi etukäteen paljonko töitä on. Mutta tuntuu että niissäkin vaaditaan aina vuosien aikaisempi kokemus. Mutta milläs sitä kokemusta saat, jos ei anneta edes mahdollisuutta näyttää osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies vai nainen? Jos olet nainen elintasoa on mahdollista nostaa pariutumalla ylöspäin. Jos olet mies niin kannattaa hyväksyä se fakta, että miehenä elämä on kokolailla scheissea, jos ei ole hyvät tulot ja status-ammatti. Eli kipin kapin lääkikseen tai oikikseen.
Kovasti tulee alapeukkuja
1. Itse ehkä pyytäisin palautetta tms paikoista joista tullut tuo kiitos mutta et tullut valituksi, että saisit vinkkejä jatkoon.
2. Monella paikkakunnalla on etsivä nuorisotyö, heillä tosi paljon kontakteja.
3. Mentorin etsiminen. Eli joku alallasi pitkään ollut jonka kanssa voisit sparrata esim työhaastettalua varten, saada syvempää tietoa jne. Moni alan konkari haluaa auttaa alansa nuoria eteenpäin ohan ilmaiseksi tai vaikka kahvipalkalla
4. Vuokratyöfirmojen palkkaavat ihmiset, heidän kanssaan jokunen sessio niin voisi tulla kontakteja ja arvokasta tietoa miten tuunata cv tms.
Tsemiä!!!
Ei siitä tule mitään koskaan. Erona se että minä tiesin että työelämä on paskaa. Omat vanhemmat kertoivat että tästä lähtien työnteko ei enää kannata. Oli vuosi 2008 muistaakseni.
Molemmat vanhemmistani hyppäsivät pois ja sanoivat että tee sinä töitä huviksesi, mutta älä kuvittele sen olevan taloudellisesti kannattavaa.
Tottahan he puhuivat. Harmittelivat että toivat minut tähän maailmaan jossa työnteko ei kannata. Heidän takia äänestän aina vasemmistoa. HE käskivät tehdä niin. Siksi tein tänäänkin niin. Heidän muistolleen.
Nyt kannattaa ottaa työ vastaan. Työn vastaanottaminen kannattaa nyt.
Tuttu tilanne viime vuosilta, tosin olen aina jotakin löytänyt joksikin aikaa ja en ole enää kiinnostunutkaan vakituisista työpaikoista. Jätän työt mieluiten nuoremmille nyt. Ei meillä mitään todellista työvoimapulaa ole, sen on myöntäneet työkkärin virkailijatkin. Toivottavasti sinua lopulta onnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä tule mitään koskaan. Erona se että minä tiesin että työelämä on paskaa. Omat vanhemmat kertoivat että tästä lähtien työnteko ei enää kannata. Oli vuosi 2008 muistaakseni.
Molemmat vanhemmistani hyppäsivät pois ja sanoivat että tee sinä töitä huviksesi, mutta älä kuvittele sen olevan taloudellisesti kannattavaa.
Tottahan he puhuivat. Harmittelivat että toivat minut tähän maailmaan jossa työnteko ei kannata. Heidän takia äänestän aina vasemmistoa. HE käskivät tehdä niin. Siksi tein tänäänkin niin. Heidän muistolleen.
Eilen monet äänesti vasemmistoa ihan täysiä!
Oletko AP mahdollisesti kokki? Tulee mieleen, että onko joissain suurtalouskeittiöissä, jotka valmistavat esim. Sairaaloihin ja kouluihin ruokaa, töitä riittävillä työtunneilla ja pitkillä työsoppareilla?
Anteeksi pitkästä vuodatuksesta, mutta tekipä hyvää.
Ap