Lue keskustelun säännöt.
muutimme uudelle paikkakunnalle, eikä kukaan halua tutustua
28.01.2011 |
Olen mennyt kerhoissa juttelemaan äideille. Heillä on jo omat piirinsä, eivät ota uusia ystäväksi helposti.
Kerhoissa saan kyllä juttuseuraa mutta eivät halua tutustua paremmin, esim tavata vapaa-ajalla.
Olenko niin ikävä ihminen, että kukaan ei halua ystäväkseni? Vai onko ihmisillä vaan niin paljon jo ennestään ystäviä, etteivät halua enää lisää?
Kommentit (8)
Tai no ei nyt ihan kaikki, ns omalla ajalla tapaan sitten vanhoja ystäviä ja entisiä työkavereita. Heitäkään en ehdi nähdä riittävän usein.
Lasten harrastukset, perheen yhteinen aika, ja minun ja mieheni kahdenkeskiset jutut menee uusien tuttavuuksien edelle.
Uusia tuttavuuksia syntyy nykyisin lasten kautta. Jos sattuu olemaan saman ikäiset lapset, tutustutaan, kyläillään perheen kanssa puolin ja toisin.
Ei mitään henk.koht. ketään vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat semmoisia, että eivät kovin helpolla halua/pysty/uskalla tutustua uusiin ihmisiin.
Itse otan ilolla vastaan uudet tuttavuudet ja tutustun mielelläni uusin ihmisiin. Mutta kaikki eivät vastavuoroisesti halua tutustua samanlailla.
Tuskinpa vika sinussa on, älä nyt sitä mieti. Varmaan voi kestää aika kauan, että tutustut siellä paremmin uusiin ihmisiin. Rohkeasti vaan käyt aina juttusille, niin ehkä joku kerta jotain syvempääkin yhteyttä löydät jonkun toisen äidin kanssa ja siitä se tuttavuus alkaa sitten pikkuhiljaa syvenemään.
Me ollaan asuttu täällä uudella paikkakunnalla nyt muutamia vuosia ja nyt alkaa olla semmoinen kiva kaveripiiri täällä. Osa on ollut ihan heti silloin alusta asti kun tänne muutettiin. Ovat samanlaisia luonteeltaan kuin minäkin, eli helposti tutustuu uusiin ihmisiin ja käy juttusille :) Nyt kun on muutamia vuosia tunnettu, on kaveruus syventynyt ihan ystävyydeksi jo parin ihmisen kanssa. Monia on sitten niitä kavereita, joiden kanssa aina löytyy kyllä juttua, mutta ei ole semmoista "yhteyttä".
Jos lasten leikit näyttää kerhossa sujuvan ehdotat että voisitte tulla meille leikkimään joku päivä tms.
Itse kiersin kaikki mahdolliset kotikutsut ja tapahtumat lisäksi menin mukaan paikallisen MLL:n toimintaan.
Nyt puolentoista vuoden jälkeen on ihan mukavasti tuttuja ja ainakin yksi uusi ystävä :) Eka kesä oli kyllä hirveä kun en tuntenut ketään :(
on totta että tutustuminen aikuisiällä on tosi vaikeeta.
hyvä lähestymistapa on käydä sydämen kautta, huomioimalla, ihastelemalla tai kehumalla toisen lasta (musta ainakin kaikki lapset on kaikki omalla tavallaan niin ihania ettei mun edes tarvitse teeskennellä !) , sitä kautta sitten luontevasti juttelemaan, koska jos tyyppi sympaattinen, yleensä reaktiokin on symppis, ja jossei, niin ei varmaan kannata edes tutustua :)
Isommissa kaupungeissa on aina niitä, joilla on tarve kavereille, koska liikkuvuus on niin suurta. Pienillä paikkakunnilla ihmiset on olleet kavereita jopa päiväkodista lähtien, eikä niihin piireihin ole helppo päästä.
Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada kavereita perhekahviloista tai harrastuksista kaupungissa. Mut kun asuimme puoli vuotta pienellä paikkakunnalla, tuntui etten saa toisiin äiteihin mitään kontaktia. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin Espooseen joskus neljä vuotta sitten, ja vasta nyt alkaa tuntua, että mulla on tuttuja täällä. Eikä kyllä oikein vieläkään mitään kunnon kaveripiiriä tms. Mulla ei ole enää edes mitään pieniä lapsia, joiden kautta voisi tutustua muihin pienten lasten vanhempiin. Koulukavereiden vanhemmat taas ovat järjestään väh. kymmenen vuotta vanhempia ja aivan erityylisiä kuin minä.
aikaa paljon enemmän kuin silloin ennen, että tutusstuu niin paljon, että vapaa-ajallakin haluaa tavata. Helpottuu sitten taas, kun lapsi on niin iso, että sillä on niitä ns omia kavereita, silloin tutustuminen lasten vanhempiin tulee helpommin.