Kertokaa kokemuksia kaksikielisistä lapsistanne/tutuistanne
Onko jotain elämän osa-alueita, joihin kaksikielisyys on mielestänne vaikuttanut?
Kommentit (9)
Ruotsinkielen osaamisesta ei ole meidän lapsille ollut muuta hyötyä kuin että täällä länsirannikolla voi puhua kumpaa kieltä haluaa. Toki oppineet myös englannin, saksan ja norjankielen helposti ja kivuttomasti. Toinen pojista asuu Norjassa.
Molemmat lapset meillä kaksikielisiä ja todella hyviä koulussa. Myös musikaalisia. Oppivat uusia kieliä helposti ja osaavat ääntää todella hyvin. Monikielisyys tukee kuulemma älykkyyttä. Itse opin isolla vaivalla ne kielet mitä osaan joten olen lähes kateellinen lapsilleni.
Tutuilta lapsilta tulee helposti englanti ensimmäisenä. He käyvät englanninkielistä koulua. Äitinsä muistuttaa , puhukaa Mirjalle suomea, hän ei ymmärrä englantia.
Äiti suomalainen, isä irlantilainen, pyrkivöt puhumaan kotona äiti suomea, isä englantia. Isä esimerkki henkilöstä joka ei opi suomea. Liki 20 vuotta ollut täällä, työkielenä hänellä englanti.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsinkielen osaamisesta ei ole meidän lapsille ollut muuta hyötyä kuin että täällä länsirannikolla voi puhua kumpaa kieltä haluaa. Toki oppineet myös englannin, saksan ja norjankielen helposti ja kivuttomasti. Toinen pojista asuu Norjassa.
Et ole ymmärtänyt, että nimeen omaan yhden germaanisen kielen, teidän kohdallanne sen ruotsin, osaaminen on ollut se LAHJA jonka avulla englanti, saksa ja norjakin on opittu HELPOMMIN ???
Kaksikielinen lapsi ei kysy koulussa, kolmatta kieltä aloittaessaan: Miksi ne sanoo noin? Hän tietää luonnostaan, että esimerkiksi suoria käännöksiä usein ei ole, vaan pitää tietää, mitä sanontaa vieraassa kielessä käytetään.
Aidosti kaksikieliset (sekä suomi että ruotsi kotikielinä syntymästä saakka) ystäväni ovat ylipäätään kielitaitoisempia ja kansainvälisyyteen luontevammin suhtautuvia kuin moni muu. He ovat ennakkoluulottomia ja hyväkäytöksisiä. Molempien kotikielten mukana on tullut vanhempien taustan myötä vahva tuntemus molemmankielisen kulttuurin ominaispiirteistä: he eivät pidä vain toisia perinteitä hyvinä tai itsestäänselvinä.
Enkku-päiväkodissa oli puolikielisiä lapsia. Eivät puhuneet kunnolla suomea eivätkä englantia. Olivat kuitenkin suomalaisia.
Mä olen ihaillen seurannut ystäväperheen lapsia, jotka kasvoivat käytännössä kolmikielisiksi.
Asuivat teini-ikäisiksi asti maassa A, jonka kielen oppivat tietysti natiivin tavoin. Heidän äitinsä on kotoisin maasta B, jonka kielen lapset oppivat "äidinkielenä".
Isänsä taas tulee maasta C, ja isäkin piti johdonmukaisesti kiinni siitä, että puhui lapsille omaa kieltään. Niinpä he puhuvat tätäkin kieltä täysin sujuvasti ja ilman aksenttia.
Molemmat lapset lukivat tietysti vieraita kieliä myös koulussa, jossa opiskelivat englantia ja ranskaa.
Ei siis ihme, että suuntautuivat aikuisina kansainväliselle uralle. Tytär oli jonkin aikaa töissä myös Suomessa (ja oppi multa jo pienenä vähän suomea), joten suomen kielikin kuuluu nykyään hänen repertuaariinsa.
Oli helpompi muuttaa ulkomaille ja takaisin kun lapsi puhui kummankin maan kieltä. "Ilmaiseksi" kaksi kieltä hallussa koulua ja työelämää ajatellen, vrt ihan täysin vieraan kielen opiskelu alusta lähtien.