Tajusin juuri eläväni alkoholistin kanssa ja olevani läheisriippuvainen =(

Ai että meni taas sadannen kerran hermot miehen alkoholikäytön kanssa. Kaveri ei kertakaikkiaan hanskaa tyyliin muutama kalja/juoma, vaan mopo karkaa aina käsistä, jos aamulla ei ole töitä tms. Vetää viinaa tappiin asti tai siihen kun sammuu. Tätä tapahtuu harvoin, mutta kun se tapahtuu AINA, kun on jotkut juhlat. Se vaan ei osaa lopettaa. Lisäksi hänen käytös muuttuu tavallistakin negatiivisemmaksi, vittuilee muille, ei huomioi muita ja on kaikinpuolin muutenkin verbaalisesti hankala (ei siis koskaan fyysisesti). Tällaisen ilopillerin kanssa pitäisi sitten “juhlia”.



Kunhan ukko raahautuu reissultaan kotiin (ei saa lähtemään kotiin, kun vauhti lähtee päälle), täältä läjähtää nimittäin sellainen totuus naamaan että saa luvan herätä miettimään. Tämän kattominen ja mahdollistaminen loppui nyt.



Tänä aamuna kaivelin netistä asiaa alkoholisteista ja heidän läheisistään ja koin oikein kunnon herätyksen. Sana läheisriippuvuus on ollut minulle ennestään tuttu, olen jopa lukenut Tommy Helstenin kirjankin virtahepo olohuoneessa, mutta en ole tunnistanut / ymmärtänyt oikeasti läheisriippuvuutta, mutta tänään jotain kloksahti kohdalleen ja ymmärsin, mitä läheisriippuvuus on.. Siis minähän olen läheisriippuvainen! Seuraava kappale avasi silmäni ja mitä enemmän asiasta luin, sitä enemmän ymmärsin:



Läheinen pyrkii kontrolloimaan alkoholistin alkoholinkäyttöä



Meihin, jotka rakastamme alkoholistia, hänen sairautensa vaikuttaa eniten. Meistä tulee helposti läheisriippuvaisia. Reagoimme alkoholistin käyttäytymiseen ja yritämme hallita hänen juomistaan. Saatamme olla jatkuvasti jännittyneitä, pelokkaita ja vihaisia, mikä vaikuttaa vääristävästi ajatuksiimme ja käyttäytymiseemme.



Siis juuri tätähän minä olen viimeiset viistoista vuotta tehnyt! Yrittänyt hallita hänen alkoholinkäyttöään! En ole vaan koskaan oivaltanut tätä ennen, nyt oivallus tuli kuin halolla päähän lyötynä.Ja seuraava oivallus myös, juu ei ole toiminut. Tilasin heti al-anonin nettisivuilta oppaan alkoholistin läheiset ja nyt on sitten vähän outo olo. Mitäs nyt sitten? Ryhmä ei kiinnosta (pieni paikkakunta jne, aika ei varmaan ole vielä tälle oikea).



Jos jollakulla on viisautta ja kokemusta neuvoa, niin otetaan kiitollisuudella vastaan. Olen itse kasvanut alkoholistiperheessä pienestä pitäen, joten miehen juominen on ollut verrattuna lapsuuteni kokemuksiin hyvinkin maltillista, mutta on viimevuosina kuitenkin lisääntynyt ja varsinkin viimeisen vuoden aikana on tissutellut tosi ahkerasti. Siis voi yrjö, ihan kuin jotkut laput ois pudonnut silmiltä! Siis minähän elän TAAS alkoholistin kanssa!!!! Eli olen siirtynyt lapsuuden alkoholistikodista tällaiseen sivistyneempään versioon alkoholistikodista =(.



Mies on selvänä oikein jees ja meillä synkkaa kyllä hyvin silloin ja lapsiakin on siunaantunut (ja tissuttelu tapahtuu lapsien nukkumaanmenon jälkeen), joten ihan ulkoruokintavaihtoehtoon en ekana lähtisi kallistumaan. (tässä taas selittelen alkoholistin puolesta).



Että mitä ihmettä sitä nyt?