Miks elämä on sellaista että suurin osa ihmisistä on onnettomia ja kärsii?
Ja viimeistään lopuksi kaikki kärsii. Eiks se oo vähän outoa? Että miks just näin päin?
Kommentit (29)
Sosialistinen yhteiskuntamalli on yksilön kannalta lohduton. Menestymisen mahdollisuutta ei ole.
Se on usko politiikkaan. Se inhimillisyys ei ole siellä. Sen ulkopuolella, jos sen tekee. Jokaisen pitäisi myös miettiä miten muita kohtelee, haluaako saman itselle.
Niinpä. Miksi ihmeessä elämiseen on sisäänrakennettu valtava määrä silkkaa kärsimystä. Miten tässä niin on käynyt?
Life is what you make it. Mitään muuta sanottavaa tähän ei ole. Tähän tottakai moni tulee sanomaan "mutta kun on lapsia j amutta kun sitä ja tätä ja tuli ero ja exä oli vakivaltainen jne jne jne". Niin, kukas nuo valinnat alunperin teki? Aivan.
Vierailija kirjoitti:
Sosialistinen yhteiskuntamalli on yksilön kannalta lohduton. Menestymisen mahdollisuutta ei ole.
Jos pullikoi systeemiä vastaan se on näköalatonta. Voi myös hyötyä systeemistä ja elää huoletta.
Det är helt frivilligt.
Redan från dagis framåt har alla i Finland samma möjlighet att ta sig fast vart. Om det inte intresserar eller om man är för lat, är det ett helt eget val som man sedan får stå ut med.
Fiffiga tar sin examen och lämnar Finland rakt av efter det. Orsaken är den, att efter examen har Finland inget att bjuda på.
Vierailija kirjoitti:
Det är helt frivilligt.
Redan från dagis framåt har alla i Finland samma möjlighet att ta sig fast vart. Om det inte intresserar eller om man är för lat, är det ett helt eget val som man sedan får stå ut med.
Fiffiga tar sin examen och lämnar Finland rakt av efter det. Orsaken är den, att efter examen har Finland inget att bjuda på.
Jos opiskelit alaa, joka Suomessa olikin tyhmä valinta, oma vikasi siis - eivätkä kaikki tee samaa virhettä. Onneksi löysit toisen maan, joka tarjoaa sinulle enemmän.
Millaista elämän sitten pitäisi olla?
Jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan.
Elämä on sitä millaiseksi sen itse luomme ja millaisia valintoja teemme. Lapsena rankkaa kun muut päättää, mutta aikuisena valitsemme itse ja vastaamme niistä itse.
Valtaosa ihmisistä ei erityisemmin kärsi, ehkä ei tämän palstan kirjoituksia tarvitse minään galluppina pitää.
Ihminen on ajoittain onnellinen. Suurimman osan ajasta ihminen on onneton. Elämä on pääosin kärsimystä ja kärsimyksen syy on elämänhimo. Kärsimys lakkaa, kun elämänhimo katoaa.
Samaa huomannut. Mut ehkä tehtävä on ymmärtää toisen kärsimistä?
Monilta jää huomaamatta, että näinä aikoina on ihan samat ja pahemmatkin ongelmat monissa lähimaissakin. Kun on koulunsa käynyt ja opiskellut ruotsia, niin voi lukea, että siellä kyllä on pahemmat ongelmat, niin sairaanhoidossa, hintojen nousussa, rikollisuudessa, nuorten kokemassa ankeudessa ym ym.
Eikä sielläkään valtaosa ihmisistä ole mitenkään erikoisen onnettomia.
Jos muistelee vanhoja ja käy vaikka googeltamassa esim. sairaanhoidosta, niin EI IKINÄ Suomessa ole päässyt tarvitessaan lääkäriin tarpeeksi nopeasti ja saanut hyvää ilmaista hoitoa. Jatkuva vinkuminen on ollut tietyltä porukalta jo vuosikymmeniä ihan hallituksen väristä riippumatta.
Jos ihmisellä ei olisi ongelmia, joihin hakee ratkaisua, ihmiskunta liikkuisi vieläkin puusta puuhun liaanien varassa.
Tietämättömyys ja ymmärtämättömyys aiheuttavat kärsimystä itselle ja muille, joka tasolla yksilöpsykologiasta organisaatioiden, yhteisöjen, kansojen ja valtioiden välisiin suhteisiin. Tie pois kärsimyksestä löytyy uskonnoista, filosofioista ja taiteista, mutta nykykulttuuri on sokaissut ja lamaannuttanut ihmiset niin totaalisesti että harva jaksaa enää edes kysyä ja etsiä tuota tietä (joka on kuitenkin jokaiselle omanlaisensa vaikka myös jaettu muiden kanssa).
Tutkimus tulos Harvardista:
Happiness comes from choosing to be happy with whatever you do, strengthening your closest relationships and taking care of yourself ...
Sul on vaan laskuhumala. Menisit nukkumaan.