Miksi olet sinkku?

Sen takia koska naisilla on usein kamala luonne.

Olen niin pahasti vaurioitunut rakkausrintamalla että en jaksa /uskalla /viitsi enää edes yrittää.

Olen mieleltäni ns yksiavioinen ja jäin jotenkin henkisesti kiinni nuoruudenrakkauteeni jota rakastin todella paljon ja jonka olisin halunnut. Hän petti ja jätti minut 2x, vaikka kuitenkin jälkikäteenkin useasti sanoi odottavansa minua ja haluavansa vain minut. Hän päätyi kuitenkin ilmeisesti jollain valheellisella syyllä naimisiin laastsrisuhteensa kanssa vaikkei ollut edes kosinut muijaa, jolloin loputkin sydämestäni hajosi kai lopullisesti.

Tämänkin jälkeen on lukuisat miehet joista olisin edes jolain tasolla ollut kiinnostunut, jättäneet minut. Toki olen itsekin jättänyt useita. Lukemattomat miehet ovat kehunet minua kauniiksi ja mukavaksikin, mutta aina vaan on joku este ettei homma etene.

Olen ollut seurustelusuhteessa itse aina hiukan varovainen, kuin käsijarru päällä, enkä siis heittäydy enkä anna toiselle sitä tunnetta että olen korviani myöten ihastunut. Fiilis voi siis jäädä etäiseksi. Lisäksi en ole sellainen nainen (ollut koskaan) joka haluaa  yltiöpäisesti mielistellä ja miellyttää miestä, en ole muiden passaaja enkä palvelija, minun on vaikea sanoa toiselle varsinkaan suhteen alkuvaiheessa mitään hempeää lepertelyä enkä oikein itsekään pidä sellaisesta teennäisestä lässytysflirttailusta, koska oletan aina olevan sen teeskentelyä. Itse en halua teeskennellä olevani rakastunut ja kehuvani toista vain sen takia että tuo toinen pitäisi minusta.  

Olen itsenäinen, yksin pärjäävä, hyvin toimeentuleva, koulutettu ja nokkelaälyiseksi monesti mainittu nainen joka tarvitsee rinnalleen siis terveitsetuntoisen kutakuinkin samassa sosioekonomisessa tilanteessa olevan miehen. Ymmärtääksen parikin miestä on lähteneet koska eivät pysty olemaan minun kaltaisen naisen rinnalla koska kokevat alemmuuden tunnetta. Itse en kyllä olisi näin ajatellut, mutta ymmärrän että monilla miehillä pitää olla se josta he saavat huolehtiä ja jota he saavat auttaa. Minua ei tarvitse auttaa eikä minusta tarvitse huolehtia, en ole mikään tyhjäpää joka tarvitsee isähahmoa. En voisi kuvitellakaan olevani sellaisessa roolissa mieheen mähden. Voi myös olla että miehet kavahtavat naista jolla ei ole lapsia, joku voi vetää siitä jotenkin ikävän mielikuvan ilman syyttäkin.  

Tälä mennään ja onneksi ei 50+ v tarvitse enää viikoittain pohtia tätä asiaa. Edelleen kaipaan tuota nuoruuden rakastsni varsinkin kun nykyisin en häntä satunnaisesti. Sydämeen pistää joka kerta, hän on minun rakas edelleen vaikkemme voi ollakaan enää yhdessä.

Sekä että, olen nirso, mutta en kelpaa niille miehille, joista olen kiinnostunut 

Koska olen autisti enkä viihdy oman ikäluokkani seurassa.

Muita kysymyksiä?

En tykkää miehistä (meillä ei ole mitään yhteistä), en tykkää seksistä, en halua synnyttää jne. Minuun on ihastuttu, minua on kosittu, minäkin olen ollut ihastunut omiin mielikuviini rakkaudesta ja ko. tyypistä. Sitten vaan on nähnyt toisen oikean luonteen tai olisi tullut seksin aika ja ei. Ei vaan kiinnosta ne touhut lainkaan.

Aseksuaalinen suhde miehen kanssa adoptiolapsineen olisi ollut vaihtoehto, mutta sellaista miestä ei löytynyt. Ei päihteitä pudottaa jo miehistä suurimman osan pois. Ei uskontoja pudottaa ison satsin lisää. Arvot pudottaa ne loput.

Siinäpä vasta kysymys. Vika on vain ja ainoastaan miehissä. Heille ei kelpaa vammainen nainen, jos ei ite oo vammainen. Ja sellaista en ainakaan mä halua, sorryt nyt vaan. Pitää olla todella hoikka, blondi, isorintainen...........

En tapaa vapaita miehiä missään. Olen naisvaltaisella alalla ja harrastukset ovat naisvaltaisia. Näin keski-iän kynnyksellä tuskin baaristakaan löytyy ketään sopivaa, parikymppisenä taas baarista löytyi. Tinderiä en ole viitsinyt opetella eikä kyllä olisi aikaakaan deittailla sen kautta monia miehiä (kun todennäköisesti eka tai viideskään ei ole se elämän rakkaus). Sinkkuna muutaman kuukauden ja sitä ennen parisuhteessa 15 vuotta. 

En pidä miehistä, eikä ne pidä musta. Aiheutan miehissä vain ärsyttävää nokittelutarvetta, enkä jaksa sellaista yhtään. 

Sen verran saanut irvailua että en etsi puolisoa. 

En juuri tapaa miehiä (tai ihmisiä ylipäätään), ja ne harvat joita tapaan eivät ole kiinnostuneita. Itse olen taas niin pettynyt miehiin vuosikymmenten aikana, etten jaksa motivoitua etsimään mitään, ts olen asian suhteen täysin passiivinen koska tyhjän (jota olen aina miehiltä lopulta saanut) saa pyytämättäkin. 

Suhteeni kuoli koronoa aika sydis,ei siis korona.

Sinkku, koska vain kevytsuhde käy. Ei 24/7. Silloin, kun tuntuu siltä. Ystävä, joka käy silloin tällöin. N29

Olisi ottajia mutta itse en ole ollut heistä kiinnostuneita parisuhde mielessä. Ja tottakai on varautuneempi koska edellinen suhde veti maton alta ja kävin pohjalla. Kyllä sitä voi vielä yrittää jos sopiva sattuu kohdalle, mutta en yrittämällä yritä

En ole mitenkään erityisen viehättävä, asun yksin maaseudulla, taloudellisesti mennyt huonosti jo useamman vuoden enkä juo alkoholia. Siinä varmaan suurimmat syyt, ja sinkkuna oltu jo 5 vuotta.

Parisuhde ei ole mikään erityinen tavoite itselläni. Olen ollut elämäni aikana niin parisuhteissa kuin sinkkunakin. 

Oma näkökulmani elämääni on aina ollut se, että parisuhteessa tai ei, niin on omalla vastuullani yrittää tehdä elämästäni mahdollisimman hyvää ja mielekästä. En koskaan rakentaisi tätä seikkaa parisuhteen varaan. 

Voin ryhtyä parisuhteseen jos a) rakastun ja b) sen ihmisen kanssa oleminen tuo aitoa emotionaalista lisäarvoa elämääni molemminpuolisen välittämisen seurauksena. Ts. minulle hyvä parisuhde on mahtava bonus elämässäni, muttei millään tavalla välttämätön asia.

M41

Siksi koska ei ole kiinnostuneita ollut. Kun ei ole ulkonäköä eikä paljon muutakaan, niin siinäpä ne.. 

Tuli ero 6 vuotta sitten pitkästä suhteesta, eikä sen jälkeen vain ole löytynyt ketään. Saattaa johtua osittain siitä, etten oikein tapaa missään ikäisiäni naisia. Osittain voi johtua nirsoudestakin: aika nopeasti nykyään lopetan yhteydenpidon, jos on tiettyjä red flageja. Sitten toisaalta en itsekään ole ehkä halutuinta parisuhdemateriaalia. Olen jo keski-ikäinen mies. Ulkonäkö ok, mutta olen aika hippi, en välitä omaisuudesta, rahasta enkä urasta, eikä niitä enää ole. Tänä aikana on ollut muutaman kerran sutinaa, mutta enimmäkseen paljon nuorempien kanssa, eikä yhteistä säveltä ole löytynyt. Enkä oikeastaan ole edes etsinyt, en käytä deittisovelluksia ja somestakin olen poistunut. Viihdyn myös paljon yksin. On ajatus, että tätä menoa tulen olemaan loppuikäni itsekseen, ellen aktivoidu kumppanin etsinnässä, mutta ei kai sekään maailmanloppu ole.

Olen vs, vapaaehtoisesti sinkku. Yhtään naista en ole löytänyt, mutta ehkä se johtuu siitä, etten ole edes etsinyt.

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska ei ole kiinnostuneita ollut. Kun ei ole ulkonäköä eikä paljon muutakaan, niin siinäpä ne.. 

Mun tuttava on tuommoinen reppana. 37 

Kun ei ole kaunis nainen niin yksin saa olla. Sinkkuutta jo nuoresta saakka eli ei yhtään poika-, eikä miesystävää. Nyt en enää miestä haluakaan vaan hyvä on olla yksin.