Miksi olet sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska ei ole kiinnostuneita ollut. Kun ei ole ulkonäköä eikä paljon muutakaan, niin siinäpä ne.. 

Mun tuttava on tuommoinen reppana. 37 

Toivottavasti sun tuttava tietää millainen pskaläjä olet. 

Koska en ole kovin kiinnostunut ihmisten seurasta ja haluan mieluummin viettää aikaa omien harrastusteni parissa.

Siksi ettei tarvitse kuunnella haukkumista yms 

Aika hyvin pitää natsata, että enää seukkaisin. Ja jos näin vielä kävisi, niin omat asunnot. Kyllä tota lajia jo lie tullu tarpeeksi yhteen elämään.

M49

Viimeisin petti heti, kun ei yhden kerran saanut. Edellisetkin olivat pettäjiä.

Menen varmaan tuohon nirsokategoriaan, koska en enää tule kelpuuttamaan ketään, joka ei pysty sinkkuna elämään ilman. En tiedä, riittääkö sekään karsimaan niitä, jotka ajattelevat vain alapäällään.

Minulla on pitkä vaatimuslista enkä liiku juuri missään. Nuorena ihastuin helpolla, mutta nyt ei ole 10 vuoteen tullut vastaan kiinnostavaa miestä. Ja siitä, että itse ihastun on vielä pitkä matka siihen, että toinen tuntee sanoin. 

Koska sitä yhteyttä on oikeasti aika hankala kokea kovinkaan monen ihmisen kanssa ja jos jotakin tajunnanräjäyttävää on joskus sattunut kokemaan rakkauden saralla (tietäjät tietää), niin itse ainakin olen mieluummin sinkku. Seksistä tykkään, mut sekin on tylsää ilman sitä et siinä on mukana se yhteys.. :) Irtosuhteilla tyydyttää akuutin seksin tarpeen oikein hyvin.

Tämä on yhtä luonnollista kuin alkottomuus tai tupakoimattomuus.

Avioliitto on loppu. Elämässä on kivoja ihmisiä, mutta en enää tahdo sitoutua väkisin. Tulkoon jos tulee. Mihinkään ei ole kiire. 

Mulle on suoraan sanottu ettei kannata etsiä kumppania tällä ulkonäöllä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on suoraan sanottu ettei kannata etsiä kumppania tällä ulkonäöllä. 

Tuo kertoo vain sen, että sanoja on pahemman luokan kusipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on suoraan sanottu ettei kannata etsiä kumppania tällä ulkonäöllä. 

Tuo kertoo vain sen, että sanoja on pahemman luokan kusipää.

Kertoi vain sen mikä on totta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli ero 6 vuotta sitten pitkästä suhteesta, eikä sen jälkeen vain ole löytynyt ketään. Saattaa johtua osittain siitä, etten oikein tapaa missään ikäisiäni naisia. Osittain voi johtua nirsoudestakin: aika nopeasti nykyään lopetan yhteydenpidon, jos on tiettyjä red flageja. Sitten toisaalta en itsekään ole ehkä halutuinta parisuhdemateriaalia. Olen jo keski-ikäinen mies. Ulkonäkö ok, mutta olen aika hippi, en välitä omaisuudesta, rahasta enkä urasta, eikä niitä enää ole. Tänä aikana on ollut muutaman kerran sutinaa, mutta enimmäkseen paljon nuorempien kanssa, eikä yhteistä säveltä ole löytynyt. Enkä oikeastaan ole edes etsinyt, en käytä deittisovelluksia ja somestakin olen poistunut. Viihdyn myös paljon yksin. On ajatus, että tätä menoa tulen olemaan loppuikäni itsekseen, ellen aktivoidu kumppanin etsinnässä, mutta ei kai sekään maailmanloppu ole.

Sä sopisit mulle, eikä tarvitsisi koko ajan olla yhdessä. 

T. Eronnut nainen,  ~52v.

Tavallaan sekä, että. 

Sain kunnolla siipeeni, ei uskalla päästää ketään lähelle.

Toisaalta musta liikkuu niin paljon valheita ja juoruja( ihmiset uskoo mitä vaan). En usko kenellekään kelpaavan. En ole edes lähtenyt kokeilemaan. Olen vuosia ollut yksin lapsen kanssa kotona. 

Juoruavien äijien vuoksi Olen myös huomannut,  että olen alkanut vihaamaan ihmisiä. Mulkoiluja, supinaa, naureskelua, ilkeilyjä,  irvistelyä , viereen tullaan vihjailemaan....nämä on tehny tehtävänsä.

Koska sinkkuna oleminen on maailman parasta.

Varmaan sekä että. Ulkonäköni on hyvä ja sen puolesta saan paljon huomiota ja varmaan kelpaisinkin monille. Mutta muiden ominaisuuksieni vuoksi en ole haluttu kumppani. Mulla on hirmu paljon omia kiinnostuksen kohteita, jotka vie aikaa. Kun on flow-tila päällä, uppoudun tekemiseen täysin. Eli vaikkapa kotona voi olla täysi sekamelska silloin. Enkä silloin myöskään ole kiinnostunut kommunikoinnista kenenkään kanssa. Nirso olen silleen, että vaadin kumppanilta sitä, että hyväksyisi mut tämmöisenä. Eli jos tulee pientäkin valitusta mainitsemistani asioista tai yritystä saada mut muuttumaan normaalimmaksi, se on heippa! N28

Haluan suhteelta ja yhteiselolta niin eri asioita kuin suurin osa muista ihmisistä, että suhteenalut edes minusta kiinnostuneiden kanssa eivät ole kestäneet.

Olen liian eksentrinen ja ns. "vaikea".

Lisäksi, en ole koskaan ylipäätään etsinyt suhdetta, vaan viihdyn mainiosti yksin ja se onkin minulle se ns. status quo, joten kaikki lyhyetkin jutut ovat alkaneet toisen aloitteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ero 6 vuotta sitten pitkästä suhteesta, eikä sen jälkeen vain ole löytynyt ketään. Saattaa johtua osittain siitä, etten oikein tapaa missään ikäisiäni naisia. Osittain voi johtua nirsoudestakin: aika nopeasti nykyään lopetan yhteydenpidon, jos on tiettyjä red flageja. Sitten toisaalta en itsekään ole ehkä halutuinta parisuhdemateriaalia. Olen jo keski-ikäinen mies. Ulkonäkö ok, mutta olen aika hippi, en välitä omaisuudesta, rahasta enkä urasta, eikä niitä enää ole. Tänä aikana on ollut muutaman kerran sutinaa, mutta enimmäkseen paljon nuorempien kanssa, eikä yhteistä säveltä ole löytynyt. Enkä oikeastaan ole edes etsinyt, en käytä deittisovelluksia ja somestakin olen poistunut. Viihdyn myös paljon yksin. On ajatus, että tätä menoa tulen olemaan loppuikäni itsekseen, ellen aktivoidu kumppanin etsinnässä, mutta ei kai sekään maailmanloppu ole.

Sä sopisit mulle, eikä tarvitsisi koko ajan olla yhdessä. 

T. Eronnut nainen,  ~52v.

Kiitos kun kerroit tämän! Lämmitti jotenkin tosi paljon sisältä.  :) -sama

Syy näkyy peilistä eli ulkonäköni ei ole "katseen kestävä". 

Todella harva mies kiinnostaa. Pariutuneistä miehistä suuren osan kohdalla mietin että mitä ihmettä se nainen näkee tuossa :D Ehkä joku alkukantainen pariutumisviettini on sitten matala tai jotain.

Ne joista kiinnostun eivät kiinnostu minusta ja päinvastoin. Ei oikeastaan kiinnosta koko asia kamalasti enkä tee liikkuja asian suhteen kuin vain silloin kun tosiaan haluaisin tutustua johonkuhun. Parisuhde ei ole mikään pakko taloudellisessa mielessä ja lapsia en halua, joten sen pitäisi olla aidosti lisäarvoa tunnemielessä tuova. En usko, että sellaista persoonaa edes on, jonka kanssa tuntisin olevani samalla aaltopituudella.