Olen varmaan tehnyt äitiydessäni jotakin ehkä jopa huonosti mutta kyllä totean taas kerran

että muksuni olivat liki 4v ja 5v kun aloittivat pk-uransa ja kyllä, oli asuntolaina niskassa koko tuon ajan kun kotona olivat.



ap*kohtahan siihen asuntolainaan kuitenkin joku vetoaisi*

mutta tuo ei kauhistuta minua. Epäilen nykykäsitystä, jossa äidin pitäisi omistautua lapsille 100% heidän ollessaan pieniä. Kautta aikojen naisilla on ollut paljon muutakin tekemistä.

Minä epäilen nykykäsitystä jossa lapsi itsenäistetään aivan liian varhain ja puoliväkisin.

Epäilen myös sitä että äideillä on niin hirveä hinku ja halu tuijottaa omaa napaa ilman että kyetään asettumaan sen lapsen asemaan ja miettimään lapsen kehityspsykologiaa tippaakaan.

Lykätään päiväkotiin "virikkeellistymään" ja saamaan "varhaiskasvatusta jo 1½-2v iässä, senhän ikäisen elämä rakentuu lähes puhtaasti perushoidosta yms puhumattakaan perusturvan kehittymisestä alle 1v iässä.

Tottakai myös äidillä voi olla, ja pitääkin olla, muutakin tekemistä kuten ilmaisit, mutta jos äidiksi ja vanhemmaksi haluaa niin silloin olisi myös pystyttävä asettamaan tietyksi ajaksi se lapsi nroksi 1, lapsen keinot ja konstit selviytyä mm stressitilanteista (kuten päivähoidoss aolo lapselle on) on hyvin vaillinainen ja kehittymätön ja siitähän on lukuisi tieteellisiä tutkimuksia kuinka toistuva stressi vaurioittaa lapset kehittymässä olevia aivoja ja psykofyysistä kehitystä kohti tasapainoista aikuisuutta.

ap

mutta tuo ei kauhistuta minua. Epäilen nykykäsitystä, jossa äidin pitäisi omistautua lapsille 100% heidän ollessaan pieniä. Kautta aikojen naisilla on ollut paljon muutakin tekemistä.

on mummolassa päivähoidossa. Hyväkuntoisia, pirteitä mummoja olivat. Lapset ihan kuin kotonaan, kun saavat mummon kaiken huomion. Tiedän lähipiiristä neljä lasta, jotka ovat mummoillaan hoidossa. Silloin vaikka lapsi ei ole kotihoidossa, niin on kyllä hyvin kodinomaista hoito, kerran ei ole mitään isoa ryhmää, vaan on se mummo siellä mummolassa, tutussa paikassa.

on kyllä todella raskasta olla päiväkodissa, se on ihan totta. Tutkitusti se lisää lapsen agressiota myöhemmin kouluiässä, mitä pienempänä lapsi on viety päiväkotiin, ja siihen ei vaikuta edes se, onko päiväkoti ns. hyvä vai huono. Mutta eihän riskit toteudu joka lapsen kohdalla, ja onhan lapsilla varmasti paljon korjaaviakin kokemuksia, mutta kun ikinä ei voi tietää, kenen kohdalla riskit toteutuu ja kenen ei.



Oma lapseni aloitti päiväkodin 1 v. ja 10 kk:n iässä, ja hän oli onneksi hyvin sosiaalinen ja aikaisin kehittynyt, hän tuntui viithyvän siellä hyvin. Nyt kun olen jo mummoiässä (tytörpuoli sai juuri vauvan), niin ajattelen asioista jo eri tavalla, toivon ettei vauvaa tarvitsisi viedä päiväkotiin ainakaan alle 2 vuotiaana, ja yritän parhaani mukaan tukea tytärpuolta, ettei niin tarvitsisi tehdä. Päätös ei toki tule olemaan minun, enkä aio asiasta tytölle pauhata, tuoda vaan varovasti esiin, että ei pitäisi turhaa kiirettä palata opintojen pariin, ehtiihän sitä myöhemminkin (itselläkin oli opinnot kesken kun sain lapsen, ja minua kiirehdittiin koko ajan palaamaan yliopistolle, ettei vaan jää opinnot kesken, ja lopulta oli pakko antaa periksi ja viedä tyttö päiväkotiin jne)

Mukava kuulla tämä päiväkodin työntekijältä, eikä joltain vaan mielipiteenään. Tämä vahvisti myös omaa käsitystäni asiasta. Omat lapseni ovat hieman yli 3- ja 1-vuotiaat, olen onnekseni olen saanut pitää heidät kotihoidossa ja näin tulee olemaan ainakin syksyyn asti. Syksyllä voi olla edessä osapäivähoito. Tähän haluisinkin mielipiteesi, mikäli olet vielä linjoilla ap. Lapset ovat silloin iältään 2 ja 4. Onko lasten kannalta parempi, että ovat esim. joka päivä muutaman tunnin hoidossa, vai että pidempää päivää vaikka 3 krt/vko? Kokonaishoitoaika viikossa olisi noin 20 h.

Mutta esim se, että lapsi on hoidossa vaikkapa ma&ti ja sitten ke-su kotona, niin se on varsinkin pienelle järkyttävää, ei pääse kunnolla "sisään" siihen hommaan lainkaan ja aloittaa ikäänkuin aina alusta sen pk-uran silloin ma-aamuna.

ap

Mukava kuulla tämä päiväkodin työntekijältä, eikä joltain vaan mielipiteenään. Tämä vahvisti myös omaa käsitystäni asiasta. Omat lapseni ovat hieman yli 3- ja 1-vuotiaat, olen onnekseni olen saanut pitää heidät kotihoidossa ja näin tulee olemaan ainakin syksyyn asti. Syksyllä voi olla edessä osapäivähoito. Tähän haluisinkin mielipiteesi, mikäli olet vielä linjoilla ap. Lapset ovat silloin iältään 2 ja 4. Onko lasten kannalta parempi, että ovat esim. joka päivä muutaman tunnin hoidossa, vai että pidempää päivää vaikka 3 krt/vko? Kokonaishoitoaika viikossa olisi noin 20 h.

Tämä ketju pitäisi näyttää mieheni sukulaisille, jotka ovat jo muutaman vuoden ajan painostaneet minua takaisin työelämään.

Meillä siis 3 lasta, joista vanhin on ekalla. Kaksi nuorempaa täyttävät toukuussa 3v. ja 4v. ja olen ollut heidän kanssaan kotona ja näin ollen pystynyt olemaan kotona vastassa myös koulusta palaavaa ekaluokkalaista.

Aamupäivisin käymme perhekerhossa ja avoimessa päiväkodissa sekä ystävien luona kylälemässä.



vasta nyt laitoin päivähoitohakemukset vireille, eli kesän aikana olisi tarkoitus lapset laittaa päiväkotiin. Aluksi 4-5h/pvä ja 3 päivää viikossa.



Jo kolmen vuoden ajan apppiukkoni on painostanut ja suorastaan kiristänyt minua menemään töihin.

Vedoten siihen että mieheni käy (vuoro)työssä ja että minunkin olisi aika tienata rahaa perheelle.

Appiukkoni on jopa soittanut omille vanhemmilleni ja vaatinut heitä puhumaan minulle järkeä.

Mieheni on tukenut minua olemaan kotona ja hänen vuorotyöhön sopeutuminen (jatkuva 3-vuorotyö) on ollut helpompaa kun minä olen kotona ja pidän huolen että lapset kasvavat rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä.



Nyt kun/jos palaan työelämään, minun tulee löytää päivätyö sillä paikkakunnalla ei ole vuorohoitopäiväkotia. Kahden vanhemman jatkuva 3-vuorotyö ei yksinkertaisesti onnistu kun päiväkoti olisi 20km päässä.



Kiitos.

Tämä ketju on ihana.



Terveisin Äiti ja 3 onnellista lasta.

Päiväkodissa on rankkaa. Olin tutustumassa päiväkotiin oman 3vuotiaani kanssa ja jopa minusta se tuntui rankalta, vaikka olen aikuinen. Saati sitten kun kysymyksessä on pieni lapsi, joka ei ehkä osaa vielä puhua tai kävellä.

Onneksi olen saanut hoitaa omat lapseni 3vuotiaiksi kotona. Asuntolaina on ollut niskassa koko ajan, mutta tingitty on monesta asiasta ja lainaerä on ollut mahdollisimman pieni.

mutta oikeasti, aina ei ole vaihtoehtoa. Ei, vaikka joku kohta kommentoikin, että se olisi muka valintakysymys.

Ei niinkään siksi että ovat tuota mieltä vaan koska pistävät nokksansa asioihin jotka eivät heille oikeastaan kuulu pashan vertaa!!

Miehesi saisi oikeastaan pistää stopin tuollaisille hirviöille tai sitten välit vaan jäihin.

ap*ja ei kestä kiittää, vuodatus vain tuli sydämestäni, oli tämä taas sellainen vko työrintamalla*.

Tämä ketju pitäisi näyttää mieheni sukulaisille, jotka ovat jo muutaman vuoden ajan painostaneet minua takaisin työelämään.

Meillä siis 3 lasta, joista vanhin on ekalla. Kaksi nuorempaa täyttävät toukuussa 3v. ja 4v. ja olen ollut heidän kanssaan kotona ja näin ollen pystynyt olemaan kotona vastassa myös koulusta palaavaa ekaluokkalaista.

Aamupäivisin käymme perhekerhossa ja avoimessa päiväkodissa sekä ystävien luona kylälemässä.

vasta nyt laitoin päivähoitohakemukset vireille, eli kesän aikana olisi tarkoitus lapset laittaa päiväkotiin. Aluksi 4-5h/pvä ja 3 päivää viikossa.

Jo kolmen vuoden ajan apppiukkoni on painostanut ja suorastaan kiristänyt minua menemään töihin.

Vedoten siihen että mieheni käy (vuoro)työssä ja että minunkin olisi aika tienata rahaa perheelle.

Appiukkoni on jopa soittanut omille vanhemmilleni ja vaatinut heitä puhumaan minulle järkeä.

Mieheni on tukenut minua olemaan kotona ja hänen vuorotyöhön sopeutuminen (jatkuva 3-vuorotyö) on ollut helpompaa kun minä olen kotona ja pidän huolen että lapset kasvavat rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä.

Nyt kun/jos palaan työelämään, minun tulee löytää päivätyö sillä paikkakunnalla ei ole vuorohoitopäiväkotia. Kahden vanhemman jatkuva 3-vuorotyö ei yksinkertaisesti onnistu kun päiväkoti olisi 20km päässä.

Kiitos.

Tämä ketju on ihana.

Terveisin Äiti ja 3 onnellista lasta.

minustakin tuntui riipaisevalta jättää 1,5-v. pphoitoon...Ihan ok hoitaja on, mutta silti. Tuntui kuin olisin jotenkin pettänyt oman lapseni kun jätin hänet sinne huutamaan parit eka viikkoa. Kuulemma ei itkenyt kuin vainbsen hetken kun lähdin, mutta silti tuntui NIIN pahalta. Vieläkin olen sitä mieltä ettei olis kannttanyt kiirehtiä töihin, koska se tärkein on nyt vieraan hoidossa...ei mitään järkeä.

Pidän työssäkäymisestä, mutta jos vielä toinen lapsi siunaantuu, niin aion olla kyllä pidempään kotona, ja esikko otetaan pois hoidosta...toki kerhoihin viemme häntä että saa leikkiseuraa.

mutta musta tuntuu että ap on väärällä alalla. Tuomitsevuus ei sovi hoitoalalla työskentelevälle.

On myös olemassa lukuisia tutkimuksia, siitä että varhain hoidon aloittaneet lapset ovat sosiaalisiltataidoiltaan kehittyneempiä, kuin pitkään kotihoidossa olleet.





Jokaiselle mielipiteelle on niitä kannattavat tutkimukset olemassa. Mutta tottakai, kasvatusalan ammattilaisena sen tiesit.

Meidän arka ja hitaasti lämpiävä lapsi aloitti päiväkodin 1 v 4 kk ikäisenä, viikko sen jälkeen kun oppi kävelemään. Kolmen viikon jälkeen lyhyet aamuitkut loppuivat ja lapsi on mennyt todella mielellään hoitoon, eikä iltapäivällä malttaisi lähteä kotiin. Puhuu kovasti tarhakavereistaan ja hoitajista varsinkin viikonloppuisin ja lomalla. Puheen kehitys on huomattavasti ikäistään edellä. Arkuus hävisi parin kuukauden jälkeen täysin.



Lapsi on ollut päiväkodissa nyt puoli vuotta ja on pirteä, terve ja käyttäytyy paremmin kuin olisin ikinä osannut opettaa.



Kertokaa nyt mitä olen tehnyt väärin??

Minua nolotti, kun meidän 1,5 lapsi oli aina niin innoissaan kun hänet vietiin päiväkotiin. Ehkä me ollaan niin tylsää seuraa. Tosin lapsi oli ihan yhtä innoissaan kun hänet tultiin hakemaan kotiin. Päiväkodista sanottiin, että teidän lapsi on aina niin aurinkoinen. Nyt lapsi on 5-vuotias ja nauttii edelleen päiväkotielämästä. Kiljuu aina innosta, kun näkee parhaan kaverinsa.

suomessa on äitiysloma sen 10kk. ja sen jälkeen jokainen tekee niin kuin kykenee. jonkun on ehkä pakko laittaa lapsi hoitoon heti, joku voi olla kotona vain 1v. asti ja niin pois päin. olisihan se ihanaa jos äitiysloma kestäisi 3 vuotta, mutta kun ei se ole niin.

mutta tuo ei kauhistuta minua. Epäilen nykykäsitystä, jossa äidin pitäisi omistautua lapsille 100% heidän ollessaan pieniä. Kautta aikojen naisilla on ollut paljon muutakin tekemistä.

Näin on mutta uuttaon että pienet pistetään ryhmähoitoon vaihtuvien aikuisten hoivaan. Tämä on uutta ja tätä pieni huonosti kestää.