Uskotko, että rakastavia vanhempia käydään katsomassa usein hoitolaitoksessa

Paskat, ketään ei käydä hoivapaikoissa katsomassa olivat olleet miten hyviä ihmisiä hyvänsä. Sinne mätänevät mummot ja papat yksin peteihinsä.

Vierailija kirjoitti:

Paskat, ketään ei käydä hoivapaikoissa katsomassa olivat olleet miten hyviä ihmisiä hyvänsä. Sinne mätänevät mummot ja papat yksin peteihinsä.

Just. 

Riippuu miten lähellä asuvat. Jos matka on pitkä niin ei käydä useasti oli rakastava tai ei.

Riippuu myös siitä toisesta osapuolesta. Osa vanhemmista on persreikiä, osa lapsista on persreikiä. Usein persreikälapsilla on persreikävanhemmat, mutta ei suinkaan aina. Myös aikalaiskokemukset vaikuttavat: nykyihminen ("mitään ei oo pakko tehdä jos ei huvita") ahdistuu usein poistuessaan mukavuusalueeltaan, ja vanhainkotivierailut ovat usein mukavuusalueen ulkopuolella, vaikka välit omaiseen olisivat kunnossa. 

Alotuksessa juuri mainittiin että asuvat lähellä. 

Mun asuu lähellä, oli ilkeä ja marttyyri, en jaksais käydä. Joskus käyn, sekin rasittaa.

Vierailija kirjoitti:

Alotuksessa juuri mainittiin että asuvat lähellä. 

Mun asuu lähellä, oli ilkeä ja marttyyri, en jaksais käydä. Joskus käyn, sekin rasittaa.

Kuinka usein käyt?

En tee olettamia. Luultavasti jokainen tarvitsee vanhana (ja nuorenakin) apua, kyytejä, rahaa, tuulettimen, peiton, lääkkeen, mitä milloinkin. On muitakin sukulaisia joskus apuna vai joku muu ihminen? Osa pelkää vanhempaansa, jos ollut helposti suuttuva ja ärtyvä.

Itse kävin kun se oli luontevasti ja helposti mahdollista. Ymmärrän, etteivät voi ja pysty kun ensin mahd. opiskelut myöhemmin  työt ovat vieneet hyvinkin kauas.

Tai toisinpäin kun ei sitä joka kylältä löydy paikkaa jossa läheistä voisi saada tarvittavan hoidon ja taii paikan jossa voisi elää elämänsä viimeiset ajat. Eikä nykyinen keskittämis kiima ja yksityistämis vimma  lupaa hyvää...

Uskon, että näin on.

Jos vanhempani joskus päätyvät johonkin hoitolaitokseen, en aio käydä katsomassa heitä ellei sieltä soiteta, että ovat just kuolemassa. 

Harvoinpa ne lapset käyvät mummoja katsomassa. Lapsenlapset voivat käydä pyytämässä rahaa.

Se on luonnonlaki. Eläimet/ihmiset käyttävät aikansa omien lastensa hoitamiseen, lajin täytyy jatkua. Vanhuksissa kinnostaa eniten eläkkeen suuruus.

On muitakin tekijöitä, jotka voivat tehdä vierailuista hankalia, kuin pitkä matka. Voi olla työkiireitä, sairautta, pienet lapset, mitä näitä nyt onkin. Yksi kysymys on sekin, tunnistaako vanhempi vierailijan ja vaikuttaako ilahtuvan käynnistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alotuksessa juuri mainittiin että asuvat lähellä. 

Mun asuu lähellä, oli ilkeä ja marttyyri, en jaksais käydä. Joskus käyn, sekin rasittaa.

Kuinka usein käyt?

Yritän käydä kerran kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alotuksessa juuri mainittiin että asuvat lähellä. 

Mun asuu lähellä, oli ilkeä ja marttyyri, en jaksais käydä. Joskus käyn, sekin rasittaa.

Kuinka usein käyt?

Yritän käydä kerran kuussa.

 

Kerran kuussa on melko usein.

Puoliso saattaa käydä kerran tai kaksi päivässä.  Lapseton sisareni oli  laitoksessa, kävin noin kerran viikossa vaikkei hän minua tuntenut.

Vieruskaverin puoliso,  vanha pappa kävi kaksi kertaa  joka päivä  syöttämässä puolisonsa joka oli muissa maailmoissa hänkin.

Lapseni ehkä kävisivät kerran vuodessa,  nyt näen 3 - 4 kertaa vuodessa.

En edes tiedä missä hoivakodissa toinen vanhemmistani on nyt. Ite katkas välit ja se oli kaikkien mielestä hyvä.

Riippuu varmaan enemmän siitä, kuinka rakastavia lapset ovat.

Ei tämä ole uskon asia. Kokemus palvalutalotyöstä paljastaa karun totuuden. Hyvin harvaa vanhusta käydään katsomassa usein (määrittelen sanan usein vähintään joka toinen viikko). Eikä ne kaikki voi olla huonoja vanhempia, kun sama ilmiö on jatkunut vuosikausia.