Lue keskustelun säännöt.
Me taidetaan alkaa yrittämään kolmatta lasta, en ois vähän aikaa sitten uskonut! :)
20.02.2011 |
Kaksi lasta on, ja olen ollut tiukasti sitä mieltä, että enää ikinä en halua vauva-aikaa uudelleen käydä läpi..
en tiedä mitä mulle on hiljattain tapahtunut, mutta nyt viime aikoina olen jotenkin vasta alkanut kunnolla arvostamaan tätä äitiyttä ja huomaamaan, kuinka suuri rikkaus ja ilo lapset ovatkaan, kuinka suuresti heitä rakastankaan ja kuinka paljon heiltä saan!
En osaa edes kuvitella mitään muuta "tekemistä" kun äitiys, joka olisi näin antoisaa ja tärkeää (vrt. esim. työ) MINULLE. (ja riitojen välttämiseksi korostan, että puhun ainoastaan omasta puolestani)
Siksi siis lykkään töihinpaluuta ja aion vielä kerran nauttia täysillä kaiken uudelleen ja saada vielä yhden lapsen lisää :)
Siitä huolimatta, että onhan tässäkin huonot puolensa, tai siis paljon asioita jotka voivat ns. mennä vikaan.
Sitäkin kyllä mietiskelin, että juuri nyt kun kaikki on jälleen helppoa, vauva-ajat jo takanapäin ja koti pysyy taas siistinä ja omaa aikaakin on, "joutuu" (saa) aloittaa kaiken taas uudestaan, mutta aion silti ottaa "riskin" :)
Uskomatonta, miten voin vielä muuttua näin paljon, asenteeltani ja ajatusmaailmaltani. En olisi jokin aika sitten vielä uskonut!
Kommentit (5)
En olisi ikinä uskonut, että minusta tulee joskus kolmen lapsen äiti...max. 2 riittää....Mutta niin vaan ajatukset muuttuivat ja nyt kolmatta odotan viikoilla 33+! Ja on oikeesti aikas ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ikinä uskonut, että minusta tulee joskus kolmen lapsen äiti...max. 2 riittää....Mutta niin vaan ajatukset muuttuivat ja nyt kolmatta odotan viikoilla 33+! Ja on oikeesti aikas ihanaa!
saako udella, minkä ikäinen olet ja minkä ikäiset lapset teillä jo on? Itse olen 30 ja lapset 6 ja 3.
ap
Olen 36v. ja lapset 8v. ja 3v.
T; se kolmannen odottaja
Meillä on 5 kk tyttö ja ekat kuukaudet oli todella haastavia, vauva valvotti, oli jatkuvasti kiukkuinen, vatsavaivainen ja muutenkin vaativa. Ajattelin, että tähän saa lapsiluku jäädä, en pysty enää käymään läpi mahdollisesti samanlaista ajanjaksoa. Mutta tänään, kun nukutin vauvaa ja nuuskuttelin hänen päätään, pussailin nukkuvaa pikku enkeliä, tuli yhtäkkiä sellainen tunne, että minun on pakko saada vielä kokea vauvan tuoksu ja viattomuus vielä toisen ja ehkä kolmannenkin kerran. Nyt vasta olen rakastunut lapseemme palavasti, aikansa se kestikin. Ehkä oli vaan vaikeaa rakastua syvästi 24/7 huutavaan vauvaan, josta ei saanut melkein mitään positiivista irti. Nyt huudot on takanapäin ja tyttö on NIIN rakas ja ihana, että sydän pakahtuu satoja kertoja päivässä :).
ap