Päästäisikö miehesi sinut kuukaudeksi lomalle kaverin kanssa?

Tuskin olisi mielissään..

hän luotaa muhun täysin, enkä oo antanut sille mitään syytä epäillä mua.

ei niitä ole minultakaan kyselty...mutta kuukaudeksi en lapsiani jättäisi, siihen se kaatuisi.

Tuskin pääsisin, mutten minäkään haluais miestäni päästää.

Tosin tuon "päästää" voisi laittaa lainausmerkkeihin, eihän aikuista ihmistä tietenkään kukaan voi estää. Mutta missään nimessä kumpikaan ei halua, että puoliso tekee jotain tuollaisia omia reissuja. Olemme yhdessä tahtoneet suurperheen ja eläimiä, omakotitalon jne. ja arjen pyörittämiseen todellakin tarvitaan kahta ihmistä.

En edes tahtoisi olla ihmisen kanssa, joka kaipaa tuollaista kuukauden omaa aikaa, enkä usko että mieskään sellaista puolisokseen olisi valinnut. Kaverin sukupuolella ei ole mitään vaikutusta asiaan.

Enkä minä päästäisi miestä.

Yhdessä mennään lomille.

minusta kysymys on hölmö, ihan jo senkin vuoksi, että minä kuten miehenikin haluamme viettää lomat keskenämme. Me ollaan toistemme parhaita ystäviä sen parisuhdekumppanuuden lisäksi, joten miksi emme matkustaisi yhdessä...lyhyemmän reissun saattaisin vielä tehdäkin jonkun vieraamman kanssa, mutta mä en jaksais kiinnostua kenenkään vieraan seurasta niin pitkäksi aikaa, että kuukauden jaksaisin olla sen kanssa ilman omaa rakastani.

Meillä on niin vähän lomaa, ettei tulisi mieleenikään pyytää pitää sitä kokonaan erossa mielestäni. Se olisi melkein sama kuin pyytäisin eroa: en siis haluaisi olla hänen kanssaan ollenkaan kun ei ole pakko.



Mitään "päästämisiä" meillä ei ole, molemmat päättävät ihan itse omista asioistaan.



Niin hyviä miespuolisia kavereita minulla ei ole että lähtisin niiden kanssa kuukaudeksi lomalle.

syksyllä tuli puhetta tuollaisesta lomasta - työkaverini tai siis alaiseni täyttää 50 ja haluaa juhlistaa asiaa vaellusmatkalla esim Nepalissa, haluaisin lähteä hänen mukaansa (olemme molemmat hetero-naisia), mulla on lomapäiviä riittävästi jäljellä, rahat matkaankin nippanappa löytyisivät, mutta

miehen tylsä elämä pysyisi entistä tylsempänä, mä en vain pysty käyttämään pesämunaa itseeni ja vaikka mulla on lomapäiviä jäljellä, työkiireet ei salli loman pitämistä - mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä?

Ja ennenkaikkea, yhteinen tyttäremme on 9-v ja todella läheinen mulle, mä en usko, että noin pitkä ero olisi hyväksi

kaverina niin en kyllä jättäisi perhettäni kuukaudeksi ollakseni kaverin kanssa.

tulisi mieleenkään edes kysyä moista. Tuhlaisin lomani olemalla jonkun muun kuin perheen kanssa? Jos meillä olis tuohon varaa niin ei takuulla olisi kahteen otteeseen (ja kenenkäs kanssa lapset viettäisi lomansa?).



Ehkä viikonloppumatkasta voitais keskustella mutta ei sen pidemmästä.

kuukausi olisi todella pitkä aika erossa perheestä. Mies kyllä päästäisi, mutta itse en haluaisi kyllä kokonaiseksi kuukaudeksi lähteä kaverin kanssa. Viikko-pari vielä ok. Mulla onkin pari miespuolista ystävää ja jos heidän kanssaan lähtisin, asia olisi mieheni puolesta ok.

että varmasti päästäisi:) Minä kun en käy koskaan missään ja tarvitsen todella paljon psyykkistä valmistautumista jo vkonlopunkin reissuihin. Meillä lapset kestäisivät minusta kuukauden eron, jos vaan isä olisi lähellä, muuten en lapsista olisi noin pitkään erossa. Ja pitäisi kyllä olla aikamoinen reissu...Lasten kanssa olen kyllä lomaillut kuukauden ja mies silloin ollut töissä...

en mä haluaisi edes lähteä eikä mieskään. Pari päivää ehkä menisi, mutta sen jälkeen tulisi jo hirveä ikävä.