Kuinka kauan kannattaa imettää?

ettei se todellakaan sovi imetyksen kanssa. Tämän olen varmistanut myös teratologisesta.



Kiitos hyvistä vastauksista! Ihmeellisen vähän perus av-menoa tässä ketjussa tosin, mikä teitä oikein vaivaa? :) :)



Lapsi syö pullosta jo nyt ihan hyvin, kun on isän tai isovanhempien hoidossa yhden syötön ajan, eikä hyljeksi rintaa sen jälkeen. Siksi tämä imetyksen mahdollinen lopettaminen surettaakin kun lapsi on niin kovin kiltti ja sopeutuvainen, eikä muutenkaan osaa vielä pitää puoliaan, kun on niin pieni.



Mutta kyllä oma ratkaisu jo vähän selvemmältä näitä juttuja lukiessa tuntuu.

ettei se todellakaan sovi imetyksen kanssa. Tämän olen varmistanut myös teratologisesta. Kiitos hyvistä vastauksista! Ihmeellisen vähän perus av-menoa tässä ketjussa tosin, mikä teitä oikein vaivaa? :) :) Lapsi syö pullosta jo nyt ihan hyvin, kun on isän tai isovanhempien hoidossa yhden syötön ajan, eikä hyljeksi rintaa sen jälkeen. Siksi tämä imetyksen mahdollinen lopettaminen surettaakin kun lapsi on niin kovin kiltti ja sopeutuvainen, eikä muutenkaan osaa vielä pitää puoliaan, kun on niin pieni. Mutta kyllä oma ratkaisu jo vähän selvemmältä näitä juttuja lukiessa tuntuu.

eli kaikki ei lue kaikkea tai hym. ei ymmärrä lukemaansa. Tosin no ei mitään:)

Olen itse imetyksen ja myös taaperoimetyksen kannattaja ja itse imetän taaperoani. Kokonaistilanne kannattaa kuitenkin huomioida ja äidin hyvinvointi on mielestäni todella tärkeä asia imetyksen kestoa mietittäessä. Hyvä imetys lähtökohtaisesti kestää niin kauan kuin äiti haluaa (vaikka sitten O päivää jollei äiti halua imettää).



Tietenkin imetyksestä on ravitsemuksellista ja vasta-ainehyötyä niin pitkään kuin se jatkuu mutta tietenkin äiti ja äidin hyvinvointi ovat tärkein asia lapselle joten omalla terveydellä ei mielestäni myöskään kannata leikkiä. Itse olen ollut sellaisella lyhytaikaisella lääkityksellä raskausaikana, jonka kanssa olisi voinut imettää vain pienellä annoksella. Raskausaikana oli epäselvää jatkuuko lääkitys synnytyksen jälkeen. Onneksi ei sitten jatkunut. Luulen kuitenkin, että jos olisin sairastanut synnytyksen jälkeen samalla tavoin kuin raskausaikana minun olisi ollut pakko ottaa lääkitys suositellulla annostuksella, mikä se ikinä olisi ollutkin, muuten en kertakaikkiaan olisi jaksanut hoitaa vauvaa ja varmasti henkikin olisi pitemmän päälle ollut vaarassa. Joten oman kokemukseni kautta ymmärrän äärimmäisen hyvin sen, että äiti valitsee lääkityksen vaikka imetys tässä tilanteessa jäisikin.



Paljon pidempään olet jo imettänyt kuin moni. Jos yrität lykätä imetyksen aloitusta voit varmasti parhaiten vähentää imetyskertoja ja tehdä näin imetyksen lopetuksen hellävaraisesti myös itsellesi. Ja mielestäni kysymykseen vaikuttaa myös aika paljon se, miten kiinteät ruuat lapselle maistuvat. Joskus kuitenkin imetyksen joutuu vain lopettamaan yhtäkkiä ja silloin kannattaa vain yrittää tarkasti huolehtia siitä, ettei saa esim. rintatulehdusta.



Olethan myös huomannut että Teratologisesta tietopalvelusta saat parhaiten tiedon lääkityksen ja imetyksen yhteensopivuudesta. Aina eivät lääkärit ja terveydenhoitajat osaa antaa parasta tietoa. Tässä Teratologisen tietopalvelun www-sivun osoite:

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2049,2265,2260,3437



Toivottavasti voit hyvin!

Osittaisimetin esikoistani 5kk. Nyt kakkosta tavoitteena imettää se sama aika tai vähintään 4kk. Lisänä pullomaitoa, vauva nyt 1kk.

25 siis jatkaa vielä mutta löytyy siis googlettamalla Teratologinen tietopalvelu. HUS:n sivuilla on siis tämä.

Siihen asti maidossa on suoja-aineita ja ravintoa eniten.

Jos sulla on mahdollista niin imetä sinne puolivuotiaaksi. Ja tietysti mieluiten sinne vuoden ikäseksi. Mutta, jos on tärkee lääkitys sun voinnin kannalta, niin kyllä mä lopettelisin jotta jaksaisin itse paremmin sitten lääkityksell.

Mutta tää on sellanen joka sun pitää itse päättää!!!

Äidin kuuluu ajatella myös itseään jotta jaksaa olla lapselle hyvä äiti. Imetys ei ole se jolla äitiyttä mitataan!

Vaikka itse olen omiani imettänyt vuoden molemmin puolin lapsia.

Onko lapsesi ollut tähän asti pelkkää rintaa, vai oletteko kokeilleet jo pullosta syömistä? Onnistuuko se? Jos et tiedä, alkaisin ainakin harjoitella sitä jo, ja kun pullosta korvikkeen syöminen sujuu, vieroittaisin lapsen.



Itse olen imetyksen kannattaja, ja varsinkin lapsentahtisen imetyksen kannattaja. Jos imetys sujuu ilman ongelmia, mielestäni lasta voi hyvin imettää vaikka 8-vuotiaaksi. Sen ikäisenä viimeistään lapsi kadottaa ihan omia aikojaan imuotteen, jota tarvitaan maidon rinnasta lypsämiseen. Ja sitten on se MUTTA, tai montakin muttaa.



Mielestäni lapsen hyvinvointi ei koskaan mene äidin hyvinvoinnin edelle, jos on kyse hyvin perustavanlaatuisista kysymyksistä. Lapsen hyvinvointi menee kyllä aina äidin kapakkareissun edelle, koska se kapakkareissu ei millään muotoa paranna äidin hyvinvointia, yleensä päinvastoin. Mutta äidin joogatunti menee ehdottomasti lapsen edelle, mikäli lapselle on hoitaja, koska jooga tuo mielenrauhaa sekä fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia äidille. Lapsi ei yksinkertaisesti tarvitse eikä ansaitse äitiä, joka ryytyy näännyksissä päivästä toiseen, vaikka voisi pitää huolta hyvinvoinnistaan. Yh:t, reissutyöläisten vaimot ja muut vastaavissa tilanteissa olevat äidit ovat asia erikseen, jos ei ole minkäänlaisia tukiverkkoja.



Varsinkin länsimaissa, ja Suomessa, jossa elintarvikevalvonta on käsittääkseni huipputasoa, sanoisin, että korvikkeisiin voi siirtyä ihan huoletta, eikä ole mitään perustetta sille, että äidin tulisi imettää oman terveytensä uhalla. Eli jos ap tarvitsee lääkityksen turvatakseen elämänlaatunsa säilymisen hyvänä, sitten lopetat imetyksen ja syöt sitä lääkitystä.



Itselläni on kaksi lasta, joista toinen sujui hyvin ja lapsi vierottautui itsekseen n. 1,5-vuotiaana. Öissä ei ollut ongelmia eikä muutenkaan mitään omaan elämänlaatuuni vaikuttavaa tekijää ollut kuvioissa. Toinen imetys taas sujui kyllä hyvin, mutta yösyönnit jäivät päälle, eikä lapsi suostunut vähentämään imetystä yhtään, eikä syömään kiinteitä aterioita kylliksi eikä olemaan hetkeäkään erossa minusta. Hän könysi yötä myöten rinnoillani, ei nukkunut kuin minun vieressäni ja herätteli jatkuvasti. Lapsi oli 1v7kk, kun itse havahduin siihen, etten ole nukkunut yhtään kunnon yötä vauvan syntymän jälkeen, etten saa käydä suihkussa, istua ruokapöydässä tai sohvalla tai vaihtaa paitaa ollenkaan ilman, että lapsi roikkuu rinnoissani. Olin kyllä yrittänyt aiemminkin imetystä rajoittaa ja vähentää, mutta se ei tälle lapselle sopinut lainkaan, varsinkin öisin hän huusi vaikka läpi yön ennemmin kuin suostui nukkumaan ilman tissiä. Päivisin hän saattoi kieltäytyä syömästä kokonaan (siis kiinteää ruokaa), ja lussuttaa tissiä jatkuvalla syötöllä. Nukahtelin päivisin istualleen, muistini alkoi heikentyä (en muistanut mitään ilman kymmentä erillistä muistutusta), peruin menoja ja tapaamisia koska en jaksanut lähteä mihinkään enkä tehdä mitään, koti alkoi muistuttaa täydellistä kaaosta (koska en jaksanut tehdä mitään), hiukset alkoivat pudota päästä ja aloin sairastella jatkuvasti milloin mihinkin flunssaan ja tautiin. Lapsillekin kävi jatkuvasti pikkukolhuja yms. tilanteita, kun olin niin väsyksissä, etten kyennyt ajattelemaan selkeästi (tuoleilla ja pöydillä kiipeilevät lapset tipahtelivat, kylpyhuoneen ovi tipahti saranoiltaan kun lapset keksivät roikkua siinä, ulkokengät päätyivät vessanpönttöön jne, sekä esim. keittiötarvikkeiden sijoittelu ja lapsilukkojen kiinnilaitto mätti, joten reilu vuoden ikäinen löysi joitakin kertoja juustohöylän, hedelmäveitsen, kuorimaveitsen, raastinraudan, tyhjiä Piltti-purkkeja yms. lasisia astioita, samoin parsinneuloja ja nuppineuloja sekä askartelusakset - teräaseista ei kuitenkaan koskaan ole tullut vammoja, onneksi) enkä edes jaksanut katsoa kunnolla lasten perään, koska torkuin sohvan nurkassa. Lopulta päätin, että lapsi vieroitetaan kertarysäyksellä - sovin mieheni kanssa, että lähden viikonlopuksi toisen lapsen kanssa sukulaisille kylään, ja mies saa pärjätä vieroitettavan tapauksen kanssa. Pakkasin rintapumpun ja hammasharjat ja lähdin reissuun, kun lapsi oli 1v8kk, ja siihen loppui imetys. Ja ihan vain siksi, että totesin oman hyvinvointini olevan niin rajoilla, ettei elämästäni tullut mitään. Olin pelkkä kotona haahuileva zombie, josta ei ollut minkäänlaista hyötyä edes lapsille.

Mulla se raja tuli 5,5 kk jälkeen vastaan. Mullakin perussairaus. Tulin niin kipeäksi, että mies hoiti päätoimisesti vauvaa useamman vuorokauden, ja osittaisimetys loppui kertalaakista (lopetus pikkuhiljaa olisi ollut rinnoille mukavampi vaihtoehto...). Vauva oli saanut siihenkin asti osittain korviketta, eli oli tottunut tuttipulloon.



Imetyksen loputtua sain pikku hiljaa lisättyä lääkkeitäni raskautta edeltävään tilanteeseen (lisäys tehtiin vaiheittain, koska selviteltiin mitenkä yksittäiset lääkkeet vaikuttaa). Kaiken kaikkiaan imettämisen lopettamisesta meni 4 kk, ennen kuin oma oloni alkoi kunnolla kohentua.



Neuvolasta kysyin asiasta. Siellä kerrottiin, että 3 kk ikään asti imetys on tärkeää. Jos vielä joskus saan lapsia, niin varmaankin alan lopetella imetystä jo aikaisemmin kuin nyt.

Sitten kun vieroitat lapsen, niin syötä maito pullosta edelleen sylissä! Meillä kävi aluksi niin, että annettin maito ruokailun päälle, kun vauva istui vielä syöttötuolissa. Onneksi havahduin huomaamaan, että tuon takia sylittelyn määrä väheni paljon. Nykyään vauva saa ruokajuomaksi vettä, ja "jälkiruuaksi" saa nautiskella rakkaan maitonsa äidin tai iskän sylissä/kainalossa. Vauva tykkää tuttipullostaan todella paljon, näyttää siltä että ensimmäiset imaisut maitoa ovat hyvin nautinnollisia :-)

Tilanteeni on se, että minun pitäisi aloittaa lääkitys, jonka kanssa imetys ei sovi.

Mikä aiheuttaa, että lääkitys pitäisi aloittaa? Moneen haittaan ja sairauteen maidon tuotanto kehittää vastustuskykyä. Jos lääkitys on johonkin imetyksen aikana ilmeneviin oireisiin, silloin ehdottomasti piakkoin lääkitykselle. Jos lääkitys on taustasairauteen, joka ei oirehdi imetyksen aikana, harkitsisin ja etsisin tietoa imetyksen vaikutuksista ko. haittaan.

Yleensä lääketehtaat eivät ole tutkineet tai ainakaan julkaisseet imetyksen vaikutuksia, vaan se tutkimus on täysin julkisen rahoituksen varassa. Julkisilla varoilla tutkimusta ei juuri rahoiteta, ellei ole tilaajayritystä joka rahoittaa toisen puolen. Kun julkinen tutkimusrahoitus menee lääketeollisuuden kanssa tehtävään yhteistyöhön, ei jää paljoa sellaiselle, joka perustuu ihmisen omaan fysiologiaan. Kannattaa perehtyä itse tai kertoa täällä se vaiva, joku muu saattaa tietää.

Tilanteeni on se, että minun pitäisi aloittaa lääkitys, jonka kanssa imetys ei sovi.

Mikä aiheuttaa, että lääkitys pitäisi aloittaa? Moneen haittaan ja sairauteen maidon tuotanto kehittää vastustuskykyä. Jos lääkitys on johonkin imetyksen aikana ilmeneviin oireisiin, silloin ehdottomasti piakkoin lääkitykselle. Jos lääkitys on taustasairauteen, joka ei oirehdi imetyksen aikana, harkitsisin ja etsisin tietoa imetyksen vaikutuksista ko. haittaan.

Yleensä lääketehtaat eivät ole tutkineet tai ainakaan julkaisseet imetyksen vaikutuksia, vaan se tutkimus on täysin julkisen rahoituksen varassa. Julkisilla varoilla tutkimusta ei juuri rahoiteta, ellei ole tilaajayritystä joka rahoittaa toisen puolen. Kun julkinen tutkimusrahoitus menee lääketeollisuuden kanssa tehtävään yhteistyöhön, ei jää paljoa sellaiselle, joka perustuu ihmisen omaan fysiologiaan. Kannattaa perehtyä itse tai kertoa täällä se vaiva, joku muu saattaa tietää.

Monistakaan lääkkeistä ei ole tehty selvitystä siitä, miten äidin imetyksen aikana nauttimat lääkkeet vaikuttavat lapseen. Wonder why...? Mä en altistais lastani koekaniiksi, jos tietäisin, että on olemassa riskejä.

Mä oon vankka medikalisaation vastustaja, mut vastustan myös maallikoiden yrityksiä ratkoa tämäntyyppisiä farmakologisia ongelmia. En ole terveydenhoitoalalla.

ja menen päivä kerrallaan.



Edellisiä imetin 6,5 kk - 9 kk (ovat itse sanoneet sopimuksensa tissin kanssa irti)

Ensimmäistä imetin 11 kk, toista 1 v 3 kk ja kolmatta 2 vuotta.



Nyt sanoisin, että ainakin vuoden kannattaa imettää.

mitään ravinnollista merkitystä eikä vastustuskyvyllistä

meil vaavi täyttää nyt 9kk ja oon vakavasti harkinnut et lopetan kun yöt roikkuu tissis... joku kausi menos. mut kun ei saa ite nukuttua:(

Et taida järin tutea tätä palstaa? Varaudu siihen että kohta puhkeaa taas täysi mellakka, tämä on ns. räjähdysherkkä aihe näillä main...! :-D



Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos on äidin elämänlaatuun selvästi vaikuttavasta lääkityksestä kyse, on myös vauvan etujen mukaista että äiti voi hyvin ja on terve. Eli sinun tapauksessasi vierottaisin vauvan ja aloittaisin lääkityksen hyvällä omallatunnolla.



(Ja tämä imetyksen kannattajalta, joka imetti esikoistaan pitkälti toiselle vuodelle; kuopus hylkäsi rinnan siinä n. 8kk iässä).

Imetys on toki hyödyllistä ja tärkeää, mutta niin on lääkityskin. Ja vaikka en allekirjoita väitettä "jos äiti voi hyvin, voi lapsikin", uskon, että jos sen sijaan äiti voi HUONOSTI, niin voi lapsikin. Osaat varmasti itse päättää, kumpi on tärkeämpi, imetys, vai lääkitys. Meidän vaikea sanoa, kun emme tiedä mikä vaiva ja mikä lääke:)

Vaan enpä muista miksi.



Itse imetin ekaa 5kk, tokaa reilut 3kk ja kolmannen kanssa mennään nyt kohti viidettä kuukautta. Kaikki on toistaiseksi hyvinvoivia lapsukaisia, ei allergioita tms.

kysymykseen, mutta oletko varma, että lääkityksesi ja imetys eivät sovi yhteen? Että se on huonompi yhdistelmä kuin korvike?

Tosin minullakin eka muksu lähes kokonaan korvikkeella ja porukan tervein ja älykkäin lapsi :D



No joo, mutta mulla vähän sama juttu nyt menossa. Maidon tarvehan vähenee, kun muksu alkaa kunnolla syömään kiinteitä. Joten mä aloin nyt 5kk ikäiselle aloittelemaan soseita, että päästään hyvään vauhtiin. 8kk kohdalla ajattelin kokonaan lopettaa. Minulla on muitakin syitä, mutta yksi on migreenit, joita en voi kunnolla lääkitä imetysaikana.