Mulla on kaikissa ryhmissä ulkopuolinen olo? Onko muita?

Joo sama. Siksi en enää mihinkään porukkaan kuulukaan. Yksin tallailen tätä maailmaa, kun en enää jaksanut sitä ulkopuolisuuden tunnetta. 

On. Osa meistä on niitä yksinäisiä susia. Ei koskaan laumaa ympärillä.

Minulla oli samantyylisiä kokemuksia.Tilanne korjautui, kun ymmärsin, että olen introvertti ja mieluummin yksin tai kaksin toisten kanssa enkä hakeudukaan isoihin ryhmiin.

Ette enää mene mihinkään ryhmiin siis? Oletteko vaan kotona? Onko ystäviä? Töitä? Mitä teette päivisin? Mulla on kriisi tästä. Syksyllä olisi taas ryhmä mihin vähän lupauduin mukaan ja nyt rupesin empimään kun edellisestä ryhmästä negatiivinen kokemus. En ole työelämässä. Elän pientä elämääni yksin. Erosin myös joku aika sitten ja tää vaatii totuttelua etyä on aivan yksin muita vastaan. 

Ap

Kun löydät ammatin tai muuta tekemistä, mistä tykkäät, huomaat olevasi samanmielisten seurassa. Toisaalta voi olla oivallus myös viihtyä yksin.

Isoihin ryhmiin hakeutuminen ja niissä oleminen ei ole mikään arvo tai hyvä asia sinänsä. Kaikkien ei tarvitse haluta olla isoissa porukoissa. Osa meistä ihmisistä haluaa keskittyä ja ajatella ja analysoida rauhassa ja kokee lähinnä hermostuttavaksi, jos ympärillä on hulinaa. Itse kestän isoja ryhmiä harvakseltaan ja vähän aikaa kerrallaan. Jos en saa omaa rauhaa, se alkaa ärsyttää.

Juu. Sama kokemus 

Vierailija kirjoitti:

Ette enää mene mihinkään ryhmiin siis? Oletteko vaan kotona? Onko ystäviä? Töitä? Mitä teette päivisin? Mulla on kriisi tästä. Syksyllä olisi taas ryhmä mihin vähän lupauduin mukaan ja nyt rupesin empimään kun edellisestä ryhmästä negatiivinen kokemus. En ole työelämässä. Elän pientä elämääni yksin. Erosin myös joku aika sitten ja tää vaatii totuttelua etyä on aivan yksin muita vastaan. 

 

Ap

Töissä joudun olemaan ryhmissä. Toimin yksin, jos vaan mahdollista, mutta aina ei ole. Harrastuksen parissa olen harrastusryhmässä. Sitä en koe ongelmaksi ollenkaan. Minulla on jokunen hyvä kaveri, joita tapaan mieluiten kahden kesken.

Fakta on että Suomessa se on erittäin usein tuollaista klikkiytymistä, ei osata olla terveellä tavalla porukassa, osa jää aina ulos, paljon kiusaamista. Kun asuin Ruotsissa tajusin kunnolla miten sairas suomalainen kulttuuri on tältä osin. 

Miksi edes haluaisit kuulua johonkin "klikkeihin"? Mulla on myös siitä kokemusta kun joku narsistinen mulqvisti koittaa kovasti kaveerata ja värvätä joukkoonsa, se vasta kamalaa on! Se ryhmään kuuluminen EI ole aina positiivinen asia. Valitse tarkkaan mihin lähdet mukaan.

Mulla on vähän sama juttu. Olen toistuvasti kokenut itseni ulkopuoliseksi ryhmissä. En välttämättä kykene samaistumaan siihen jos muut puhuu esim. jostain elokuvista. Usein seuraan kateellisena sivusta kun muut tuntuvat olevan keskenään läheisempiä ja aivan kun olisivat tunteneet toisensa pitkään. Välillä tuntuu siltä että kaikilla muilla on oma porukka mutta itse en sovi juuri mihinkään. Yläkoulussa vietin välitunnit itsekseni kun ei ollut juurikaan läheisiä kavereita ja sama jatkui myös seuraavassa koulussa. Olen huomannut että nykyään aika korkea kynnys osallistua mihinkään ryhmätoimintaan koska olen kyllästynyt kokemaan ulkopuolisuutta. Muutenkin isossa porukassa on vaikea saada ääntään kuuluviin.