Lue keskustelun säännöt.
No olipas kehityskeskustelu- mitä tekisit
21.02.2011 |
Olen siis ulkomailla duunissa kasvavassa startupissa.
Kehityskeskustelussa pomo listasi vahvuuksia ja heikkouksia. Hän oli kysellyt muilta mielipiteitä tähän. Hän nosti esiin, että joskus otan liian hankalia/vaikeita projekteja joihin minun kykyni ja taitoni eivät ehkä riitä. Ja sen sijaan että pyytäisin apua, hammasta purren väännän sitä.
Tässä on jotain totuutta, mutta olen jokaisen projektin hoitanut loppuun asti. Kun tulee oikein vaikea tai kinkkinen ongelma - olen aina aloittanut kysymällä neuvoa muutamalta luottotyypiltä. Usein olen saanut ideoita kuinka asia esitettäisiin, mutta en kuinka se käytännossä tehdään. Ja kun deadline huohottaa niskassa niin joskus on helpompi vain painaa juttu läpi pitkän kaavan kautta, kuin haaskata aikaa ja etsiä "nopeampaa" ratkaisua.
Rupesin sitten vähän kyselemään mistä tämä mielikuva on syntynyt ja tyyppi johon olen luottanut ja usein kysynyt neuvoa oli sanonut tämän pomolle. Mikä on mielenkiintoista sinällänsä että olen tehnyt niin kuin on suositeltavaa, mutta nyt se onkin heikkous. Ja kaikki projektit ovat hoituneet loppuun asti.
En halua että jää tälläinen mielikuva mun osaamisesta - mitä tekisit vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (12)
kehittymisen (useammin neuvojen kysymisen) sijaan päätät taantua (enpäs sitten kysykään enää koskaan apua).
Itse miettisin nyt ilman tunteita, että olisko firman etu, että kysyisit useammin neuvoa? Todennäköisesti olisi. Tekisit työsi nopeammin, jolloin firmalla olis enemmän sinun resursseja käytettävissä.
Jokaisesta on keksitty jokin osa-alue, missä voisi kehittyä. Sinulla se oli tämä ja tunnistat sen itsekin. Siitä huolimatta nyt loukkaannut? (Kuulostaa ymmärrettävästi ihan perisuomalaiselta ominaisuudelta: palautetta ei oteta vastaan ja apua ei kysytä)
Istu alas ja mieti kuulemaasi.
Kyllä pyydän apua ja neuvoja muilta paremmin osaavilta. En tiedä onko se väärin sitten, mutta mun mielestä ammattitaitoa on se että ei joka kysymykseen hae vastausta pomolta ja vaadi kädestä pitämistä joka vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin entistä tarkempi siitä,keneltä kysyn neuvoja. Ja muotoilisin neuvot niin, että kun ne menee suoraan pomon korviin, niin kuulostaisivat siellä päässä hyviltä..
Mä varmaan joustan ihan liikaa ja annan muille aina benefit of doubt.
Esimerkki: tein analyysiä kuinka me saadaan yksi hankala tilaus toimitettua asiakkaalle. Laskelmien mukaan me ei pystytä toimittamaan sovitussa aikataulussa. Mainitsin tästä pomolle, että pitäisi tehdä joku korjaava suunnitelma ja annoin pari ehdotusta. Pomo sanoi että olet laskenut väärin. Ok- tarkistin ja laskelmat oli laskettu oikein. Keskustelin pomon pomon kanssa ja hän sanoi olet käyttänyt väärää toimitusaikataulua hän on laatinut ajankohtaisemman. Pyysin että hän lähettää sen minulle ja lasken uudestaan. Tulos on hitusen parempi, mutta silti emme saa toimitettua sitä. Nyt sitten on palaveri jossa me käymme suunnitelmaa läpi. Sitä ekaa kommenttia että sinä olet tehnyt virheen ei korjata ja se jotenkin jää hillumaan. Ja porukoilla jää sellainen mielikuva että minä olen tehnyt virheen tässä.
Keskieuroopassa?
Miten niin kykysi eivät riitä kaikkiin projekteihin?
Kuulostaa taas joltain sovinismi paskalta.
Ja olen yksi kolmesta tyontekijä statuksella. Kaikki muut ovat jonkinasteisia vice presidenttejä tai managereita :D
Esimerkkinä kykyjen riittämättomyyteen on se että teen jotain excelissä. Vaikka voisi olla joku tietokone ohjelma joka tekisi kaiken helpommin ja nopeammin. Mutta minulla ei ole tätä ohjelmaa, en tiedä mikä se ohjelma olisi ja eikä kukaan firmassa ei edes meidän IT VP tiedä mikä se olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä kysyä pomolta vielä siitä ohjelmasta. Todennäköisesti joudut näyttelemään vähän tyhmää jotta sinua autetaan paremmin.
Ei tarvitse välittää, jatka vaan entiseen malliin. Jotainhan siellä kehityskeskustelussa tarvii sanoa, pomosi keksi nyt tuollaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keneltä kysyn neuvoja. Ja muotoilisin neuvot niin, että kun ne menee suoraan pomon korviin, niin kuulostaisivat siellä päässä hyviltä..
tilanteita vastaan kuin ap:lla. Olen naisvaltaisessa työyhteisössä unisex- alalla.
Eli selkäänpuukottamista. Itse en ole koskaan arvostellut kenenkään osaamisia esimiehille. Mutta se, että olen joskus kysynyt joltain neuvoja tekee minusta ammattitaidottoman. Eli se keneltä olen kysynyt neuvoa on "kannellut" sen esimiehelle. ELi nykyään en kysy vaan hammasta purren etsin tiedon itse. Samoin kuulemma istun liikaa työpisteelläni enkä kuulemma vietä tarpeeksi sosiaalista elämää kollegoiden kanssa. Öö, teen työpisteelläni TÖITÄ ja en ole asiakaspalveluammatissa enkä myöskään esimiesasemassa. Toki istun kahvitauolla muiden kanssa mutta eikö se riitä?!
Samoin kuulemma lähetän liikaa sähköpostia ja sitä pitäisi korvata kuulemma niin, että face-to-face välittäisin saman asian ihmisille, jotta olisi sitä sosiaalista kanssakäymistä.
Ja palaute tulee naispuoliselta esimieheltä.
Olen kyllä h-moilasena...
En mä mikään erakko ole kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) projektin ainoa tavoite ei ole, että se "viedään loppuun". Se ei riitä suoritukseksi käsittääkseni missään (paitsi ehkä kelan virastossa). Projekti pitää viedä loppuun HYVIN, niin että syntyy tuloksia ja lisäarvoa ja jotain mikä tulevaisuudessa kasvaa vielä suuremmaksi. Teetkö sä näin tai pyritkö sä tähän? Sun pitäisi.
2)ok sä oot ehkä luottanut väärään tyyppiin. Se ei tarkoita, etteikö virhe olisi sun.
3) sitä voi aina kysellä luotettavalta tyypiltä samalla tasolla, itsensä kanssa, mutta oikeasti jos sulla on ongelma tai kysyttävää tai kehitettävää, esim haluaisin keskustella noista paremmista tietokoneohjelmista niin puhu sen ESIMIEHESI kanssa. Sen tehtävään kuuluu tietää niistä ja jakaa tietoa sulle. Lisäksi se on ainoa koko jengistä jolla ei ole lupaa kokea sun häiritsevän itseään.
4) sun pitää yrittää kehittyä. jos aina väännät joka projektin samalla vanhalla kaavalla, vaikka se on jo todettu vanhanaikaiseksi ja liikaa aikaa vieväksi jne, sä et kehity. Et tule paremmaksi. Sun PITÄÄ etsiä niitä uusia tapoja, vaikka se sit tuntuisikin vähän aikaa ajan tuhlaukselta. Jos et osaa itse etsiä niitä, mene ihmeessä jollekin kurssille.
kehittymisen (useammin neuvojen kysymisen) sijaan päätät taantua (enpäs sitten kysykään enää koskaan apua).
Itse miettisin nyt ilman tunteita, että olisko firman etu, että kysyisit useammin neuvoa? Todennäköisesti olisi. Tekisit työsi nopeammin, jolloin firmalla olis enemmän sinun resursseja käytettävissä.
Jokaisesta on keksitty jokin osa-alue, missä voisi kehittyä. Sinulla se oli tämä ja tunnistat sen itsekin. Siitä huolimatta nyt loukkaannut? (Kuulostaa ymmärrettävästi ihan perisuomalaiselta ominaisuudelta: palautetta ei oteta vastaan ja apua ei kysytä)
Istu alas ja mieti kuulemaasi.
Laitan pikkasen taustoja eli pomon paras kaveri ylennettiin ja hänestä tuli minun esimieheni.
Kertaakaan ei keskusteltu millaisia suunnitelmia ja ajatuksia hänellä oli meidän tiimin suhteen. Eli tein hommat just niinkuin ennenkin. Mutta sain kuvan että hän halusi, että teen vain mitä hän käskee enkä mieti yhtään kokonaisuuksia.
TOTTA tähän olen pyrkinyt - ja luoda toimimismallin että kun sama kysymys tulee uudestaan vastaan niin se on helppo toteuttaa.
JEP
Olen pyytänyt neuvoa esimieheltäni useita kertoja, mutta koskaan en ole saanut ratkaisua, tukea tai vastausta. Itseasiassa hän pimittää tärkeää tietoa minulta joka sitten selviää joltain toiselta.
Mun duunipaikka on startuppi eli kaikki toimintatavat ja mallit ovat muodostuneet kantapään kautta. Meillä ei aina pomotkaan tiedä kuinka hommat pitäisi tehdä. Me ollaan nyt kolme vuotta oltu siirtymässä uuteen kaiken kattavaan ohjelmistoon joka vastaa jokaiseen kysymykseen ja ongelmaan :D
Sitä odotellessa on silti pitänyt saada hommat hoidettua ja olen kehittänyt omat systeemit excelissä ja accessissa. Joita itseasiassa muut ihmiset käyttävät myos.
En ota itseeni jos joku minua kritisoi. Yleensä jos jossain on virhe niin kyllä mä ekaksi ajattelen että sen virheen olen tehnyt minä ja tarkistan. Kun taas toiset tulee soitellen sotaan.