Raskaana ja parisuhde tökkii pahasti

Mitä huonoja valintoja hän tekee ja missä häntä pitää tsempata? Vaikea sanoa mitään kun ei tiedä teidän tilannetta. 

Olen tehnyt kaikkeni jotta lapsilla olisi ehjä perhe. Sietänyt paljon, antanut anteeksi, samoin on tehnyt mieheni. On tehty kompromisseja, opeteltu hyväksymään toistemme erilaisia tapoja.

Miksi naiset tekee lapsia idioottien kanssa.

🤦 Ei viddu.

Olen palannut ajassa taaksepäin ja valinnut lasten isäksi valmiiksi aikuisen miehen. 

Onko tatuoitu kaljupää?

Ongelma löytyy ap:n aloituksen ekasta sanasta. Mies hiffasi mihin ryhtyy...

Ok. Kiitos kun kerroit.

Se on se fiilis kun tajuaa, että nyt tais tulla stikattua handut paskaan...

Hänen luonne on lähtenyt alamäkeen. itsekkyys eri muodoissaan. Minä, minä, minä. Hänen tarpeet, hänen jutut... Et silleen.

Sama tilanne täällä.

En voi ymmärtää miten raskaus onkin alkanut kirkastaa ja voimistaa kaikkia hänen heikkouksiaan.    

Tuki, kannustus, kypsyys puuttuu. Ihan keskenkasvuiselta vaikuttaa.

Ajattelin että kypsyyden taso on siedettävissä, mutta tämä alamäki on hurja.   Eihän hänellä ole aavistustakaan miten myötäeletään tai varsinkaan annetaan itsestä.

Ap, miten mennyt?

Tiesin, mihin lähdin.

Ei tue varsinkaan emotionaalisesti koskaan, ja jos sellaista alan vaatia, pitää kielensä keskellä suuta juuri ja juuri. 

Kaikkien muiden, jopa vihaamiensa ihmisten kanssa, pystyy kyllä siihen. Olen todistanut sen omin silmin ja korvin lukemattomia kertoja.

Välillä on todella hankala käsittää, että tämä ihminen halusi minut ja yhä haluaa minut, mutta ei koskaan kykene seisomaan rinnallani.

Absurdisti synnytykset ja synnytyksen jälkeinen aika sairaalassa ovat olleet ainoita aikoja, kun on ilmaissut tukea mutta silloinkin vain muiden läsnä ollessa.

Jokin siinä kun minä tarvitsisin jotain , vetää hänet umpisolmuun, ja rehellisesti sanottuna luovutin jo kauan sitten sen aukaisemisen suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne täällä.

En voi ymmärtää miten raskaus onkin alkanut kirkastaa ja voimistaa kaikkia hänen heikkouksiaan.    

Tuki, kannustus, kypsyys puuttuu. Ihan keskenkasvuiselta vaikuttaa.

Ajattelin että kypsyyden taso on siedettävissä, mutta tämä alamäki on hurja.   Eihän hänellä ole aavistustakaan miten myötäeletään tai varsinkaan annetaan itsestä.

Jatkan: olen ansassa. Ei naurata.

Onneksi löysin tämän aloituksen. Tilanteeni on aika samanlainen. Mies on todella etäinen ja piittaamaton.

Kannattaa erota ja asua eri osoitteissa, lapset tottuvat olemaan kahdessa kodissa ja ovat onellisia niin... jos jäät suhteeseen missä et ole täysin onnellinen tuhoat vain itsesi...

Vierailija kirjoitti:

Tiesin, mihin lähdin.

Ei tue varsinkaan emotionaalisesti koskaan, ja jos sellaista alan vaatia, pitää kielensä keskellä suuta juuri ja juuri. 

Kaikkien muiden, jopa vihaamiensa ihmisten kanssa, pystyy kyllä siihen. Olen todistanut sen omin silmin ja korvin lukemattomia kertoja.

Välillä on todella hankala käsittää, että tämä ihminen halusi minut ja yhä haluaa minut, mutta ei koskaan kykene seisomaan rinnallani.

Absurdisti synnytykset ja synnytyksen jälkeinen aika sairaalassa ovat olleet ainoita aikoja, kun on ilmaissut tukea mutta silloinkin vain muiden läsnä ollessa.

Jokin siinä kun minä tarvitsisin jotain , vetää hänet umpisolmuun, ja rehellisesti sanottuna luovutin jo kauan sitten sen aukaisemisen suhteen. 

Entä nyt kun vauva on maailmassa?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi löysin tämän aloituksen. Tilanteeni on aika samanlainen. Mies on todella etäinen ja piittaamaton.

Samoin. Miehen heikot narsistiset taipumukset on voimistuneet raskaana ollessani.  En tunnista enää kehen rakastuin.  Itsekeskeisyys ja kaiken alla oleva hauras itsetunto ja kyvyttömyys sietää pientäkään häpeää on nyt pinnalla.

Mietin vain et miten tässä näin kävi.

Onnea valitsemallasi tiellä!

Kuulostaa niin tutulta ja yllätys, yllätys mies on eronnut ja harkitsee vahvasti taas eroavansa. Kukaan, ei siis kukaan riitä hänelle pitkään.