Lue keskustelun säännöt.
Kysymys lapsen harrastuksesta
20.05.2024 |
12-vuotias poikani harrastaa musiikkia ja käy soittotunneilla. Opettaja on siis yksityinen, entinen muusikko itse.
Hän on hyvin vaativa ja on tehnyt aika selväksi ne puutteet, joita lapsellani on. Pyrkii parantamaan tietysti suoritusta, mutta näyttää aika selvästi, että lapseni ei ole hänen mielestään erityisen lahjakas.
Hänellä käy myös hyvin lahjakkaita soittajia, ja heidän kuviaan näkyy tuon opettajan sometilillä, jota itsekin siis seuraan. Joskus on käynyt myös niin, että poikani tuntia on siirretty jonkun tuollaisen lahjakkaan lapsen tunnin takia.
Harrastus tuottaa lapselleni iloa, hänestä ei ole tarkoituskaan tulla mitään ammattilaista.
Jotenkin itseäni kuitenkin harmittaa tuo opettaja. Opetus on hyvää, mutta en tykkää tuosta erilaisesta suhtautumisesta. Lapseni on nyt alkanut ymmärtää tuon itsekin, kun on jo isompi. Tilanne on ollut tuollainen siis jo pitempään.
Lapsi tykkäsi aiemmin opettajastaan tosi paljon, nyt ei enää niin paljon. Tähän minulla ei ole vaikutusta, en ole tuosta opettajan asenteesta mitään sanonut.
Opetus on hyvää, mutta jotenkin minulla olisi toiveissa vähän sellainen iloisempi ja lämpimämpi opettaja, joka osaisi iloita myös tämmöisestä perusjampasta, joka kyllä tekee ahkerasti läksynsä ja on innostunutkin.
Onko jollain kokemuksia tai ajatuksia tästä?
Kommentit (10)
Suurin syy on varmaan tottumus. Tuo opettaja on myös hyvä, tunnit on suunniteltu hyvin, lapsi edistyy jne. Tunnithan ei ole ilmaisia, joten olen siinä mielessä tyytyväinen, että homma toimii opetuksen suhteen. Meillä oli eri opettaja, kun lapsi aloitteli. Hänkin oli ihan OK, mutta tämä nykyinen on ollut kyllä parempi.
Mutta eihän tässä oikein ole kuin kaksi vaihtoehtoa: jatkaa tuon kanssa ja kestää se, että lapsi ei selkeästi juurikaan opea innosta, tai vaihtaa opettajaa ja ottaa se riski, että homma ei toimi niin hyvin.
Näinhän se on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtaisin opettajaa miettimättä asiaa sen enempää. Tärkeintä on, että harrastus tuottaa iloa. Muuten se loppuu kokonaan.
Minä kävin lapsena yksityisellä musiikinopettajalla. Oli ihan vastaava tilanne kuin aloituksesa.
Vasta näin vuosikymmeniä myöhemmin olen alkanut arvostaa sitä, että sain opiskella hänen opetuksessaan vaikkei minussa ollutkaan sitä musiikillista tasoa mihin hän oli työssään tottunut.
Törmäsin entisestä musiikinopettajastani kertovaan lehtiartikkeliin hänen kuolemansa jälkeen ja ymmärsin sen perusteella, ettei hän edes tarjonnut musiikinopetusta kuin erittäin harvalle ja valitulle, usein sellaiselle, josta oli kouliintumassa ammattilainen.
Jostain syystä hän oli suostunut heikkona hetkenään ottamaan minut oppilaakseen, syystä joka ei koskaan varmuudella enää selviä.
Annas kun arvaan- soitin on viulu ja opettaja on jostain päin Itä-Eurooppaa?
Kiitos nro 4 tuosta kommentista!
Tämä on myös yksi puoli. En tullut ajatelleeksi, että tuo opettaja pystyy kyllä valitsemaan ne oppilaat, joita itselleen ottaa. Oman poikani otti ehkä tuon innon ja ahkeruuden takia ja ehkä siksi, että tuo poikani eka opettaja oli tämän opettajan tuttu.
Helpottavaa myös kuulla, että meidän tilanne ei ole mitenkään ainutlaatuinen.
Plussa hyvä opetus, vaatimustaso, hyvät työtavat, mutta miinuksena sitten tuo asenne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa sellainen muusikoiden app kuin Tonic. Englanninkielinen. Siellä on kaikentasoisia ja ikäisiä soittajia. Jos koet, että tällaisesta olisi apua jollakin tapaa, niin kannattaa kokeilla. Itsekin sitä käytän. Siellä voi esimerkiksi pitää avointa studiota ja antaa toisten tulla kuuntelemaan. Ilmapiiri on todella kannustava.
Kiitos! Uskon, että voisi hyvinkin kiinnostaa ja innostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin että ehkä tämä henkilö on taiteilija ja hän saa enemmän myös itselleen siitä että ohjaa "lahjakkaita" oppilaita. Opettaminen ei tunnu niin työltä kun edistyminen ja musiikin soittaminen on käsinkosketeltavaa ja siihen fiilikseen pääsee myös muusikko itse. Hän ehkä kokee jotain kokonaisvaltaisempaa mahdollisten tulevien "tähtien" kanssa.
Toisaalta jos tunteja antaa vain "palkkatyönä" niin näihin tunteihin kuuluu myös sitoutua. Ei niitä saa perua tai siirtää vain sen takia että joku lahjakkaampi pääsee silloin soittamaan. Aikuisen kuuluu hyväksyä tämäkin puoli työstä eikä osoittaa kyllästystä lapselle tai hänen vanhemmilleen. Jos hän ei tähän pysty niin silloin kypsä tapa on kohteliaasti lopettaa tunnit. Itse toivoisin että opettaja ottaisi minuun yhteyttä ja kertoisimme asian lapselle tai nuorelle mahdollisimman ikätasoisesti. Teidänkin tapauksessa lapsi on asian ehkä vaistonnut.
Mitä someen tulee niin en edes haluaisi lastani sinne. Enkä myöskään haluaisi että lapseni saa puolivillaista opetusta vain sen vuoksi että saa kokea käyvänsä lahjakkaan opettajan tunneilla. Enkä toki väitä että tästä olisi ap:n tapauksessa kyse.
Arvelen itsekin, että juuri jostain tuollaisesta on kyse. Kun musiikki on elämä, nämä hyvin lahjakkaat lapset varmaan innostavat enemmän ja heidän kanssaan hän ehkä pääsee tasoille, joille tämän meidän herran kanssa ei. Ja ehkä opettaja jotenkin paremmin kokee samankaltaisuutta hyvin musikaalisten lasten kanssa.
Meidän pojan opetus taas on vähän sellaista arkipäivästä leipätyötä, jonka opettaja tekee kyllä ihan hyvin. Tunteja on peruttu pari, eli määrä ei ole sinänsä nyt iso, mutta osoittaa sellaista priorisointia tietysti kyllä.
En itsekään haluaisi lastani someen ja ymmärrän, että nuo lapset ovat tietyllä tavalla opettajan reffejä ja mainosta toiminnalle. Eikä opettaja toki mainostakaan olevansa kaikkien opettaja tai anna sellaista "kaikki ovat tervetulleita" -kuvaa.
Lapsen motivaatio on varmaan kyllä hyvä mittari, ja sen perusteella voisi olla aika etsiskellä tässä kesän aikana uutta opea.
No miksi ette vaihtaisi opettajaa? Jos lapsella kerran ei ole mitään suuria intohimoja tulla muusikoksi niin opettajan ei tarvitse olla se kaikkein paras, vaan ennemmin mukavin. Muuten tuossa luultavasti käy niin että lapsi lopettaa koko harrastuksen jos ajatukset opettajan kanssa ei mene tarpeeksi yksiin.