Lue keskustelun säännöt.
Kumman valitsisit, jättämisen vai jätetyksi tulemisen jos parisuhteesi tulisi päätökseen?
08.06.2024 |
Ja miksi näin? Itse tulisin mieluummin jätetyksi, sillä puoliso alkoholisoituisi ja menettäisi työnsä varmaan alle vuodessa jos olisi sinkku. Asia vaivaisi minua paljon vähemmän jos päötös erosta olisi ollut puolison.
Kommentit (19)
Yritän käytökselläni saada miestäni hakemaan eroa. Minulla on jo uusi miesystävä ja ostamme yhteisen asunnon kunhan saan erossa puolikkaan omakotitalon verran rahaa mieheltäni. Ukko saa pitää lapset kun on käännyttänyt heidät minua vastaan.
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten neuvo muille naisille kaikissa tilanteissa. JSSAP.
MOT
Tulla jätetyksi. Silloin voin olla itse rauhallisin mielin siitä että olen tehnyt parhaani ja yrittänyt kaikkeni suhteen eteen ja se ei vaan riittänyt. Jätetyksi tuleminen on tilanne jossa ei tarvitse itse tehdä vaikeaa päätöstä, voi vaan antaa olla ja surra eroa ja kärsiä, mutta ei ole mitään tunnon tuskia siitä että on jättäjä ja tekikö nyt oikean päätöksen ja mitä erosta seuraa jne. (en ole itse jättänyt ketään, minut on kerran jätetty)
Vierailija kirjoitti:
Tulla jätetyksi. Silloin voin olla itse rauhallisin mielin siitä että olen tehnyt parhaani ja yrittänyt kaikkeni suhteen eteen ja se ei vaan riittänyt. Jätetyksi tuleminen on tilanne jossa ei tarvitse itse tehdä vaikeaa päätöstä, voi vaan antaa olla ja surra eroa ja kärsiä, mutta ei ole mitään tunnon tuskia siitä että on jättäjä ja tekikö nyt oikean päätöksen ja mitä erosta seuraa jne. (en ole itse jättänyt ketään, minut on kerran jätetty)
Kuin myös. Eikä tosiaan tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa, mikäli exän elämä lähtisi eron jälkeen luisumaan huonoon suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroamisesta pitäisi tehdä helpompaa. Myös rekisteröidyn parisuhteen tapauksessa.
Jos puolisot ovat tasavertaisia, niin kumpi tahansa, ei väliä. Mutta "reppanan" jättäminen on vähän kuin hylkäisi kesäkissan metsään syksyn tullen. Kituu aikansa ja sitten kuolee viinaan, aineisiin tai itsariin. Tai päätyy johonkin juopporemmiin, joka "pitää huolta" vertaisestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin voi olla kamalaa. Mutta jättäessä joskus sattuu vähemmän. Olisi ikävää jos toista sattuu enemmän. Pitää harkita kenen kanssa on tarkasti ettei tarvitse eroilla vai onko vaan sinkkuna.
En oikein näe mitään mieltä koko kysymyksessä. Jos haluaisin erota, niin totta kai jättäisin itse, ja jos en haluaisi niin totta kai toinen jättäisi minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein näe mitään mieltä koko kysymyksessä. Jos haluaisin erota, niin totta kai jättäisin itse, ja jos en haluaisi niin totta kai toinen jättäisi minut.
Näinkö mustavalkoista se on toisille? Minä mieluummin antaisin aloitteen toiselle, vaikka itsekin haluaisin erota. Ero olisi puolisolleni kuin hyppy lentokoneesta ilman laskuvarjoa, joten en haluaisi tönäistä vaan antaisin hypätä itse.
Varmaan olen sitten liian kiltti ja läheisriippuvainen.
No en ymmärrä oikein aloitusta. Jos olisi puoliso lähtökohtaisesti alkoholisoituisi yksin niin miksi hän olisi puolisoni. Ehkä vastaus on sitten jättäjä. Nopeammpinhan tuosta pääsis siten eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän käytökselläni saada miestäni hakemaan eroa. Minulla on jo uusi miesystävä ja ostamme yhteisen asunnon kunhan saan erossa puolikkaan omakotitalon verran rahaa mieheltäni. Ukko saa pitää lapset kun on käännyttänyt heidät minua vastaan.
N47
Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, ettei se jättäminen ole aina niin raastavaa tai yhtä vaikeaa kuin jätetyksi tuleminen. Mikäs siinä, uusi jo katottuna valmiiksi, omaisuus puoliksi, eikä lapsetkaan ole häiritsemässä uutta onnea.
Ensimmäisessä seurustelusuhteessani olin jättäjä. Sen jälkeen sain parit pakit, ennen kuin suhdetta oli ehtinyt kehkeytyä. Toisessa näistä se pakkien antaja oli ollut itse aloitteellinen tutustumaan. Ehdottomasti ikävämpi fiilis jäi näistä pakeista, joten vastasin että parempi on jättää. Nyt olen elämäni toisessa parisuhteessa. Toivon ettei kumpikaan jätä, 26 vuotta takana.
m48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroaisin yhteisestä päätöksestä. Miksi pitäisi olla jätetty tai jättäjä, saako joku siitä kiksejä??
Minut jätettiin yhteisen 28 vuoden jälkeen ja todellakin yllättäen, sillä mies löysi uuden naisen työpaikaltaan. Niin kipeätä teki että huh,huh. Kaikelta meni pohja. En haluaisi kokea sitä uudelleen. Näin pari vuotta myöhemmin myös ymmärrän kuinka vaikeata se oli eksälle, sillä meinasi todella hajota pää. Paha kysymys ja jos nyt pitää vastata niin mieluummin jättäjä.
Olin todella helpottunut, kun exä ilmoitti haluavansa erota. Hän oli sen verran epävakaa, etten hennonut itse jättää. Kaikki tunne oli kuitenkin molemmin puolin jo kuollut. Itse ehkä aloin koko suhteeseen oikeastaan säälistä.
Paha kysymys. Elämässäni yksi parisuhde takana lapseni äidin kanssa, erosta nyt 12 vuotta aikaa joten kokemusta ei juuri ole.
Tämä jätti minut omalla päätöksellään. Ihmettelin kun viimeisen vuoden aikana tämä etäytyi ja etäytyi minusta, ja rupesi valittamaan lähes kaikesta. Luulin että lapsiarki olisi alkanut jo toimia ja parisuhde ottaisi takaisin tilaa perhedynamiikassamme. Kun imuroin tai laitoin pyykkiä omatoimisesti, oli yhtäkkiä vielä pölyä siellä ja täällä, vaatteet kuivumassa telineellä tai viikattuna kaappiin aivan väärin. Aiheita mistä aiemmin ei ollut valittamisen aihetta, mutta yhtäkkiä oli.
Mutta miksi näin pitkä tarina? Aiempi kommentoija sanoi, ehkä vitsillä, ehkä ei, että yrittää käyttäytyä niin että mies jättäisi tämän kun itsellä on uusi kiikarissa ja tämä kuulosti strategiana kovin tutulta. Lapseni äiti nimittäin meni ja ihastui uuteen kollegaansa palatessaan äitiyslomalta töihin ja koko touhu paljastui itselleni vasta eron jälkeen kun lapsi kertoi kuinka äiti ja työkaveri pussailevat heillä.
Myöhemmin pohdittuani luulen että yhtäkkinen baareissa hilluminen työkavereiden kanssa sekä kuin tyhjästä lähtenyt valittaminen kaikesta mitä teen oli juurikin sitä että tämä yritti tehdä uuden ihastuksen vuoksi itsestään mahdollisimman hankalan minulle toivoen että jätän hänet, kun ei ollut heti pokkaa sanoa että haluaa itse vaihtaa miestä.
Että jos jättäisin niin en ainakaan noin. Parempi tulla hyvän omatunnon kanssa itse jätetyksi ehkä.
Ei olisi minusta jättäjäksi. Suhtaudun avioliittolupaukseen vakavasti. Sanasta miestä, sarvesta härkää. Ajattelen, että olen omalta osaltani vastuussa puolisoni hyvinvoinnista.
M40+
No minulla ei ole parisuhdetta, joten täysin teoreettinen kysymys. Mutta järjellä ajateltuna olisi kannattavampaa tulla jätetyksi, koska jättämällä tarpeeksi pimahtaneen tyypin voikin saada vaarallisen stalkkerin peräänsä.