Voiko joku hypokondriaa sairastanut ja parantunut kertoa, miten on päässyt kyseistä sairaudesta eroon

Minulla ei auttanut muu kuin mielialalääkkeen syöminen. Tarkkailin useita kertoja päivässä milloin mitäkin oiretta. Yritin hengitysharjoitukset, tietoisen läsnäolon harjoitukset ym. Vasta lääkkeen myötä "rauhoituin". En voi sanoa parantuneeni kokonaan, mutta sairauden luulot ja pelot ovat vähentyneet huomattavasti.

Pakotin itseni löytämään jonkun harrastuksen jolla sain ajatukset muualle 😬

Itselläni on samaa eli somatoformista häiriöitä, tosin minulla on myös oikeita sairauksia. Taustalla voi olla myös käsittelemättömiä asioita. Lue kirja Jouko Lönnqvist, Psykiatria. Duodecim 2021 ja sieltä luku Elimellisoireiset häiriöt ja fyysinen oireilu. Tuolla hakusanallakin voi löytyä tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei auttanut muu kuin mielialalääkkeen syöminen. Tarkkailin useita kertoja päivässä milloin mitäkin oiretta. Yritin hengitysharjoitukset, tietoisen läsnäolon harjoitukset ym. Vasta lääkkeen myötä "rauhoituin". En voi sanoa parantuneeni kokonaan, mutta sairauden luulot ja pelot ovat vähentyneet huomattavasti.

Mitä mielialalääkettä sulle määrättiin?

Se kuuluu naiseuteen, ei siitä pääse eroon. 

Escitalopram

Vierailija kirjoitti:

Escitalopram

Saitko siitä haittavaikutuksia? Oletko saanut terapiaa tähän sairauteen vai pelkkä lääke?

Sama kysymys ap:lle, oletko saanut sairauteesi terapiaa ja käynyt psykiatrilla vai mistä sait tuon diagnoosin?

Minulla on siis tilanne, että epäilen itselläni tätä kun mitään syytä ei löydy oireille. Mutta olen huomattavasti tyypillistä potilasta vanhempi, tämä sairaus alkaa nuorempana kuin lähes kuusikymppisenä. Menisin kyllä mielelläni psykiatrille, jos vain joku lääkäri ehdottaisi, jos kerran oireille ei löydy fyysistä selitystä.

Siis tämä häiriöhän on jopa kinkkisempi kuin moni oikea sairaus, koska diagnosoimaton vaiva kuormittaa mieltä. Sen sijaan kun saa diagnoosin, niin voi katsoa mitkä faktat kyseisen sairauden takana ovat.

Ikävä kärsiä oireilusta tietämättä mitä se on. 

Minä pidän päiväkirjaa "oireistani" ja kirjaan ylös myös tavallisten sairauksien oireista joita pelkään, ja ahdistuskohtauksen tullessa ns.vertailen omia oireita ja vaikka sydänkohtauksen oireita ja yritän sitä kautta ajatella esim. että "no, jos mulla nyt on sydänkohtaus niin kohta pitäs tulla tätä ja tätä oiretta" ja siten saan ainakin hetkellisen rauhan tunteen. Syöpäpelot sittn onkin vähän vaikeampi selättää tuolla metodilla, toimii ehkä paremmin "äkillisiin" sairauspelkotiloihin. en tiedä selitinkö ymmärrettävästi :D 

Tuo päiväkirjan kirjoittaminen ja itsediagnoosien listaaminen saa myös jotenkin ajattelemaan järkevämmin, jos katson vaikka kahden vuoden ajalta mitä oon _ihan_varmasti_ sairastanut, niin huomaan että oon epäillyt kohdunkaulan syöpää, rintasyöpää, MS-tautia, SLE-tautia, ALS, keuhkosyöpää, veritulppia yms niin näiden muistaminen saa ehkä mieltä rauhallisemmaksi kun älyän että ei se voi olla mahdollista että koko ajan mulla olisikin oikeesti joku tauti meneillään.. 

Mulla on siis OCD-diagnoosi ja hypokondria liittyy vahvasti siihen, psykologilta en oikein saanut apua joten oon nuo ajattelutavat itse ottanut käyttöön, ja netistä löydät varmasti muiden hyväksi havaitsemia vinkkejä :) tsemppiä, on tämä kyllä niin ärsyttävä sairaus :D

Mitä jos vain kuvittelet sairastavasi hypokondriaa? 

Mulla on myös tuo ja sairastan endometrioosia ja pitäis aloittaa e pillereiden käyttö. En tiedä miten selviän, kun tuntuu että pienikin oire ja luulen että nyt on jotain vakavaa. Mutta ilman pillereitä endometrioosi vain leviää ja leviää. Aikaisemmin olen pelännyt myös kaikenlaisia syöpiä ja en esim uskoltanut ti tutkia rintojani koska pelkäsin että nyt löydän kyhmyn. En tiedä mikä auttaa. Mutta kiva tällainen vertaistukilanka. 

Minua auttoi uuden parisuhteen löytyminen. Aiemmassa suhteessani oli tekijöitä jotka ylläpitivät oireitani ja mies ihan tahallaan provosoi oireitani, hän piti minua koko ajan varpaillani. Tapasin uuden miehen ja hän oikeasti haluaa minulle hyvää. Hän on tukenani ja osaa kommunikoida kuten normaali aikuinen. Aiemmassa suhteessani ei ollut mitään normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Minua auttoi uuden parisuhteen löytyminen. Aiemmassa suhteessani oli tekijöitä jotka ylläpitivät oireitani ja mies ihan tahallaan provosoi oireitani, hän piti minua koko ajan varpaillani. Tapasin uuden miehen ja hän oikeasti haluaa minulle hyvää. Hän on tukenani ja osaa kommunikoida kuten normaali aikuinen. Aiemmassa suhteessani ei ollut mitään normaalia.

Siis en ole kuitenkaan täysin parantunut, mutta tästä lähti toipuminen, eli minulla oli elinympäristöni niin sairas, että se oli sairastuttanut minutkin. 

Olen tietoisesti luonut itselleni mielessäni tiettyjä selviytymismalleja. Puolisoni on ymmärtäväinen, joten usein sanon ääneen että "mulla on tällainen, se on varmaan sitä tai tätä kamalaa" ja jotenkin sen ääneen sanominen jo saa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Toisaalta en enää googleta kovin usein mitään, olen opetellut ajattelemaan, että jos oire on merkki siitä että on jotain vaarallista niin sen kyllä huomaa nopeasti tai ainakin joskus.

Ironista kyllä eniten auttoi vakava sairaus, en ollut kyseistä siarautta tajunnut pelätä edes ja kun se tuli ja muutti koko elämän, tajusin, että ei näille mitään voi. Edelleen pelkään välilä joitakin tosi vakavia sairauksia hyvinkin pienten oireiden vuoksi, mutta se on sellaista taustapelkoa, joka ei vaikuta mun elämänlaatuun.

.

Vierailija kirjoitti:

Olen tietoisesti luonut itselleni mielessäni tiettyjä selviytymismalleja. Puolisoni on ymmärtäväinen, joten usein sanon ääneen että "mulla on tällainen, se on varmaan sitä tai tätä kamalaa" ja jotenkin sen ääneen sanominen jo saa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Toisaalta en enää googleta kovin usein mitään, olen opetellut ajattelemaan, että jos oire on merkki siitä että on jotain vaarallista niin sen kyllä huomaa nopeasti tai ainakin joskus.

Ironista kyllä eniten auttoi vakava sairaus, en ollut kyseistä siarautta tajunnut pelätä edes ja kun se tuli ja muutti koko elämän, tajusin, että ei näille mitään voi. Edelleen pelkään välilä joitakin tosi vakavia sairauksia hyvinkin pienten oireiden vuoksi, mutta se on sellaista taustapelkoa, joka ei vaikuta mun elämänlaatuun.

.

Minulla taas tämä alkoi vakavasta, henkeä uhkaavasta sairaudesta. Edelleen pelkään sairauden uusimista, mutta myös muita sairauksia tai siis osaa niistä, en kaikkia.

Minusta koko tämän sairauden aiheutti se, että oireitani ei aluksi otettu vakavasti. Ei siis ole luottamusta, että otettaisiin edelleenkään, jos mulla olisi sairaus.

Ei siitä kokonaan parane, ja taitaa osaksi olla persoonan piirre kuten esim. neuroottisuus. 

Pahinta on istua tekemättä mitään ja antaa mielikuvituksen myllätä. Sen sijaan lähteminen liikkeelle, tekeminen, itsensä väsyttäminen fyysisesti, jostakin innostuminen jne. auttavat. Mutta itsensä tuntien kannattaa selviä riskejä kuitenkin välttää. Kun esim. itse ajattelin jokaista tupakkaa polttaessani, että tästä se keuhkosyöpä varmaan tulee, niin jossain vaiheessa ymmärsin jättää vähäisenkin tupakoinnin pois.

Vierailija kirjoitti:

Minua auttoi uuden parisuhteen löytyminen. Aiemmassa suhteessani oli tekijöitä jotka ylläpitivät oireitani ja mies ihan tahallaan provosoi oireitani, hän piti minua koko ajan varpaillani. Tapasin uuden miehen ja hän oikeasti haluaa minulle hyvää. Hän on tukenani ja osaa kommunikoida kuten normaali aikuinen. Aiemmassa suhteessani ei ollut mitään normaalia.

Itse asiassa aika monenkin naisen elämä paranee eroamalla. Sinä löysit vielä hyvän miehenkin. Sama ystävälläni, hän sairasti pahaa ahdistusta, mutta eroamalla ahdistuskin lähti helpottamaan. Kumppanilla on hyvinkin suuri rooli tässä, toinen aiheuttaa pahaa jopa tahallaan, kontrolloi ja alistaa, mutta toisaalta joku toinen osaa ja ennen kaikkea haluaa helpottaa toisen oloa. Tätä on normaali terve parisuhde.

Minua on auttanut todella monisairaiden ihmisten kohtaaminen. Sen jälkeen tajusin, että todella sairaat ihmiset ovat oikeasti todella sairaita ja lopettavat syömisen ja juomisen, jotta pääsevät täältä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos vain kuvittelet sairastavasi hypokondriaa? 

 

😂😂😂